Haluaisiko joku kertoa vähän tietoa hypomaniasta. Olen yrittänyt netistä löytää, mutta aina vaan sanotaan, että hypomaniassa on lievemmät oireet kuin maniassa. Niin voisiko joku kertoa kuinka paljon lievemmät oireet?
Ite oon ollu masentunut ainakin jolulusta asti ja mietin, että onko mulla bibo vai pelkkä masennus. Suvusta ja perheestä löytyy ihmisiä joilla bibo.
Tietoa hypomaniasta?
are 18
54
2591
Vastaukset
- nyt järki käteen
Kaikki toimintasi jossa jaksat tehdä asioita luokitellaan hypoksi.
Oikea kunnon kansalainen jaksaa vain makoilla vuoteella, jos erehdyt psykiatrille mainitsemaan että käyt töissä, hoidat kodin ja lapset sekä jaksat harrastaa niin se on nykykäsityksen mukaan jo bipoa.
Minulle ainakin psykan osastolla painotettiin ettei normaali terve ihminen jaksa käydä kuin töissä ja kotiin tultuaan jo niin väsynyt ettei jaksa enää harrastaa tai keskittyä opintoihin.
Mikään ei nykyisin ole normaalia...
Jos bipo dg haluat voin vakuuttaa että sellaisen saat ihan varmasti jos kerrot lääkärillesi suvussa olevan 2-suuntaista.
Saat tainuttavan lääkityksen ja pysyvät työkyvyttömyyseläkkeen.
Onnittelut, loppuelämän notkumista himassa lääkitynä lampaana. Neuroleptejä kun syöt kolme neljä vuotta oletki jo mt kroonikko ja se näkyy.
Oikeasti, älä edes mieti mitään hypoja tai masennuksia vaan jatkat elämääsi ja unohdat kaiken lääketeollisuuden keksimän paskan.- are 18
No joo oon tässä vähän miettiny hankinko apua vai en, kun on elämä lähtenyt vähän alamäkeen mm. peliriippuvuus, yksinäisyys, masennus ja koulu menee päin persettä. Välillä kouluun menessä tuntui, että vois hypätä metron alle. Oon just miettinyt, auttaako diagnoosi vai ei. En halua missään tapauksessa jäädä millekkään sairaseläkkeelle, vaan parantua.
- trumpettitintti
Mä en tajua tätä et miks automaattisesti diagnoosin jälkeen pitäis syödä neurolepteja? Tai yleensä mitään lääkkeitä. Jokainen kai ite päättää et tunkeeko myrkkyjä elimistöönsä. Neurolepteja määrätään nykyisin joka hiton vaivaan, ei yksin bipon hoitoon. Lääkäreiltä lähteny pikkasen käsistä toi touhu.
Mä en ainakaan saanu diagnoosia sillä et jaksan tehdä kaikkea. Mulla on ollu vuosia pahoja masiksia ja välissä hypomaanisia jaksoja. Masennuspainotteinen sairaus. Mun mielestä just nimenomaan normaali ihminen jaksaa hoitaa kodin, lapset, työt ja harrastaa. Tottakai tulee pieniä tai isompia loppuunpalamisia ja muita hetkiä kun ei jaksais mitään mut se on normaalia elämää. Kyllä hypoon tai maniaan tarvitaan vähän muutaki ku toimeliaisuus. Se on vaan yksi kriteereistä.
Mut se on kyl järkyttävä totuus et nykyisin liian paljon asioita pyritään selittämään jollain pirun diagnoosilla. Teet mitä tahansa ni aina se on väärin. Ja jos joutuu menemään psykin polille tai mt-toimistoon ni ulos et pääse ilman diagnooseja. Ne tekee niitä vaikka väkisin. Jos sanot olevasi kunnossa niin oot täysin sekopää. Jos kerrot kaikki ongelmat niin pahimmassa tapauksessa ei oteta vakasti. Jos liioittelet asioita niin sit ne otetaan liian vakavasti joskus.
Mä oon kieltäytyny lääkkeistä. Eläkkeelle tuskin tuun pääsemään moneen vuoteen. - Kits vastauksest
trumpettitintti kirjoitti:
Mä en tajua tätä et miks automaattisesti diagnoosin jälkeen pitäis syödä neurolepteja? Tai yleensä mitään lääkkeitä. Jokainen kai ite päättää et tunkeeko myrkkyjä elimistöönsä. Neurolepteja määrätään nykyisin joka hiton vaivaan, ei yksin bipon hoitoon. Lääkäreiltä lähteny pikkasen käsistä toi touhu.
Mä en ainakaan saanu diagnoosia sillä et jaksan tehdä kaikkea. Mulla on ollu vuosia pahoja masiksia ja välissä hypomaanisia jaksoja. Masennuspainotteinen sairaus. Mun mielestä just nimenomaan normaali ihminen jaksaa hoitaa kodin, lapset, työt ja harrastaa. Tottakai tulee pieniä tai isompia loppuunpalamisia ja muita hetkiä kun ei jaksais mitään mut se on normaalia elämää. Kyllä hypoon tai maniaan tarvitaan vähän muutaki ku toimeliaisuus. Se on vaan yksi kriteereistä.
Mut se on kyl järkyttävä totuus et nykyisin liian paljon asioita pyritään selittämään jollain pirun diagnoosilla. Teet mitä tahansa ni aina se on väärin. Ja jos joutuu menemään psykin polille tai mt-toimistoon ni ulos et pääse ilman diagnooseja. Ne tekee niitä vaikka väkisin. Jos sanot olevasi kunnossa niin oot täysin sekopää. Jos kerrot kaikki ongelmat niin pahimmassa tapauksessa ei oteta vakasti. Jos liioittelet asioita niin sit ne otetaan liian vakavasti joskus.
Mä oon kieltäytyny lääkkeistä. Eläkkeelle tuskin tuun pääsemään moneen vuoteen.Oletko siis täysin työkykyinen? Ja työelämässä kiinni tälläkin hetkellä?
- 18+15
Nyt järki käteen puhu täyttä asiaa. Masennus on siitä ikävä että kun sitä haluis hoitaa mt-puolella niin saa bipo diagnoosin ja kaksinkertaisen maksimiannoksen neuroleptiä tai kahta.
Tietenkin jos haluu "lepäillä" kuntoutustuella jonkin aikaa voi diagnoosin ottaa, mutta aivoja tuhoavia myrkkyjä ei kannata syödä. - bob1231
Minun kokemusten perusteella (10v bp1) niin hypo tuntuu vähän tältä:
- Yleinen euforia/hyvä olo
- 3-4 tunnin unet riittää (ei nukuta)
- ideoita ja suunnitelmia syntyy parin minuutin välein - jotka eivät sitten toteudukaan.
- se kuuluisa hyperseksuaalisuus , kaikkien kanssa flirttailee ja naiset ovat oi niin kauniita (ei välttämättä johda mihinkään mutta jos on mahdollisuus niin kyllä)
- aivot toimivat nopeammin mikä ilmenee suorituskyvyn paranemisena (alkaa esim. ajaa autolla rallikuskin tavoin)
- luulee osaavansa enemmän taikka on kaikkitietävä (kostautuu myöhemmin)
- jutut ovat hauskoja, vitsejä on helppo kertoa, sosiaalisuus muutenkin on vaivatonta
- alkoholinkulutus lisääntyy (juhlia pitää koko ajan)
- ärtyneisyyttä (jos muut eivät halua pitää hauskaa tai jos on tylsää)
- MUTTA, tämä kaikki vaikuttaa normaalilta joten itse ei tiedosta näitä juttuja.
Maniasta taas niin noiden edellä olevien asioiden päälle voidaan vielä lisätä:
- tunne että on jumala (hyvän olon tunne maksimissaan)
- ajatustenlukua (telepatiaa ja ihmisten tunne elämän havainnointia)
- paranoiaa (ennen pitkään, useimmiten manian päättyessä kun mennään alas)
- näkyjä (esim. haamukuvia)
- ääniä kuuluu
jne.
hypon ja manian välillä ei ole mitään rajaa mutta niissä on kyllä suuri ero.- todellakin mietin to
Minut kyllä diagnosoitiin bipoksi vain sen vuoksi, kun jaksoin tehdä töitä. Olen lapsesta saakka saanut mallin kotoa, että työnteko ja ahkeruus ovat asioita joiden avulla selviää ja pärjää.
No, minulle aivan vieraita käsitteitä ovat:
- seksuaalisuus
- ideoiden syntyminen (en edes ymmärrä tätä)
- yleinen euforia
- alkon käyttö
- autolla hurjastelu, päinvastoin minä olen tuolla teiden tukkona
Koen huutavaa vääryyttä tulleeni diagnoosilla kaksisuuntainen, en löydä itsessäni muuta piirrettä kuin loputon jaksaminen.
En ymmärrä milloin ahkeruudesta on tullut sairaus? Sairaus joka oikeuttaa minut pysyvään eläkkeeseen nuorena. Sairaus joka invalidisoi kantajansa..
Minä olin sairas neuroleptien aikana, koska tuona aikana vain nukuin ja nukuin.
En jaksanut edes ajatella...
Minä en tiedä yhtään ihmistä joka ei jollain tavalla olisi luokiteltavissa kaksisuuntaiseksi.. jos nyt hakemalla pitää näitä piirteitä hakea.
Jatkossa en uskalla puhua missään jos tunnen olevani väsynyt, sillä tämä diagnoosirumba lähti liikkeelle siitä, kun en 15 työssäolo vuoden jaksanut enää samoissa määrin tehdä töitä.
Kukaan ei lähestynyt asiaa sen tiimoilta, että olin tullut vaihdevuosi-ikään. Kukaan ei kyseenalaistanut seikkaa ettei minulla koskaan ole ollut mielenterveyden kanssa mitään ongelmia.
Kaikinpuolinen malli kansalainen, varma veronmaksaja jne
Nyt näitä oireita lukiessa en enää tiedä mikälainen ihminen on normaali:
- jos olet puhelias, olet bipo ja kääntäen jos on hiljainen on masentunut
- jos on toimilais, olet bipo ja käänteäen olet masentunut
- jos viihtyy ihmisten parissa on bipo ja kääntäen olet masentunut
- jos nauttii elämästä mm ostelemalla palkkarahoillaan vaatteita tms on bipo ja taas kääntäen olet masentunut
jne jne
Kuka sen määrittelee mikä on normaalia? Kuka voi sanoa toiselle, että käytät rahaa liikaa tai liian vähän? Kuka määrittelee sen miten siisti minun kotini pitää olla? Kuka ylipäätään kellottaa elämääni ja määrittelee unentarpeeni?
Käypä Hoitosuosituksissa sanotaan.. että jos henkilö toimii ITSELLEEN POIKKEAVALLA tavalla viikkojen tai kuukausien aikana...
nyt kuitenkin psykiatrinen kunta on tulkinnut tuota omalla tavallaan, he eivät siedä sitä, jos joku TOIMII ALITUISEEN eri tavoin.. eikö tämä ole jo henkilölle ominainen tapa toimia? Miksi ahkeruutta josta ei ole harmia kenellekään pitää lääkitä?
Tiedän olevani naapuruston silmissä omituinen, kun meille siivotaan lauantaisin viikkosiivous, tuolloin vien matot tuulettumaan ja pesen sekä puunaan kotini puhtaaksi.. tätä ei myöskään psykiatri voinut käsittää. Minä olen kuitenkin lapsuuden kodissa oppinut viikkosiivouksen ja kuvittelin sen olevan normaalia. Nyt tiedän, että se on merkki sairaudesta.
Toivottavasti joku sai kiinni ajatuksistani? En halua provoilla tai ilkeillä, olen aidosti huolissani siitä mihin psykiatria pystyy ja voi.
Onko todellakin niin, että terveet ihmiset työpäivän jälkeen eivät jaksa enää tehdä mitään? Jos työpäivän jälkeen jaksaa harrastaa, liikkua, leikkiä lasten kanssa, opiskella niin onko se oikeasti sairautta? Onko jaksaminen merkki siitä, että oman terveyden vuoksi pitää syödä tuhtia neurolepti lääkitystä?
Jos maailma on mennyt tähän ja on tätä en todellakaan tiedä haluanko elää tämmöisessä maailmassa jossa energisyys on pahasta. Kuvittelin 42 vuotta eläväni hyvää elämää, koska en loukannut ketään, en tehnyt pahaa kenellekään; elin omaa elämääni tehden niitä pieniä asioita joista sain sisältöä elämääni. - Tuhijuh
Täytyy olla todella neuroottinen siivoushullu jos tamppaa matot kerran viikossa. Oikeassa se lääkäri on siinä että ei ihminen yleensä sellaista jaksa. Normaali ihminen on aavistuksen laiska ja mukavuudenhaluinen ja jaksaa harrastaa jonkin verran, esim. käydä kuntosalilla, työnsä lisäksi.
- Kings of Finland
On olemassa bipoja jotka nukkuu ihan jees hypon aikana. Mulla se on lähinnä sitä et ei malttais millään mennä nukkumaan eikä ehkä uni tuu ihan helpolla ku on niin paljon ajatuksia. Ja se on virheluulo et hypossa on aina euforinen olo. Joskus on niin helvetinmoinen ärtymys päällä ettei mitään määrää. Siitä on hyvä olo kaukana. Yliseksuaalisuutta ei oo kaikilla. Mulla ei oo enää. Lapsena ja nuorena (6-27 vuotiaana) oli senki edestä. Saatoin tyydyttää itteeni 11 kertaa päivässä. Luulee olevansa tosi hauska, on sosiaalisempi (oon tosi ujo normaalisti) ja rennompi. Alkoa tekee mieli ja haluais juhlia. Kaasujalka on raskas ja rahat menee. Ylimielisyys. Muut on tylsiä ja hermot menee jos joku ei oo "messissä". Hypossa on se ihana puoli et jaksaa vihdoinki pitkien masiskausien jälkeen tehdä kaikkia asioita. Jaksaminen normaalissakin tilassa on siinä ja siinä.
- wiimeinki
Kiitos!! Parasta, rehdeintä ja tosi tuttua tekstiä. wau.
- Laserjet serie
Bob 1231 tuo oli kuin mun elämästä johdettua tulkintaa. Juur noin se menee. Ei ole hauskaa mut nauroin ääneen kun oli niin tuttua. Olen itse naimisissa ja hypomaniassa risoo tää halu iskeä miehiä. Päässä kyllä hiljainen ääni sanoo, jotta ei hyvä, mutta sen varoituksen jättää noteeramatta tuosta vain.
Muiden ihmisten toiminta on kuin olis käsijarru päällä. Itsellä ajatus kiitää asiasta toiseen, ennenkuin muut on edes sisäistäneet mistä kyse. Ihmekös että tulee ärtyisäksi. Kun masennusvaiheessa katsoo viinipulloa, ei edes mieti jotta ottaiskos lasillisen. Hypomaniassa kiinnostaa maistella eri siidereitä ja oluita ja tulkita makueroja niin että toisilla menee hermot. Jälkeenpäin nolottaa sairaasti.
Mut aloittaja vois kyllä tunkea itsensä mielenterveystoimistoon, riippuu paikkakunnasta mennänkö lähetteellä vai ilman. Olis hyvä purkaa mieltään jollekin ulkopuoliselle. On mahdollista, et sulla on ikään liittyvä vaihe, että kyseenalaistaa opiskelun ja ehkä ahdistaa pärjääkö tässä koneistossa. Mut koska olet selkeesti huolissas, älä jää yksin fundeeraamaan. Jos tosiaankin olet masentumassa, älä ota sitä riskiä et ajaudut tilaan, jossa et enää jaksa lähteä liikkeelle.
Ja ymmärrän joidenkin kommentoijien skeptisyyden, mutta mulla vain kokemusta pakkohoidosta manian takia. Silloin ihan ansaitsin neuroleptit, mutta tuo lääkehoito purettiin nopeasti ja sain täsmälääkkeet sairauteeni. Nyt olen niin "tasapainoinen" että pärjään sen suurempaa huomiota herättämättä. - are18
Kiitos vastauksista! Sellanen kysymys vielä, että voiko hypomaniakausi kestää vain viikon tai pari ja sen jälkeen jatkuisi kuukausien masennus?
- Mikä siinä o
Hypo/mania voi kestää.. kauan. tiedän sen. masennuksen luulisin olevan lyhyempi kestoista. hypo/maniaan kuuluu myös vahva vihaisuus, agreilu, hermoilu, ärtyvyys, hermoheikkoisuus, ääniherkkyys, kaaostila mielessä, impulssivissuus, riidanhalu, kestämättömyys (asiakuasia), ääri lyhyt pinna, aloitekyvyttömyys, ei kestä esim lasten pikkukinoja vaan on koko ajan huutamassa/ärjymässä ja sekoomassa väliin... hypomaanikko voi selittää (jos asiaa joutuu selviittelee) nii kaikentuon masennuksena..
Mikä masennuksessa on niin helppoa myöntää mutta hypomaniaa eieieieie vaa oo kelläää???????? - raivokas bipo
Mikä siinä o kirjoitti:
Hypo/mania voi kestää.. kauan. tiedän sen. masennuksen luulisin olevan lyhyempi kestoista. hypo/maniaan kuuluu myös vahva vihaisuus, agreilu, hermoilu, ärtyvyys, hermoheikkoisuus, ääniherkkyys, kaaostila mielessä, impulssivissuus, riidanhalu, kestämättömyys (asiakuasia), ääri lyhyt pinna, aloitekyvyttömyys, ei kestä esim lasten pikkukinoja vaan on koko ajan huutamassa/ärjymässä ja sekoomassa väliin... hypomaanikko voi selittää (jos asiaa joutuu selviittelee) nii kaikentuon masennuksena..
Mikä masennuksessa on niin helppoa myöntää mutta hypomaniaa eieieieie vaa oo kelläää????????Mulla hypot on kestäny parista viikosta kolmeen kuukauteen. Masennukset on olleet hyvin pitkiä välillä, monia kuukausia. Onhan täällä puhuttu paljonki hypomaniasta. Eikä se aina niin helppoo oo itekään tietää et mikä vaihe on menossa ku monia oireita on kummassakin. Mulla ainaki kuuluu masennukseen paha ärtymys joskus. Enkä kestä kovia ääniä ja pinna on kireellä. Ahdistuksessa sama homma. Sama voi kuulua hypoon, mut sillon usein jaksan tehdä kaikkee vaikka teen ne asiat raivon vallassa.
Mä oon huomannu et meitä 2 tyypin masennuspainotteisia bipoja syrjitään lääkärissä koska meidän sairaus on niin lievä olevinaan. Just maanantaina kävin lääkärissä ja taas vähäteltiin asioita. Ei lääkitystä, ei mitään apua. Onko se sitten lievää jos ihmisellä on vakavaa masennusta, raivohypoa, ahdistusta ja ties mitä. Sekamuotoista unohtamatta. Arvatkaa miltä tuntuu ku joka kerta jätetään yksin hoitotaholla. Käynnit siellä vaan pahentaa mun oloa. Yrittävät vielä saada mua työkykyiseksi. Raivohullu töihin? Normaali olotila on ainut mihin ei raivo kuulu ja oikein tosi paha masennus, kun on ihan lamaantunut. - oletko vaan laiska
raivokas bipo kirjoitti:
Mulla hypot on kestäny parista viikosta kolmeen kuukauteen. Masennukset on olleet hyvin pitkiä välillä, monia kuukausia. Onhan täällä puhuttu paljonki hypomaniasta. Eikä se aina niin helppoo oo itekään tietää et mikä vaihe on menossa ku monia oireita on kummassakin. Mulla ainaki kuuluu masennukseen paha ärtymys joskus. Enkä kestä kovia ääniä ja pinna on kireellä. Ahdistuksessa sama homma. Sama voi kuulua hypoon, mut sillon usein jaksan tehdä kaikkee vaikka teen ne asiat raivon vallassa.
Mä oon huomannu et meitä 2 tyypin masennuspainotteisia bipoja syrjitään lääkärissä koska meidän sairaus on niin lievä olevinaan. Just maanantaina kävin lääkärissä ja taas vähäteltiin asioita. Ei lääkitystä, ei mitään apua. Onko se sitten lievää jos ihmisellä on vakavaa masennusta, raivohypoa, ahdistusta ja ties mitä. Sekamuotoista unohtamatta. Arvatkaa miltä tuntuu ku joka kerta jätetään yksin hoitotaholla. Käynnit siellä vaan pahentaa mun oloa. Yrittävät vielä saada mua työkykyiseksi. Raivohullu töihin? Normaali olotila on ainut mihin ei raivo kuulu ja oikein tosi paha masennus, kun on ihan lamaantunut.Minulle ainakin työssä oleminen on parasta lääkettä.. en ymmärrä sun vuodatusta.
Bipo II ja ilman lääkitystä pärjään.
Asiakaspalvelussa asiantuntijana - raivokas bipo
oletko vaan laiska kirjoitti:
Minulle ainakin työssä oleminen on parasta lääkettä.. en ymmärrä sun vuodatusta.
Bipo II ja ilman lääkitystä pärjään.
Asiakaspalvelussa asiantuntijanaLaiska? Luitko ollenkaan mitä kirjotin tohon? Jos ihmisellä on suurimman osan ajasta masennusta ja ahdistusta. Välissä raivohypoja, niin missä kohtaa oon työkykyinen? Paniikkihäiriö siihen vielä päälle. Normaaleja kausia ei juurikaan ole. Jos on ni muutamia päiviä. Mä antaisin mitä vaan et olisin työkykyinen ja suht normaali mielialoiltani. Luuletko et tää on hauskaa maata sängyssä ku elämä valuu hukkaan joka hetki? Laiska ihminen ei pilaa omaa elämäänsä. Kesä on parhaimmillaan enkä mä jaksa yhtään mitään. Laiskuutta tosiaan. Bipo syyllistää toista bipoa. Jo on aikoihin eletty. Ehkä sun sairaus on lievä mut mun ei ole. Sulla taida bipoa ollakaan jos niin hyvin pärjäät.
- Bipolar4lifetime
raivokas bipo kirjoitti:
Laiska? Luitko ollenkaan mitä kirjotin tohon? Jos ihmisellä on suurimman osan ajasta masennusta ja ahdistusta. Välissä raivohypoja, niin missä kohtaa oon työkykyinen? Paniikkihäiriö siihen vielä päälle. Normaaleja kausia ei juurikaan ole. Jos on ni muutamia päiviä. Mä antaisin mitä vaan et olisin työkykyinen ja suht normaali mielialoiltani. Luuletko et tää on hauskaa maata sängyssä ku elämä valuu hukkaan joka hetki? Laiska ihminen ei pilaa omaa elämäänsä. Kesä on parhaimmillaan enkä mä jaksa yhtään mitään. Laiskuutta tosiaan. Bipo syyllistää toista bipoa. Jo on aikoihin eletty. Ehkä sun sairaus on lievä mut mun ei ole. Sulla taida bipoa ollakaan jos niin hyvin pärjäät.
Ei taida _Oletko vaan laiska_ olla bipo laisinkaan jos noin hyvin pärjää elämässä. Kyseessä on mielisairaus joka harvemmin ilman lääkitystä on kovin oireeton. Ootko varma että sulla on edes bipoa? Ole onnellinen jos sinulla on lievä sairaus. Monilla muilla ei noin hyvin mene. Suurin osa meistä tahtoisi olla työkuntoinen. Aina ei vaan unelmat käy toteen.
Eiköhän me bipot saada yhteiskunnalta ja läheisiltä syyllistämistä aivan tarpeeksi ilman että vielä samassa jamassa oleva bipopää alkaa saarnaamaan. Ettet olisi hypomaaninen? Sen verran ylimielistä oli tekstisi. - älä raivoo vaa tee
Bipolar4lifetime kirjoitti:
Ei taida _Oletko vaan laiska_ olla bipo laisinkaan jos noin hyvin pärjää elämässä. Kyseessä on mielisairaus joka harvemmin ilman lääkitystä on kovin oireeton. Ootko varma että sulla on edes bipoa? Ole onnellinen jos sinulla on lievä sairaus. Monilla muilla ei noin hyvin mene. Suurin osa meistä tahtoisi olla työkuntoinen. Aina ei vaan unelmat käy toteen.
Eiköhän me bipot saada yhteiskunnalta ja läheisiltä syyllistämistä aivan tarpeeksi ilman että vielä samassa jamassa oleva bipopää alkaa saarnaamaan. Ettet olisi hypomaaninen? Sen verran ylimielistä oli tekstisi.Ehkä ne ahdistukset yms olis vähemmällä jos edes yrittäs poistua sieltä kotoo. Ja yrittäs miltä työssäolo tuntuis. Voihan olla että ei `muistaskaa` niin ahdistua ja rypeä joka tuntemuksessaan. Ei niihin tarvi heittäytyä.
Ihminen on luotu toimimaan ja luomaan ja tekemään. Se auttaa mielenterveys sairaitakin siinä missä ihan jokaista muutakin, vaikka fyysisestikin sairasta. - raivokas bipo
älä raivoo vaa tee kirjoitti:
Ehkä ne ahdistukset yms olis vähemmällä jos edes yrittäs poistua sieltä kotoo. Ja yrittäs miltä työssäolo tuntuis. Voihan olla että ei `muistaskaa` niin ahdistua ja rypeä joka tuntemuksessaan. Ei niihin tarvi heittäytyä.
Ihminen on luotu toimimaan ja luomaan ja tekemään. Se auttaa mielenterveys sairaitakin siinä missä ihan jokaista muutakin, vaikka fyysisestikin sairasta.Kyllä mä oon töissä yrittäny olla monia kertoja aina samoin tuloksin. Vähän vaikeeta olla töissä 8 tuntia 5 kertaa viikossa ku ei pääse ees sängystä ylös joka päivä. Työnantajat ei oikein vajaakuntosesta hullusta diggaile. Sulla taitaa olla hypis koko aika päällä? Onko sulla kuukausien vaikeita masennuksia? Ei oo ihmekään et pystyt tekemään niin paljon kaikkea. Mut onneks sä oot noin tietäväinen joka asian suhteen ja vielä kovin tervekin. Huomaa kyllä hyvin ettet ole kovin kovia voinut kokea kun tollasta tekstiä kirjottelet. Voit kysyä bipojen läheisiltä et minkälainen on aggressiivinen hypomaanikko tai maanikko. Kysy heiltä, et ovatko pelänneet kumppaneitaan ja uskaltavatko olla heidän lähellään? Tai mieti minkälainen vakavasti masentunut ihminen on.
- monia bipoja
raivokas bipo kirjoitti:
Laiska? Luitko ollenkaan mitä kirjotin tohon? Jos ihmisellä on suurimman osan ajasta masennusta ja ahdistusta. Välissä raivohypoja, niin missä kohtaa oon työkykyinen? Paniikkihäiriö siihen vielä päälle. Normaaleja kausia ei juurikaan ole. Jos on ni muutamia päiviä. Mä antaisin mitä vaan et olisin työkykyinen ja suht normaali mielialoiltani. Luuletko et tää on hauskaa maata sängyssä ku elämä valuu hukkaan joka hetki? Laiska ihminen ei pilaa omaa elämäänsä. Kesä on parhaimmillaan enkä mä jaksa yhtään mitään. Laiskuutta tosiaan. Bipo syyllistää toista bipoa. Jo on aikoihin eletty. Ehkä sun sairaus on lievä mut mun ei ole. Sulla taida bipoa ollakaan jos niin hyvin pärjäät.
Ehkä saisit parempaa hoitoa vakavan masennuksen diagnoosilla.
Mulla oli juuri raivohypo, vissiin, ja jouduin sairaalaan. - Oleetko vaan laiska_
Bipolar4lifetime kirjoitti:
Ei taida _Oletko vaan laiska_ olla bipo laisinkaan jos noin hyvin pärjää elämässä. Kyseessä on mielisairaus joka harvemmin ilman lääkitystä on kovin oireeton. Ootko varma että sulla on edes bipoa? Ole onnellinen jos sinulla on lievä sairaus. Monilla muilla ei noin hyvin mene. Suurin osa meistä tahtoisi olla työkuntoinen. Aina ei vaan unelmat käy toteen.
Eiköhän me bipot saada yhteiskunnalta ja läheisiltä syyllistämistä aivan tarpeeksi ilman että vielä samassa jamassa oleva bipopää alkaa saarnaamaan. Ettet olisi hypomaaninen? Sen verran ylimielistä oli tekstisi.Oletko_vaan_laiska on todellakin saanut dg bibo II ja minut olisi päästetty eläkkeelle yhden vakavan masennuksen jälkeen.
En todellakaan voinut hyvin syödessäni lääkkeitä ja maatessani kotona; tulin hulluksi ja mietin vain itsemurhaa.
Lähdin töihin ja voin hyvin. Minullako hypo? Saa olla, sillä jaksan käydä töissä ja hoitaa kodin. Yöuni maistuu hyvin ja nukun ilman lääkkeitä 8-9 tuntia yössä.
Jos joku on tyytyväinen elämäänsä kotona makoillen ja lääkkeitä syöden niin sen suon ilomielin. Haiskahtaa vaan kaukaa haetulta toi, en voi mennä töihin kun raivoan.
Ei kukaan niin mielisairas ole etteikö itseään sen verran hillitsemään pysty että toisten seurassa osaa käyttäytyä.
Olkookin vaikka miten mielisairas tai hullu, mutta käytöstavat ennenkaikkea ja työllä itsensä elättäminen kunniaan. Vapaa-ajalla saa ja voi olla just niin sairas ja hullu kun haluaa. - raivokas bipo
Oleetko vaan laiska_ kirjoitti:
Oletko_vaan_laiska on todellakin saanut dg bibo II ja minut olisi päästetty eläkkeelle yhden vakavan masennuksen jälkeen.
En todellakaan voinut hyvin syödessäni lääkkeitä ja maatessani kotona; tulin hulluksi ja mietin vain itsemurhaa.
Lähdin töihin ja voin hyvin. Minullako hypo? Saa olla, sillä jaksan käydä töissä ja hoitaa kodin. Yöuni maistuu hyvin ja nukun ilman lääkkeitä 8-9 tuntia yössä.
Jos joku on tyytyväinen elämäänsä kotona makoillen ja lääkkeitä syöden niin sen suon ilomielin. Haiskahtaa vaan kaukaa haetulta toi, en voi mennä töihin kun raivoan.
Ei kukaan niin mielisairas ole etteikö itseään sen verran hillitsemään pysty että toisten seurassa osaa käyttäytyä.
Olkookin vaikka miten mielisairas tai hullu, mutta käytöstavat ennenkaikkea ja työllä itsensä elättäminen kunniaan. Vapaa-ajalla saa ja voi olla just niin sairas ja hullu kun haluaa.Mä en halua eläkkeelle, mä haluan tulla kuntoon jollain tavalla. Muuta en keksi enää ku lääkkeet kun kerran mikään muu ei auta. Mä en nuku hyvin. Unettomuutta on tosi paljon. Ei ne raivohypot ole ainut syy siihen etten ole tällä hetkellä työkykyinen. Jatkuvaa masennusta, paniikkikohtauksia ja kaikkea. Kuulostaa kyllä ihan siltä ettei sulla voi olla kaksisuuntaista jos pärjäät noin hyvin eikä ole edes univaikeuksia. Etkä oikeesti tunnu ymmärtävän mitä tän sairauden kanssa eläminen on. Tiedätkö minkälaista se "raivohypo" on? Se on niin kauhea raivo ettei sille löydy edes sanoja. Mä en sellasessa mielentilassa kestä ihmisiä ollenkaan. Kaikki ärsyttää. Kaikki energia menee siihen että yrittää hillitä itsensä.
"Ei kukaan niin mielisairas ole etteikö itseään sen verran hillitsemään pysty että toisten seurassa osaa käyttäytyä."
Ootko koskaan lukenut näitä bipojen läheisten juttuja täällä? Kai se jo kertoo kuinka sekaisin mielisairas voi olla pahimmillaan? Uskomatonta et joutuu toiselle bipolle selittämään näitä asioita. Sun pitäis tietää nämä asiat. Se että sulla on diagnoosi ei tarkota sitä et se on oikea diagnoosi. Jos et ymmärrä niin olet joko hypomaaninen suurimman osan ajasta tai sitten et sairasta kaksisuuntaista. - allah anna aasi
monia bipoja kirjoitti:
Ehkä saisit parempaa hoitoa vakavan masennuksen diagnoosilla.
Mulla oli juuri raivohypo, vissiin, ja jouduin sairaalaan.Voisko tää ylijumala laiska henkilö kertoa, että miten sinne töihin pääsee? Itse lähinnä opiskellu ja työkokemusta hyvin vähän. Viimeisestä duunipaikasta about 13 vuotta aikaa. Ensin masennuin pahasti ja monta vuotta meni kotona. Masennusta vaan lisäsi monet pahat asiat mitä elämässä tapahtui. Nyt on enää lievää masennusta että ehkä jotain työtä voisi tehdä.
Jos menen työhaastatteluun niin mitä siellä kysytään? Mitä olet tehnyt lähiaikoina ja onko työkokemusta. - Oon ollu kuntoutustuella vuosia eikä työkokemusta juurikaan. Ai no miksi olet ollut kuntoutustuella? - Koska olen ollut masentunut ja kaikkea. Tässä vaiheessa työnantaja osoittaa varmasti ovea. Kiitos ja näkemiin. Ikää on 36. Kysyn vielä kerran että mistä sitä työtä saa kun menneisyys on mitä se on? Varsinkin mun alalla, joka on raskas sekä henkisesti että fyysisesti on tosi vaikea hullunpapereilla päästä töihin näin pitkän ajan jälkeen. - saamitä tilaa
allah anna aasi kirjoitti:
Voisko tää ylijumala laiska henkilö kertoa, että miten sinne töihin pääsee? Itse lähinnä opiskellu ja työkokemusta hyvin vähän. Viimeisestä duunipaikasta about 13 vuotta aikaa. Ensin masennuin pahasti ja monta vuotta meni kotona. Masennusta vaan lisäsi monet pahat asiat mitä elämässä tapahtui. Nyt on enää lievää masennusta että ehkä jotain työtä voisi tehdä.
Jos menen työhaastatteluun niin mitä siellä kysytään? Mitä olet tehnyt lähiaikoina ja onko työkokemusta. - Oon ollu kuntoutustuella vuosia eikä työkokemusta juurikaan. Ai no miksi olet ollut kuntoutustuella? - Koska olen ollut masentunut ja kaikkea. Tässä vaiheessa työnantaja osoittaa varmasti ovea. Kiitos ja näkemiin. Ikää on 36. Kysyn vielä kerran että mistä sitä työtä saa kun menneisyys on mitä se on? Varsinkin mun alalla, joka on raskas sekä henkisesti että fyysisesti on tosi vaikea hullunpapereilla päästä töihin näin pitkän ajan jälkeen.On niitä aloja missä valtava työvoimapula, ja koulutetaan työhön. Jos ei pysty omaa alaa tekemään niin eikö silloin haeta muuta??? Jos on noin kauan ollut tekemättä työtä on varmasti kehittynyt hyvin kaikenlainen seliseliseli (paniikkihäiriö sitte viime kädes valttikorttina..) kun ei enää halua työtä edes tehdä Veronmaksajat kyllä kustantaa..
Todella monia tapoja työllistää itsensä on tänä päivänä ja yrityksiä tuetaan monenmoisilla tuilla, työkokeilu/ työvalmennus/ työharjoittelu/oppisopimus jne.. jolloin työnantajalla on helpompi ottaa (kuntoutuva) kauan poissa työelämästä ollut töihin. Loppu on itsestä kiinni.
Että seliselipaniiikkihäröille yms ei tilaa enää nykyään ole.
Itteensä vaa niskasta kii, JOS haluaa muutosta elämäänsä niin sitähän saa ;) - Näinkin voi olla
raivokas bipo kirjoitti:
Mä en halua eläkkeelle, mä haluan tulla kuntoon jollain tavalla. Muuta en keksi enää ku lääkkeet kun kerran mikään muu ei auta. Mä en nuku hyvin. Unettomuutta on tosi paljon. Ei ne raivohypot ole ainut syy siihen etten ole tällä hetkellä työkykyinen. Jatkuvaa masennusta, paniikkikohtauksia ja kaikkea. Kuulostaa kyllä ihan siltä ettei sulla voi olla kaksisuuntaista jos pärjäät noin hyvin eikä ole edes univaikeuksia. Etkä oikeesti tunnu ymmärtävän mitä tän sairauden kanssa eläminen on. Tiedätkö minkälaista se "raivohypo" on? Se on niin kauhea raivo ettei sille löydy edes sanoja. Mä en sellasessa mielentilassa kestä ihmisiä ollenkaan. Kaikki ärsyttää. Kaikki energia menee siihen että yrittää hillitä itsensä.
"Ei kukaan niin mielisairas ole etteikö itseään sen verran hillitsemään pysty että toisten seurassa osaa käyttäytyä."
Ootko koskaan lukenut näitä bipojen läheisten juttuja täällä? Kai se jo kertoo kuinka sekaisin mielisairas voi olla pahimmillaan? Uskomatonta et joutuu toiselle bipolle selittämään näitä asioita. Sun pitäis tietää nämä asiat. Se että sulla on diagnoosi ei tarkota sitä et se on oikea diagnoosi. Jos et ymmärrä niin olet joko hypomaaninen suurimman osan ajasta tai sitten et sairasta kaksisuuntaista.Bipon hyvin läheinen tässä. Oikealla lääkityksellä tulee ihan suht normi mieli, ilman `myrkky mömmö zombi`olotilaa. Jos mahdollista niin suosittelen lääkityksen aloittamista pikaisesti. Meillä ainaskin elämä muuttui kuin taikaiskusta kun ensimmäinen bipolääke aloitettin. Ja nimenomaan parempaan suuntaa. Tosin lääkitystä on jouduttu vuosien varrella muuttelemaan mutta aina apua on ollut niistä paljon enempi kuin haittaa. Nyt tilanne sellainen että 80% työkykyinen. Silloin balanssissa pysytään. Ja on vain hyväksyttävä nyt että ihan täydellä teholla ei vaan voi enää töitä tehdä. Tämä bipo on hyvä työssään ja työnantajan kanssa avoimesti toimittu eikä sieltäpuolelta ole ollut mitään ongelmaa.4pv/vko ja tarvittaessa joustoa puoleen ja toiseen. Ilman lääkitystä tämän hetkinen tilanne olisi TÄYSIN mahdoton.
- allah anna aasi
saamitä tilaa kirjoitti:
On niitä aloja missä valtava työvoimapula, ja koulutetaan työhön. Jos ei pysty omaa alaa tekemään niin eikö silloin haeta muuta??? Jos on noin kauan ollut tekemättä työtä on varmasti kehittynyt hyvin kaikenlainen seliseliseli (paniikkihäiriö sitte viime kädes valttikorttina..) kun ei enää halua työtä edes tehdä Veronmaksajat kyllä kustantaa..
Todella monia tapoja työllistää itsensä on tänä päivänä ja yrityksiä tuetaan monenmoisilla tuilla, työkokeilu/ työvalmennus/ työharjoittelu/oppisopimus jne.. jolloin työnantajalla on helpompi ottaa (kuntoutuva) kauan poissa työelämästä ollut töihin. Loppu on itsestä kiinni.
Että seliselipaniiikkihäröille yms ei tilaa enää nykyään ole.
Itteensä vaa niskasta kii, JOS haluaa muutosta elämäänsä niin sitähän saa ;)Mä en oo sanonut ettenkö pysty oman alan töitä tekemään. Kyse on siitä ettei tuolla terveetkään saa niitä töitä niin helpolla, saati sitten latvainvalidi. Masennus on tuskin ollut seliseli juttu millään lailla. Aika harva meistä huvikseen elää muutamalla satasella joka kuukausi tai huvikseen pilaa elämäänsä.
Toi niskasta kiinni ottaminen on typerintä mitä voi sanoa masennuksesta kärsivälle ihmiselle. Huomaa kyllä ettet edes ymmärrä masennuksesta mitään. Mistä herää kysymys, miksi olet täällä palstalla? Paniikkihäiriö on monille todella vakava sairaus. Miksi sinä vähättelet toisten ihmisten sairauksia? Helppoa terveenä vinoilla sairaille ihmisille. Tiiän et nykypäivinä on kaikenlaista feikkiä maailma täynnä, mut joillakin meistä tää on totista totta. Jos menisit selittelemään muualle. - Ite valitset
allah anna aasi kirjoitti:
Mä en oo sanonut ettenkö pysty oman alan töitä tekemään. Kyse on siitä ettei tuolla terveetkään saa niitä töitä niin helpolla, saati sitten latvainvalidi. Masennus on tuskin ollut seliseli juttu millään lailla. Aika harva meistä huvikseen elää muutamalla satasella joka kuukausi tai huvikseen pilaa elämäänsä.
Toi niskasta kiinni ottaminen on typerintä mitä voi sanoa masennuksesta kärsivälle ihmiselle. Huomaa kyllä ettet edes ymmärrä masennuksesta mitään. Mistä herää kysymys, miksi olet täällä palstalla? Paniikkihäiriö on monille todella vakava sairaus. Miksi sinä vähättelet toisten ihmisten sairauksia? Helppoa terveenä vinoilla sairaille ihmisille. Tiiän et nykypäivinä on kaikenlaista feikkiä maailma täynnä, mut joillakin meistä tää on totista totta. Jos menisit selittelemään muualle.No niinpä.. Jos haluaa muutosta niin pitää ottaa itse itseään niskasta kiinni. Toki ymmrrän että on pelottavaa jos oikeasti muutosta tulisikin. Onhan niin lokoisaa piileksiä masennuksen ja paniikki ym häiriöiden takana, aina vedota niihin ja syytellä muita kaikesta mahollisesta.Työläämpää on ottaa vastuu itsestään ja mielentilastaan ja terveydestään ja tekemisistään..
Ja ikäväksesi voin sanoa että totta tosiaankin tiedän mitä on olla (vuosia) masentunut ja paniikkihääiriöinen. Mutta nehän eivät panikoimalla ja synkistelemällä poistu. Oma ajatusmaailma on muututtava, ehkä joskus oivallat tuon. Lääkkeet, läheiset, tukiverkosto, ymmärrys omasta sairaudesta ja ennenkaikkea oma itsesi on tärkeintä JOS haluat muutosta ja kohennusta bipoosi, masennukseesi, panikoimiseesi.. Jos ET halua muutosta parempaan niin ei tarvi otta itsestään otetta eikä tehdä mitään muutakaan kuin velloa kaikessa vanhassa tutussa..piip..issä - allah anna aasi
Ite valitset kirjoitti:
No niinpä.. Jos haluaa muutosta niin pitää ottaa itse itseään niskasta kiinni. Toki ymmrrän että on pelottavaa jos oikeasti muutosta tulisikin. Onhan niin lokoisaa piileksiä masennuksen ja paniikki ym häiriöiden takana, aina vedota niihin ja syytellä muita kaikesta mahollisesta.Työläämpää on ottaa vastuu itsestään ja mielentilastaan ja terveydestään ja tekemisistään..
Ja ikäväksesi voin sanoa että totta tosiaankin tiedän mitä on olla (vuosia) masentunut ja paniikkihääiriöinen. Mutta nehän eivät panikoimalla ja synkistelemällä poistu. Oma ajatusmaailma on muututtava, ehkä joskus oivallat tuon. Lääkkeet, läheiset, tukiverkosto, ymmärrys omasta sairaudesta ja ennenkaikkea oma itsesi on tärkeintä JOS haluat muutosta ja kohennusta bipoosi, masennukseesi, panikoimiseesi.. Jos ET halua muutosta parempaan niin ei tarvi otta itsestään otetta eikä tehdä mitään muutakaan kuin velloa kaikessa vanhassa tutussa..piip..issäEi muutos ole pelottavaa. Et ilmeisesti ymmärtänyt sanaakaan kirjoituksestani. Ei todellakaan ole lokoisaa piileskellä minkään asioiden takana, koska en tee niin. Sairaus on totista totta. Enkä mä syytä muita mun oloistani. Ei se ole kenenkään vikaa että mä sairastuin bipoon ja moneen muuhun juttuun. Mitkä lääkkeet? Mitkä läheiset? Mikä tukiverkosto? Kaikilla meillä ei niitä oo. Sairauden ymmärrän täysin. On varmaan hienoo olla ylimielinen selviytyjä?
- Onnea Sinulle
allah anna aasi kirjoitti:
Ei muutos ole pelottavaa. Et ilmeisesti ymmärtänyt sanaakaan kirjoituksestani. Ei todellakaan ole lokoisaa piileskellä minkään asioiden takana, koska en tee niin. Sairaus on totista totta. Enkä mä syytä muita mun oloistani. Ei se ole kenenkään vikaa että mä sairastuin bipoon ja moneen muuhun juttuun. Mitkä lääkkeet? Mitkä läheiset? Mikä tukiverkosto? Kaikilla meillä ei niitä oo. Sairauden ymmärrän täysin. On varmaan hienoo olla ylimielinen selviytyjä?
Juu kyllä kirjoituksissasi on tehosteena työttömyydelle ym noi kaikki minkä taakse on iisi piiloutua kaikelta milloinkin tarpeelliselta. Hei kyllä tunnistan noi ja hyvin tunnistankin koska jutut on kuin meikäläisen muutamien vuosien takaa. Ei niissä mitään uutta ole monelle muullekaan.
Lääkkeet?? Jos niitä tarvitsee niitä saa suomessa, jollei riskikäyttäjä. Tukiverkko ON itse etsittävä se ei kenenkään himaan astele itsestään. Nämä on valintoja mitkä on jokaisen ITSE, iha ite, tehtävä. Jos haluat, saat ne.
Miten koet ylimielisyyden? Jos myötäilisin ja voivottelisin niin olisinko tasavertainen? Hyysäämällä ei suurin osa parane eikä sillälailla asiat oikene. - allah anna aasi
Onnea Sinulle kirjoitti:
Juu kyllä kirjoituksissasi on tehosteena työttömyydelle ym noi kaikki minkä taakse on iisi piiloutua kaikelta milloinkin tarpeelliselta. Hei kyllä tunnistan noi ja hyvin tunnistankin koska jutut on kuin meikäläisen muutamien vuosien takaa. Ei niissä mitään uutta ole monelle muullekaan.
Lääkkeet?? Jos niitä tarvitsee niitä saa suomessa, jollei riskikäyttäjä. Tukiverkko ON itse etsittävä se ei kenenkään himaan astele itsestään. Nämä on valintoja mitkä on jokaisen ITSE, iha ite, tehtävä. Jos haluat, saat ne.
Miten koet ylimielisyyden? Jos myötäilisin ja voivottelisin niin olisinko tasavertainen? Hyysäämällä ei suurin osa parane eikä sillälailla asiat oikene.Toivottavasti et ainakaan hoitoalalla ole. Ai saa lääkkeitä? Muutamaa lääkettä kokeiltu eikä ne sopineet joten lääkäri heitti hanskat tiskiin. Seuraavasta lääkäristä en tiiä määrääkö mitään. Rauhottavia käski syödä joka olotilaan. Onko se järkevää? Ei todellakaan. Mä en kaipaa mitään bentsokoukkua. Melko epäilyttävää tehdä analyyseja ihmisistä netin kautta. Et tiedä musta mitään etkä mun elämästä. Ei tarvii myötäillä eikä voivotella mut ymmärrystä ja empatiakykyä kannattaa hankkia jostain. Ei biposta parane koskaan. Etkö sä tajua sitä? Kun kerran oot niin järkevä niin varmasti tiiät et ihmiset on erilaisia. Jokainen meistä on erilainen. Kaikki meistä ei pysty samoihin asioihin ku moni muu.
- Supertrooper
Hei nythä mä sen hokasin! Me ei olla osattu erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Nimim. Oletko vaan laiska sen tuolla sanoikin, että pitää tehdä työt kunnolla ja käyttäytyä hyvin ja vapaa-ajalla ollaan sitte hulluja.
Siis tästä alkaa meille bipoille uusi elämä. Maanantaina minäkin marssin työkkäriin ja kerron, että mulla on paniikkihäiriö ja sekamuotoinen nopeasyklinen bipo, mutta olen nyt löytänyt avaimet tasapainoiseen elämään. Jos nyt vain saisin töitä, niin voisin työaikana olla kohtelias ja tehdä työni hyvin ja riehua ja itkeä vapaa-ajalla. Palaan asiaan tuonnempana, jotta tuliko töitä kertalaakista. - Olettko_vaan_laiska
Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla niin sekaisin etteikö oikeaa elämää pysty elämään, kyseessä on laiskuus.
En provoile tai ilkeile.. olen hämmästynyt, koska itse todellakin bipon dg:n sain ja vuoden olen selvinnyt ihan sillä että päätin olla ajattelematta masentavia asioita ja ryhdistäytyä.
Tottahan minua maanantai aamuisin ärsyttää lähteä töihin, olla töissä sekä kuunnella asiakkaiden ruikutusta ja valitusta ja päälle vielä työkavereiden ainainen valitus tuosta ja tästä. Ei auta kuin olla kohtelias ja reipas. Minä ainakin psytyn hillitsemään tunteeni ja olemaan rauhallinen sekä asiallinen.
Päällepäin olen varsinainen viilipytty, rauhallinen ja kiltti. Työni on niin mukavaa, että se vie mukanaan, ei tarvitse ajatella masennuksia tai hypoja.
Vapaa-ajalla otan rennosti, kuuntelen musiikkia ja siivoan kotona. Alkoa en onneksi ole koskaan juonut, enkä tupakoi. Tänäänkin päätin mennä ostamaan itselleni kesämekon, mutta en löytänyt mielestäni tulin kotiin ja olin iloinen siitä, että rahaa säästyi.
Niin olenko bipo? En tiedä.. psykiatri vaan oli sitä mieltä, että bipo olen koska suvussa on yksi bipo. En vaan pysty käsittämään teidän ajatusmaailmaa miksei itseään niskata kiinniottamalla saa elämäänsä hallintaan?
Jos oikein päättää, että nyt loppui masennus ja raivoaminen.. ja nyt loppui viinan juominen.. ja järjetön häröily. Oletteko edes yrittäneet? Ja unikin tulee, kun menee vuoteelle ja antaa itselleen luvan nukahtaa.
Minulla auttoi oman ajattelutavan muutos, enkä usko olevani mikään yli-ihminen. Jokaisella on varmasti tahtoa, halua ja voimia aloittaa uusi elämä.- raivokas bipo
Joo työkkäriin vaan heti maanantaina. Aloitan uuden elämän ja otan sairauteni hallintaan. Minä, Laiskimus ja Supertrooper ollaan sitten kolme ensimmäistä bipoa jotka on saanu elämänsä ja sairautensa kuriin ajatuksien voimalla. Eläköön!
Loppui viinan juominen ja järjetön häröily? En käytä alkoholia enkä rellestä missään.
- oletko vain laiskka
No Laiskimus ainakin onnistui ajatuksen avulla muuttamaan itsensä.
Enkä mä työkkärin kautta töitä saanut, ihan itse soitin firmaan ja menin työhaastatteluun ja sain töitä.
Miksi odottaa, että duuni lankee työkkärin kautta? Tuossa se teidän ajattelumaailman virhe on, kun odotatte ihmeitä tapahtuvaksi ettekä tee itse mitään elämänne eteen.
Jos muutoksia haluatte elämäänne tehkää asioiden eteen jotain, älkääkö odottako että jonkinlainen ihmeparantuminen tapahtuu. - raivokas bipo
Joku tossa sanoiki ettei niitä töitä tällä taustalla kovin helpolla saa. Tajuat kai sen itsekin? Helppoo se on mennä jos on työkokemusta eikä oo kauaa ollu poissa työelämästä. Ota huomioon et jotkut on tosi ujoja ja epäsosiaalisia. Ei se ole kaikille niin helppoa soitella ympäri maailmaa kun ei ole mitään näyttöä ja työkokemusta. Ammattikin on sellanen etten sitä jaksais. Uus ammatti pitäis lukee mut mikään ei kiinnosta. Miten sä saat kiinnostuksen heräämään? Mua ei kiinnosta edes ne kivat asiat mitkä kiinnosti ennen. Sit voisin opiskella jos saisin kuntsarii siltä ajalta, muuten ei onnaa. Aikamoinen pattitilanne.
- Takas maanpinnalle
Mä ainaki voin myöntää ihan rehellisesti, että mielummin olen kuntoutustuella kun menen työvoimatoimistoon pomputeltavaksi. Saa muutaman satkun enemmän rahaakin. Eikös se ole teidän veronmaksajien kannalta ihan sama, onko tässä työkkärin leivissä vai kuntoutustuella. Työkkärissä olin aikoinaan kolme vuotta eikä mitään tapahtunut. Pelkkiä turhia kursseja kurssien perään. Töitä en ujouden vuoksi kyennyt hakemaan toisella tavalla eli en pystynyt soittelemaan työpaikkoihin. Mä olen mikä olen ja se siitä. Olotila ja oireet kävi yhä pahemmiksi, mitä kauemmin yritin väkisin olla toimintakykyinen.
Bipous on vähän sellanen sairaus, että tänään voi olla kaikki hyvin ja huomenna ei jaksa nousta sängystä ylös. Tee siinä sitten töitä. Tuo ajatuksien voimalla paraneminen ei ole realistista. Kyseisellä henkilöllä ei ole bipoa, se on selvää. Johan hän jo aiemmin kirjoitti että hänelle euforia, yliseksuaalisuus yms on täysin vieraita käsitteitä. Tavallinen masennus on toinen juttu kuin mielisairaus joka ei parane koskaan. Suomi on täynnä nuoria työttömiä, miksi kiusata meitä toivottomia tapauksia. Heilläkään ei ole töitä, miksi meillä sekopäillä olisi. Jotkut bipot pystyvät hyvin tekemään töitä, hatun nosto heille. Toiset meistä kärsii hautaan asti. Me emme sille mitään mahda. Me emme ole valinneet tätä helvettiä. Jos joku luulee, että on helppoa elää kädestä suuhun joka kuukausi ja makoilla sohvalla, niin erehtyy hyvin paljon. Yhtälailla teidän verorahanne kuluu narkkareihin, alkoholisteihin ja lihaviin ihmisiin, jotka ovat itse aiheuttaneet ongelmansa. Miettikää sitä.- oletko_vaan laiska
Tai sitten te olette niin psykiatrian lampaita, että olette sisäistäneet sen ettette voi tehdä enää töitä.. olette niin sairaita, että paikkanne on himassa.
Kyllähän minullekin psykiatri sanoi, etten koskaan voisi tehdä mielisairaana töitä. Kirjoitti heti vuoden saikun ja perään oli eläke lankemassa tuosta vaan..
Saikun pidin ja lepäsin, tuona aikana varmistui päätös että en halua jäädä himaan makoilemaan ja oleilemaan. Haluan töihin ja elää normaalia elämää.
Jos olisin uskonut lääkärin kertomukset lääkkeiden syönnin pakosta (omaksi parhaaksi) olisin kotona kuolaava zombi enkä todellakaan pystyisi töitä tekmään. Neuroleptien aikana todellakin olin työkyvytön ja ajatusmaailmani oli aivan outoa.
Vaikka sanoisitte mitä, niin kaikki toiminta lähtee omasta ajatusmaailmasta. Jos tässä uskottelisin itselleni etten voi, etten kykene, etten pysty niin en varmasti pystykään. Väheksytte ajatustenne voimaa. Tiedän myös sen, että psykiatrian puolelta teille on syötetty tuota sontaa ettei teistä ole enää muuhun kuin notkumiseen.
Itse suorastaan järkytyin työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn helpoutta, tuosta vaan ja jos eräänä päivänä väsyn työelämään voin halutessani feikata bipon oireita. Valehtelemalla että on pettänyt, juonut ja tehnyt reippaasti duunia saa ensin vuoden saikun ja perään eläke.
No mikä sopii minulle ei välttämättä ole toisille paras ratkaisu. Itse en edelleenkään usko mitään mielensairauksia olevan. Bipokin on lääkefirmojen tuottama sairaus, koska jokaisella on tunteet ja suurinmalla osalla on toisinaan ylilyöntejä -> tähän on helppo iskeä ja sanoa että bipoa on. Jos tätä ei myönnä on sairaudentunnoton ja vielä sairaampi.
Järjestelmä parahillaan ruokkii sairasmalli ajattelua ja lääkitsemällä saadaan viimeistään aivokemiat sekaisin.
Toivottomia tapauksia ei olekaan, jokailla on voimavaroja vaikka mihin. - son moro
:) Takas maanpinnalle, hyvä ettet niin sairas ole ettet kykene laskemaan mitä kautta saat enenemmän ilmaista rahaa itsellesi (: Miten sairas/terve millonki pitää olla.
Käyhän tuollainenkin `työstä` kun pitää pysyä ajanhermolla kaikista laeista ja säädöksistä mistä sitä ilmasta fyrkkaa saa parhaiten. Ja oikein hienosti listasit kaikki sossupummien klassiset selitykset :)) Hyvin on perusopit siltä saralta menny kaaliin.Kaikesta sairastelusta huolimatta.
Niinhän se menee että sitten joskus elämän lopulla ihminen ei kadu tekemisiään vaan niitä tekemättä jättämisiään..
Toi ujous on kansssa .. mitäääh! .. ei oo tosi... Suomalaiset on ujoa kansaa eikä se ole mikään syy olla tekemättä töitä! Oikeestiiihhh.. Totta taidat puhua tuosta toivottamasta tapauksesta. Ja jos sohvalla makoilu on kauheeta niin heivaa se sohva mäkeen.. - Takas maanpinnalle
son moro kirjoitti:
:) Takas maanpinnalle, hyvä ettet niin sairas ole ettet kykene laskemaan mitä kautta saat enenemmän ilmaista rahaa itsellesi (: Miten sairas/terve millonki pitää olla.
Käyhän tuollainenkin `työstä` kun pitää pysyä ajanhermolla kaikista laeista ja säädöksistä mistä sitä ilmasta fyrkkaa saa parhaiten. Ja oikein hienosti listasit kaikki sossupummien klassiset selitykset :)) Hyvin on perusopit siltä saralta menny kaaliin.Kaikesta sairastelusta huolimatta.
Niinhän se menee että sitten joskus elämän lopulla ihminen ei kadu tekemisiään vaan niitä tekemättä jättämisiään..
Toi ujous on kansssa .. mitäääh! .. ei oo tosi... Suomalaiset on ujoa kansaa eikä se ole mikään syy olla tekemättä töitä! Oikeestiiihhh.. Totta taidat puhua tuosta toivottamasta tapauksesta. Ja jos sohvalla makoilu on kauheeta niin heivaa se sohva mäkeen..Höpö höpö, oon kelapummi enkä sossupummi. ;) Ei kai niin sairas voi ees olla etteikö osais tollasen laskee. Onneks hulluus ja tyhmyys ei kävele käsikädes. Sä oot aina kans länkyttämässä jokaisessa ketjussa jotain omias. Provoot ja ilkeilet ihmisille päivä toisensa jälkeen. Eikö sua jo kyllästytä? Emmää lattialla viitti maata ku on liian kova ruhtinaalliselle olemukselle. Onneks sua ei häirii yhtään maksella nistien, alkoholistien ja paksukaisten kuntoutuksia ja tukirahoja. :)
- Supertrooper
Voimavaroja on juu, niin minäkin vakaasti uskoin. Kattos olen saanut tuommoisen ahaa-elämyksen minäkin. Päätin, että nyt tämä likka menee töihin. Jätin lääkkeet kun tuntui olo niin hyvältä, olinkin töissä ja hemmetin hyvin meni. Tein duunia viikonloputkin, välillä päivähommien lisäksi jokusen yövuoronkin. En vaan tajunnut, jotta oli mania päällä. Päädyin suljetulle osastolle ja siellä yrittivät jälleen kerran fiksata lääkitystä kohdalleen.
Olen miehelle nyt luvannut, et yritän sitte uusiksi, kun en aina "tervehdittyäni" tule tahdonvastaisesti passitetuksi sairaalaan. Olen pahuksen hyvä työntekijä, teen kaiken mitä pyydetään ja jaksan loputtomasti. Kunnes sitte ihmettelen remmeihin sidottuna eristyksessä, että mikä meni pieleen. Toi työkkäriin meno oli läppä, en mäkään sitä kautta koskaan ole töitä löytänyt.
Niin summa summarum, se etten ole nyt töissä, johtuu masennusvaiheesta. Sillon tosiaankaan kukaan ei mua palkkais, kun on naama parkumisesta turvoksissa. Mut kun hypomania alkaa, niin a´vot, kyllä lähtee. En mä enää koskaan tästä parannu, kyllä mä sen hyväksyn. Ärsyttää kun epäillään, että tarkoituksella chillailen kotona. Ja että nautin tästä.- laiskoja tai ei
Työnteon vuoksi suljetulle? En usko... olet tod.näk vaan haluton tekemään töitä pitkällä tähtäimellä.
Sun hypomaniasi on normaalia jaksamista, mutta kiva kun olet sisäistänyt sairautesi jonka taakse voit piiloutua ja laittaa virkeyden sairauden piikkiin.
Jos ei olisi toimeentulotukia ja eläkkeitä, uskallan olla vahvasti sitä mietlä, että nämä masennukset ja bipot paranisivat ihmeesti, kun olisi pakko työnteolla hankkia rahaa elämistä varten.
Jokainen tyylilään, poistun tältä saitilta jossa todellakin ajatusmaailma on täysin nyrjähtynyttä. Hyvin on menneet psykiatrian puheet perille sairaudesta.
En tiedä ollakko kiukkunen kaltaistenne pummien vuoksi vai sääliäkkö pitäisi.
En vaan voi ymmärtää miksi kukaan haluaa luovuttaa ja antaa periksi!! - raivokas bipo
laiskoja tai ei kirjoitti:
Työnteon vuoksi suljetulle? En usko... olet tod.näk vaan haluton tekemään töitä pitkällä tähtäimellä.
Sun hypomaniasi on normaalia jaksamista, mutta kiva kun olet sisäistänyt sairautesi jonka taakse voit piiloutua ja laittaa virkeyden sairauden piikkiin.
Jos ei olisi toimeentulotukia ja eläkkeitä, uskallan olla vahvasti sitä mietlä, että nämä masennukset ja bipot paranisivat ihmeesti, kun olisi pakko työnteolla hankkia rahaa elämistä varten.
Jokainen tyylilään, poistun tältä saitilta jossa todellakin ajatusmaailma on täysin nyrjähtynyttä. Hyvin on menneet psykiatrian puheet perille sairaudesta.
En tiedä ollakko kiukkunen kaltaistenne pummien vuoksi vai sääliäkkö pitäisi.
En vaan voi ymmärtää miksi kukaan haluaa luovuttaa ja antaa periksi!!Bipoilla on usein alentunut stressinsietokyky. Siihen vielä päälle mielialojen vaihtelut, masennukset ja mahdolliset psykoottiset oireet. Plus monilla on paniikkia ja kaikkea kaupanpäälle. Sellanen ihminen polttaa ittensä loppuun hyvin nopeasti. Miten sellasessa kunnossa oleva ihminen jaksaisi olla töissä? Pahasti maanista ihmistä ei myöskään töihin tarvii laittaa. Jos on vielä psykoottinen mania.
Joko asia on niin että sulla ei ole tätä sairautta ja siksi sä et ollenkaan ymmärrä mitä helvettiä tämä pahimmillaan on. Tai sitten sä oot tyypillinen maanikko joka ei edes tajua olevansa sairas. Syyllistää vaan toisia koko aika. Haukkuu laiskoiksi eikä näe omia vikojaan. Toki on niitä jotka laiskoina väittää olevansa masentuneita, bipoja ja vaikka mitä, mutta kaikki meistä ei sellasia ole. Laiska ihminen EI pilaa omaa elämäänsä. Tajuat varmaan sen. Kyllä muakin ottaa päähän jotkut bipotutut jotka on kuntsarilla ja kuitenki jaksavat harrastaa seksiä, jaksavat etsiä suhteita, käyvät baareissa ja ulkomailla, harrastavat kaikkea ja muka ovat työkyvyttömiä. Mä en jaksa tehdä mitään, seksi ei kiinnosta eikä mikään muukaan. Vaikka ois rahaa niin ulkomaille en pystyis edes lähtemään. Paniikkihäiriön kanssa ei mennä lentokoneeseen.
Mun mielestä on outoa sanoa että meidänlaisten jotka on oikeesti masentuneita ja joilla on psykoottisia oireita yms, että meidän ajatusmaailma on nyrjähtänyt. Meille joka ikinen päivä on taistelua. Taistelua siitä että jaksaa pysyä hengissä. Mitkä ihmeen psykiatrin puheet on menny perille? Mun psykiatrit on vaan vähätelleet mun sairautta. Eläkettä on turha odottaa vuosiin. Mulle lääkärit toistelee että oon vielä nuori ja elämä on edessä. Mikä saatanan elämä? Helvettiä tämä on. Jos haluat niin vaihdetaanko päitä? Ota sä tämä helvetti kannettavaksi ja yritä selvitä siitä.
Se on ihan totta että nykyaikana bipon diagnoosin saa aivan liian helpolla sellaisetkin ihmiset joilla ei sitä todellakaan ole. Mikään työnteko ja se että jaksaa hoitaa arjen ei ole bipoa. Joillekin meille tämä sairaus on vaan todellisuutta. Pahoittelen kovasti jos se sun elämääsi vaivaa niin kovin paljon. - raivokas bipo
raivokas bipo kirjoitti:
Bipoilla on usein alentunut stressinsietokyky. Siihen vielä päälle mielialojen vaihtelut, masennukset ja mahdolliset psykoottiset oireet. Plus monilla on paniikkia ja kaikkea kaupanpäälle. Sellanen ihminen polttaa ittensä loppuun hyvin nopeasti. Miten sellasessa kunnossa oleva ihminen jaksaisi olla töissä? Pahasti maanista ihmistä ei myöskään töihin tarvii laittaa. Jos on vielä psykoottinen mania.
Joko asia on niin että sulla ei ole tätä sairautta ja siksi sä et ollenkaan ymmärrä mitä helvettiä tämä pahimmillaan on. Tai sitten sä oot tyypillinen maanikko joka ei edes tajua olevansa sairas. Syyllistää vaan toisia koko aika. Haukkuu laiskoiksi eikä näe omia vikojaan. Toki on niitä jotka laiskoina väittää olevansa masentuneita, bipoja ja vaikka mitä, mutta kaikki meistä ei sellasia ole. Laiska ihminen EI pilaa omaa elämäänsä. Tajuat varmaan sen. Kyllä muakin ottaa päähän jotkut bipotutut jotka on kuntsarilla ja kuitenki jaksavat harrastaa seksiä, jaksavat etsiä suhteita, käyvät baareissa ja ulkomailla, harrastavat kaikkea ja muka ovat työkyvyttömiä. Mä en jaksa tehdä mitään, seksi ei kiinnosta eikä mikään muukaan. Vaikka ois rahaa niin ulkomaille en pystyis edes lähtemään. Paniikkihäiriön kanssa ei mennä lentokoneeseen.
Mun mielestä on outoa sanoa että meidänlaisten jotka on oikeesti masentuneita ja joilla on psykoottisia oireita yms, että meidän ajatusmaailma on nyrjähtänyt. Meille joka ikinen päivä on taistelua. Taistelua siitä että jaksaa pysyä hengissä. Mitkä ihmeen psykiatrin puheet on menny perille? Mun psykiatrit on vaan vähätelleet mun sairautta. Eläkettä on turha odottaa vuosiin. Mulle lääkärit toistelee että oon vielä nuori ja elämä on edessä. Mikä saatanan elämä? Helvettiä tämä on. Jos haluat niin vaihdetaanko päitä? Ota sä tämä helvetti kannettavaksi ja yritä selvitä siitä.
Se on ihan totta että nykyaikana bipon diagnoosin saa aivan liian helpolla sellaisetkin ihmiset joilla ei sitä todellakaan ole. Mikään työnteko ja se että jaksaa hoitaa arjen ei ole bipoa. Joillekin meille tämä sairaus on vaan todellisuutta. Pahoittelen kovasti jos se sun elämääsi vaivaa niin kovin paljon.Samalla sä mun mielestä lyttäät tämän palstan bipojen läheiset. Onko heidän tuskansa epätodellista? Heidän tuskansa on tullut siitä kun bipo on sekoillut maanisena, tuhonneet heidät. He joutuvat elämään jatkuvassa pelossa että läheinen bipo tekee itsemurhan masennuksessa. Ovatko täällä kirjoittaneet läheiset vainoharhaisia ja keksineet kaiken sen tuskan mitä tämä sairaus on heille ja heidän läheiselleen tehnyt?
- Supertrooper
laiskoja tai ei kirjoitti:
Työnteon vuoksi suljetulle? En usko... olet tod.näk vaan haluton tekemään töitä pitkällä tähtäimellä.
Sun hypomaniasi on normaalia jaksamista, mutta kiva kun olet sisäistänyt sairautesi jonka taakse voit piiloutua ja laittaa virkeyden sairauden piikkiin.
Jos ei olisi toimeentulotukia ja eläkkeitä, uskallan olla vahvasti sitä mietlä, että nämä masennukset ja bipot paranisivat ihmeesti, kun olisi pakko työnteolla hankkia rahaa elämistä varten.
Jokainen tyylilään, poistun tältä saitilta jossa todellakin ajatusmaailma on täysin nyrjähtynyttä. Hyvin on menneet psykiatrian puheet perille sairaudesta.
En tiedä ollakko kiukkunen kaltaistenne pummien vuoksi vai sääliäkkö pitäisi.
En vaan voi ymmärtää miksi kukaan haluaa luovuttaa ja antaa periksi!!Nimimerkiltä lipsahti totuus, hän ei oikeasti sairasta bipoa. Kun mainitsin, että jouduin manian takia suljetulle osastolle, asia oli nimim. Laiskoja vai ei: lle ihan vieras. Tätä arvelinkin. No, jotkut näemmä nauttii näillä palstoilla kirjoittelevien mollaamisesta. Se heille vastahakoisesti suotakoon.
- anpapa
Omakohtainen kokemus hypomaniasta:
-unen tarpeen väheneminen
-energisyys, touhuilu, en oikein pysynyt paikallani
-vainoharhaisuus (ajattelin, että kaikki uutiset viittaavat jollakin lailla minuun)
-sekopäisiä ideoita (rupesin mm. tosissani suunnittelemaan juhlia itselleni, johon kutsuisin eri musiikkiartisteja esiintymään)
Mulla tuo hypomania olikin sitten hypomanian ja psykoosin sekoitus ja jouduin yllättäen pakkohoitoon. Itse ajattelin olevani täysin terve, en tunnistanut ollenkaan olevani mitenkään sairas. - ymmärrystä kehiin
MIkään ei ole sairaampaa ja säälittävämpää kun kasa ihmisiä polkemassa heikompia ihmisiä jalkoihinsa. Lyövät lyötyjä. Antakaa sairaiden sairastaa rauhassa. Keskittykää omaan elämäänne. Ei voi kovin hyvä elämä olla jos jaksaa noin kovasti kiinnostaa ketkä käyvät töissä ja mitä muut ihmiset tekee. Tässä maailmassa tulee aina olemaan heikompiosaisia ihmisiä joita pitäisi auttaa ja tukea, ei lytätä. Hienoa jos joku on parantunut erilaisista sairauksista, kaikille ei käy yhtä hyvin elämässä. Olkaa onnellisia ja keskittykää siihen ihanaan elämäänne. Niitä verorahoja menee turhempiin asioihin kuin sairaiden elättämiseen. Oli sairaus mikä tahansa niin kukaan meistä ei ole niitä itselleen halunnut. Jos mä pystyisin käymään töissä, niin olisin hyvin iloinen siitä. Mä en ajattelisi hetkeäkään, että meneekö mun maksamat verorahat nyt kenenkin taskuun.
Aina on olemassa niitä jotka yrittävät näistä "ilmaisista rahoista" hyötyä, mutta turha syyllistää meitä jotka on oikeesti sairaita. Suurin osa sairaista antaisi mitä vaan kun voisi olla terve ihminen. En puhu yksin biposta, vaan muistakin mt-ongelmista ja fyysisistä sairauksista. Meitä mt-ongelmaisia sorsitaan muutenkin ihan tarpeeksi. Täytyy olla todella pienisieluinen ihminen että vaivautuu tällaiselle palstalle haukkumaan toisia. Ei voi olla kokenut elämässä vaikeita ja pahoja asioita jos ei ymmärrystä heru tuon vertaa. - Surullista
Menkää töihin ja menkää töihin. Tässä on yritetty olla töissä. Manian vuoksi velkaa on vaikka muille jakaa. Töistä jää vähemmän rahaa käteen kuin kuntoutustuella ollessa. Ei kauheesti motivoi lähtemään aamulla ennen kuutta töihin. Jatkuvasti eletään hermoromahduksen partaalla ja masennuksessa. Sosiaalitoimistossa joutuu joka tapauksessa käymään, kun ulosoton jälkeen rahat eivät joka kuukausi riitä millään pakollisiin menoihin. En voi edes lääkkeitä syödä, kun ei ole varaa niihin. Tottakai olen vastuussa veloistani, mutta tässä maassa pitäis hieman pienituloisten ulosottosummia ajatella. Ei kukaan jaksa töissä jos ei siitä edes hyödy mitenkään. Naurettavaa, että työssäkäyvä ihminen joutuu menemään sossun luukulle. Kotona makaaminen olisi paljon järkevämpi vaihtoehto.
- oikea tie
Hatun nosto sulle! Aivan totta turiset. Ja järkeä. Ja hyvä asenne!
Sossu Kela ym on meille kaikille suomalaisille tärkeä juuri silloin kun apua tarvii niin sitä saa, ei jatkuvana koko elämän ajan elättävänä rahanlähteenä.
Jos on rehellisesti jättäytynyt yhteiskunnan elätiksi niin silloin ei tarvitse vedota runoillen niihin `klassisiin selityksiin,` eikä esittää olevansa elättien eliittiä :) verraten narkit, alkkikset ja läskit . Kuten tuolla ylempänä ketjua joku`ujo masentunut bipo` fiksuili selityksillään..Vaan on sitte omasta päätöksestään kela sossu elätti, pummi ja piste. Silloin myös kestäköön kritiikin ja mielipiteet valitsemastaan tiestä.
- mietimietimieti
Oikea tie, kerrotko mulle että miks oot tällä palstalla? Et bipo varmaan ole koska bipo ymmärtää bipon tuskan. Läheinenkään et voi olla, koska oisit varmasti nähnyt kuinka kamalaa bipon elämä voi olla. Joten miks sä oot täällä mollaamassa ihmisiä jotka on liian masentuneita tekemään töitä? Ei me olla omasta tahdosta tässä kunnossa. Mä tekisin töitä jos pystyisin. Tällä hetkellä en pysty. Minkä mä sille mahdan. Täytyy antaa aikaa parantua ja saada sairaus tasapainoon. Ja jos jollain bipolla on vaiks nopeasyklinen bipo eli ei oo koskaan terve ja lääkkeet ei toimi, niin töihin menemisestä on turha haaveilla. Jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Siks mä en ymmärrä tollasta lässyttämistä ollenkaan. On niitä ihmisiä eläkkeellä henkisten kuin fyysisten sairauksien vuoksi. Minkä helkutin niille mahtaa.
- takaisin aiheeseen
Todellisesti sairaita ovat ne jotka eivät pysty millään tasolla samaistumaan toisen huonoon tilanteeseen ja suruun. Palstan selvästi ei kaksisuuntaisesta kärsivät ovat siirtäneet keskustelun pois asiasta. Eli ideani olisi, olla provosoitumatta erittäin empatiakyvyttömien ihmisten kirjoitteluista. Kaikki päättäkööt itse omista tekemisistään.
Tässä "keskustelussa" nousseet "sossupummien kritisoijat" ovat kuin bipoa sairastavan masentuneen oman pään syyttelevät äänet. Kaikki eivät koe huonoa omaatuntoa kuntoutustuesta tai muista tuista, mutta itselläni ainakin elättelen aina toivoa siitä, että ehkä kohta en enää ole tällainen yhteiskunnan ulkopuolinen sekopää. Menen töihin, sillä hypomaniassa saan aikaan mitä vain ja puhun itseni vaikka presidentiksi, mutta sitten tulee masennuskausi ja tajuan, että ai, se meni näin taas.
Hienosti tiivistitte kaiken sen ahdistuksen, sen kelpaamattomuuden tunteen ja itsesyytöksen! Voisin viitata tarjoamaanne kirjalliseen materiaaliin seuraavan kerran kun psykiatrilla käyn.
ALKUPERÄISEEN KYSYMYKSEEN PALATAKSENI, jos tätä ketjua lukee joku, joka oikeasti oli vielä nyt 2017 etsimässä tietoa:
("Haluaisiko joku kertoa vähän tietoa hypomaniasta. Olen yrittänyt netistä löytää, mutta aina vaan sanotaan, että hypomaniassa on lievemmät oireet kuin maniassa. Niin voisiko joku kertoa kuinka paljon lievemmät oireet? Ite oon ollu masentunut ainakin jolulusta asti ja mietin, että onko mulla bibo vai pelkkä masennus. Suvusta ja perheestä löytyy ihmisiä joilla bibo."
Itselläni hypomania tarkoittaa tuota edellämainittua suunnattoman mahtavaa työkykyä. Mulla on
- oikeastikin ihan superhyvät jutut
- saan kavereita kaikista
- nauran, vaikka asiat ovat huonosti
- menen koko ajan nopeasti paikasta toiseen
- keksin projekteja, lupailen ihmisille asioita (nykyään kirjoitan käteeni, että "älä lupaa mitään!") jotka unohdan pitää
- unohtelen ylipäätään paljon asioita kun niitä on niin paljon
- siivoan hurjana (esim. perussiivouksen jälkeen keksin järjestellä kyniä tai järjestellä ihmeellisiä sisustusprojekteja)
- herään öisin leipomaan kymmenen peltiä sämpylöitä tai viimeksi tein viisi tuntia karjanpiirakoita
- öisin herään ajatuksiini
- taiteellinen superluovuus: maalaan ja piirrän, kirjoitan runoja ja proosaa, vaikka kuinka monta työtä putkeen
- haluan auttaa kaikkia muita ja on mahdottoman vaikeaa sanoa "ei", sitä pitää tosissaan ponnistella!
Mania on taas ymmärtääkseni enemmän psykoottista, eli myös todellisuus katoaa, minä katoaa, on tuntemattomienkin silmissä "hullu"
Toivottavasti pitkä viestini tavoitti edes joitain tämän ketjun selanneita. Voimia kaikille teille bipoa sairastaville tai sitä pelkääville!Lisäisin hypomanian oireisiin vielä nämä:
- itsensä viehättävänä ja fiksuna pitäminen, ihan erilaista katsoa peiliin verrattuna masennuskausiin!
- haluan edelleen kuolla, mutta en muista sitä, ellei joku muistuta
- puoliksi tietoisena hypomaniasta itse, mutta jos se jatkuu yli pari kk, unohdan sen ja rakennan itselleni superelämän, joka sitten romahtaa.- hmmmmmmmmmm
Just noin kuin nuo pari edellistä! Masennuksen jälkeen ei edes koe, että mikään olisi vialla, koska kaikki on vaan niin mahtavaa, paitsi se, ettei saa enegiaansa kohdistettua mihinkään ja on _todella_ levoton kutina sisuksissa ihan koko ajan. Tarkkailee itseään, että jaa, tässä kai ehkä saatetaan taas olla menossa kovaa vauhtia tuohon suuntaan, mutta sitten se tosiaan unohtuu taas heti seuraavassa hetkessä. On aivan pakko kirjoittaa kaikki lupaamansa asiat ylös, jottei aiheuttaisi mielipahaa muille ja/tai ongelmia itselleen, koska unohti taas, paitsi että aina siltikin unohtaa kirjoittaa jotain ylös eikä niitä lupaamiaan asioita sitten muistakaan.
- av101
Sairauteni painottuu toistuviin, pitkähköihin ja vakaviin masennuksiin. Olen kärsinyt jaksottaisesta, toistuvasta itsetuhoisesta masennuksesta ja näitä kausia on enemmän kuin pystyn laskemaan. En muista kaikkia enää. Masennusvaihe kestää viikoista kuukausiin.
Hypomanioita olen oppinut tunnistamaan vasta viimeisen noin 5-6 vuoden ajan. Ne kestävät useimmiten maksimissaan viikkoja, yleensä n. 5-14 vrk. Tällöin unentarpeeni vähenee normaalista n.10h yöunesta alle viiteen tuntiin yössä. Saatan siivota keskellä yötä, joka on siis minulle epätyypillistä vaikka jollekin ehkä normaalia, tai saatan saada ajatuksia alan vaihtamisesta tai vaikka siitä että minun pitäisi saada aikaiseksi taidenäyttely (en ole siis minkään sortin taiteilija).
Käytän rahaa ehkä hieman impulsiivisemmin kuin muulloin, mutta varsinaista tuhlailua tai muuta täysin vastuutonta käyttäytymistä ei esiinny. Joisin todella mielelläni alkoholia ja lähtisin baariin tanssimaan (näin tein nuorempana), mutta olen luopunut siitä. Ajatuksia päässä on yht'aikaa enemmän kuin ehtii käsittelemään ja tämä kuuluu ulospäinkin kun en pysy keskusteluissa aiheessa. Puhun kuin papupata.
Olen myös aloitellut koulutuksia, kouluja ja hakenut uusia työpaikkoja hypoissani. Teen kavereille ja tutuille lupauksia, joo tottakai autan koiranulkoilutuksessa/muutossa/lastenhoidossa/myyjäisiin leipomisessa/missä tahansa. Hypojen jälkeen en jatkakaan kouluissa/koulutuksissa, lupaukset jäävät täyttämättä ja häpeä on valtava ja vaivun taas masennukseen. Olen täysin sokea omien voimavarojeni rajallisuudelle kun hypo on päällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1539019Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492709- 572491
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292491Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971875- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231763Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461295Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091207Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61146