Miten sait jyrsijäsi?

Tarkennan nyt vielä, että kanihan ei ole jyrsijä, mutta kani-tarinoitakin voi toki kertoa! :)

Itse menetin lemmikkini nuorena, alle 5 vuotiaana muistaakseni koska muutimme pois, ja koira annettiin takaisin omistajalleen Lieksaan.

Ajatus oli karmaiseva, ja jouduin elämään ilman rakastani. Pari vuotta myöhemmin halusin koiran, sitten undulaatin, käärmeen, gerbiileitä, taas undulaattia, koiraa, hamsteria jne jne. Ja päädyin että haluan gerbiilin. Laitoin lappusia äidin tyynyn alle että haluaisin gerbiileitä.. Hän teki 3 ehtoa, mutta sitä ennen puoli vuotta jankkausta että haluan gerbiileitä, koska koiranikin vietiin minulta!

No kesällä (en muista vuotta) tultiin reissusta, ja äiti sanoo;
- Lähetää hakee ne gerbiilit, enää tunti aikaa..

Olin ensin aivan hullaantunut ja jännittynyt, rauhotuin ja ostimme gerbiilit. Olin aiemmin käynyt katsomassa niitä varmaan 10 kertaa, ja ostin ne lopulta.

Nyt olen hankkimassa kahta urosgerbiiliä lisää, jotta vanhat saisivat nuorempaa seuraa, koska jo pian 2 vuotta meillä ovat olleet, sillä 10.5 tuli kaksi vuotta täyteen vanhuksillani (:

Ota selvää kaikki tieto gerbiileistä, ennenkuin ne ostat. Mutta onnea gerbiilien ostoon sinulle! (:

Hyvää kesää toivottaen hyppymyyrä & gerbiilit

Kiitos vastauksesta! ;) Ja juu, tietoa olen lukenut jo vaikka kuinka paljon... :D

Hyvää kesää sinullekin! :)

Minä halusin koiraa kun olin 8-vuotias,mutta en saanut monestakaan syystä,eräänä päivänä kun kaverini oli meillä,ja jankutin taas äidilleni että haluan koiraa,hän sitten sanoi että "Voit ehkä saada marsun tai hamsterin" Olin siitäkin tosi innoissani. Ensin mietin että haluaisin hamsterin,mutta kun tutkin netistä tulin tulokseen että haluan sittenkin marsun. Äitini kanssa etsimme kasvattajien nettisivuja,ja löysin sieltä kaksi aivan ihannaa marsua,varasimme ne ja jouduin odottamaan 18-pitkää päivää,kunnes eräänä aamuna heräsin tosi aikaisin (mikä ei haitannut ollenkaan) ja lähdimme rautatie-asemalle. Kasvattaja tuli jonkun ajan kuluttua hänellä oli kiire,äitini maksoi ja minä sain "pussin" jossa oli ilmareijillä varustettu pahvilaatikko,kun olimme autossa raotin hiukan laatikkoa ja näin pikkuiset marsuni jotka kyyhöttivät latatikossa vierekkäin,äitini kysyi nimistä ja sanoin että ehkä Toffee ja Kinuski värien perusteella. Tuosta on jo kohta 5-vuotta,olin kahdeksan kun sain Toffeen ja Kinuskin,nyt olen kohta kolmetoista en voi uskoa että siitä on niin kauan. Valitettavasti Kinuski kuoli jo 2-viikon päästä kun oli tullut meille(ei sairauteen) Toffee on minulla tällä hetkellä sylissä kun kirjoitan tätä,se on minulle paras ystävä koko maailmassa,emme silti ikinä unohda Kinuskia.

Kiitos vastauksesta! :)
Otan osaa, marsusi kuolemaan... :( Saanko kysyä, mihin marsu kuoli, jos ei sairauteen?

tämä saattaa kuulostaa "oudolta" mutta marsuni kuoli kun meidän kissa sain sen häkistä kun siihen oli tullut semmonen iso reikä,kun se häkki oli mun äitin tekemä kissa sai sen marsun ja toisen suussaa alakertaan. Kinuskilla ei ollut haavoja vaan se oli säikähtänyt ja saanut sydän kohtauksen :(
Toffeelle ostettiin heti sen jälkeen uusi häkki.

Voi miten surullista... :(

Otan osaa!

Mun veljelläkin on marsu jonka nimi on Minni, voisin kertoa myös miten se tuli.

Juu, kerro ihmeessä vaan! :)

Ja kertokaa te muutkin niitä tarinoitanne. :)

Meillä oli kissa jo kun minä synnyin, kissa oli tullut perheelleni kolme vuotiaana ja kuoli syksyllä 2009, kissa jouduttiin lopettamaan sillä 17vuotias kissamme sai jatkuvasti epilepsia-kohtauksia ja tällä epäiltiin päänsisäistä kasvainta, lopetus oli ainoa vaihtoehto.

Minä ja isoveljeni halusimme molemmat kovasti kissan lisäksi gerbiilejä, äidin saimme suostuteltua gerbiileihin 2009 keväällä, emme heti ostaneet gerbiilejä vaan odotimme etä minä kesäkuussa täytän 9vuotta ja sen jälkeen menisimme katsomaan eläinkauppaan gerbiileitä. Menin äitini kanssa eläinkauppaan (isoveljen innostus oli jo lopahtanut, mutta minun ei) näin yhdessä terraariossa eläinkaupassa kaksi valkoista gerbiilineitiä, rakastuin heidän kiiltäviin mustiin nappisilmiin, tiesin että nuo ovat ne ketkä meille muuttaa! Nimet keksin siinä terraarion vieressä noita katsellessa. Siitä gerbiilistä jonka häntä oli harmaa tulisi Mindy ja siitä lumenvalkoisesta gerbiilistä Cindy.

Olimme jo viikkoja ennen ostaneet dunan väliaikaisesti kunnes pääsisimme mökille ja hakisimme sieltä vanhan akvaarion jonne gerbiilit sitten muuttaisivat. Mökille oli vaikea päästä koska se oli niin kaukana ja se ei varsinaisesti ollut meidän mökki vaan sukumme yhteinen mökki ja emme enää oikein käyneet siellä. Mindy oli luonteeltaan sylivaavi, aina oli syliin änkemässä ja Cindy hieman arka, mutta sylissä viihtyi välillä hänkin. Kissamme joka ehti parikuukautta elää gerbiilien kanssa ennenkuin oli pakko luopua rakkaasta kissasta. Kissa istui rauhallisena katsomassa gerbiilejä ja välillä meni nuuhkimaan dunan yläkaltereita ja alkoi siinä kehräämään :3. Gerbiilit asuivat dunassa pari kuukautta ennenkuin terra tuli. Veljeni ei koskaan edes koskenut gerbiileihin, minä yksin silloin 9vuotiaana siivosin terran ja tein kaiken muunkin, veljeni aina vain ''leijui'' gerbiileistä kavereilleen ja väitti niitä yksin hoitavansa, äiti olisi ollut valmis auttamaan minua gerbiilien hoidossa, mutta halusin itse hoitaa gerbiilejä, äiti tyytyi sitten vain hellittelyyn :3 .

Cindy kuoli 2,5 vuotiaana 2011 äitienpäivänä. Lopetus oli ainoa vaihtoehto, neidillä oli sisäinen kasvain vatsassa paheni joka päivä, äitienpäivä aamuna hän oli vain siitä yhdestä kohdasta tennispallon kokoinen missä kasvain oli, eikä enää päässyt liikkumaan, lopetusaika olisi ollut 6päivän päästä (aikaa ei saanut aikaisemmalle), hätälopetus oli ainoa vaihtoehto.

Mindy eli yksin n. 6kk ja sitten 26.12.2011 aamulla heräsin kun huoneeseeni kannettiin suurta terraa ( Pituus,leveys,korkeus:150cmX60cmX60cm). Mindy seurasi tapahtumia omasta terrastaan, kun pääsin alakertaan äitini istui tätini kanssa pöydän ääressä, samassa minulle kerrottiin että minulle tulee kaksi luovutusikäistä tyttögerbiiliä. Suuni loksahti auki ja kun minulle kerrottiin että ns. pelastaisin ne jos pitäisin ne, koska edellinen omistaja ei voinutkaan pitää (tarina olisi oikeasti pitkä ja minulla ainakin tulee kyyneleet silmään kun muistelen). Kun uudet neidit oltiin saatu suureen terraan keksin heti heille nimet, agouti tytöstä tuli Mimosa ja nutmeg tytöstä Peppi.

Noin pariviikkoa gerbiilien tulosta aloin totuttamaan niitä Mindyyn, totutus onnistui. Nuoret neidit saivat pitää rouvalle seuraa :) ! Kun mindy sitten huhtikuussa 2012 kolme.

Syksyllä Mindy alkoi turvota. Mindy oli aina ollut erittäin nirso ja hoikka, myös nuoremmat neidit Peppi ja Mimosa olivat nirsoja ja hoikkia. Olin kummissani kun en enää koskaan nähnyt Mindyn syövän/juovan, mutta silti tämä suureni.. Mindy oli jo puolisokea vanhuuden myötä jo ennestään, mutta tajusin kun mindy suureni yhtä nopeaan kuin siskonsa aikoinaan. Mindyllä on kasvain. Menimme Mindyn kanssa eräälle tutulle joka ennen kasvatti gerbiilejä ja Mindy oli jo niin huonossa kunnossa ettei liikkunut edes vieraan ihmisen sylissä vaan makasi silmät kiinni. Tuttumme huomasi heti että Mindyllä on kasvain. Meille kerrottiin että Mindy ei eläisi enää kauaa ja oli minun aika hyvästellä toinenkin ensimmäisistä gerbiileistäni. Mindy lopetettiin 16.9.2012.

Peppi ja Mimosa eivät onneksi reagoineet pahasti Mindyn poismenoon.
Nyt Pepillä on luultavasti ulkoinen kasvain tai sitten paise, emme ole varmoja. Peppi ja Mimosa täyttävät 11.11 kaksi vuotta.

In memorian
Mindy
Cindy

Kiitos paljon vastauksista, KokemusGerbiili ja Hamsuli

Toivoisin vielä paljon vastauksia! (:

Olin jo melko kauan halunnut ihan omaa lemmikkiä, perheelläni oli akvaario ja kissa, joka kuitenkin joudutiin lopettamaan =/ oli päässä vikaa(hyökkäili kaiken kimppuun, kakkasi mihin sattuu, oli aggressivinen jne), kuulemma koko pentueella oli jotain häikkää. Kissan sisaruksen joutui poliisi ampumaan sängyn alle koska meni ihan sekaisin(me ei siis omistettu sisarusta myös, mutta tunnettiin omistaja).

Mutta siis, alunperin minun piti saada kani eräältä puoltutulta perheeltä, koska heillä ei sille enää ollut aikaa. Mutta kun kanin hakuhetki läheni niin perhe soitti ja kertoi että antoivatkin sen sukulaisille.

Noh, jäin siis ilman kania, ja oman lemmikin haluaminen jatkui. Käytiin keskustelua vanhempien kanssa siitä että jos hankitaan niin mikä. Marsuja oli melko monella kaverillani, kuin myös hamstereita, mutta en oikeen kumpaakaan halunnut(ja ettei joku vedä hernettä nenään niin ei, mulla ei ole mitään kumpiakaan vastaan, olen omistanut marsuja myös myöhemmin ;), en vaan halunnu samaa mitä melkeen kaikilla jo on ).

Yhdellä kaverilla oli rottia ja olin niihin ihastunut, joten päätin että kun en kerran kania saanut, niin haluan rottia. Isä oli sitä mieltä että meidän perheeseen ei koskaan rottia tule...

Mutta kuinkas ollakkaan, kerran kun tulin koulusta kotiin huoneeseeni oli ilmaantunut asumus, jossa asusteli kaksi pikkuista rottapoikaa :).

En nyt ihan tarkalleen muista, mutta tuttavallani oli kääpiöhamsterin poikanen myynnissä ja äiti kysyi, että haluaisinko ostaa sen. Viikon päästä herra nimeltä Le Petit Renne avec Nez Rouge muutti meille :) Kuoli sitten vanhuuteen vähän sen jälkeen kun täytti 2 vuotta.

Vuosien päästä alkoi intohimoni kesyrottiin. Asuin jo omassa asunnossa joten lähintä rottakasvattajaa etsimään ja vauvoja noutamaan. Ei tarvinnut lupia kysellä eikä mitään. Äiti, joka inhoaa rottia ja niiden häntiä, kävi katsomassa pienokaisia ja voi sitä lässytyksen määrää :D "voivoi kuka se siellä tuitui..." Ei olisi kyllä kinä uskonut.

Moi!

Sain 2 rottaa näin: Varmaan ihana yllätys kun koulusta tultuaan huoneessa näkeekin häkin ja rotat... :)

Ja kiitos vastauksista Sain 2 rottaa näin: ja 18 10. :)

Ja kertokaa lisää tarinoitanne! ;)