Täällä on tosiaan paljon sellaisia kirjoituksia, joissa ei uskalleta kertoa tunteista sille ihastukselleen.
Toisaalta ymmärrän sen hyvin, mutta itse olen toiminut aina toisin.
Vuosien varrella on ihastuksia ollut ja mennyt, kouluissa, duunipaikoissa, kaveripiirissä. Mä olen jostain syystä kertonut AINA sille tunteiden kohteelle, jos olen ollut ihastunut. En ole välittänyt, onko kyseessä hetero, bi vai lepakko. Aina olen kertonut.
Tollaisessa tilanteessa, kun on ns. mahdoton kohde ihastuksena, lähden aina siitä olettamuksesta, että tää kohde ottaa jalat alleen, kun kuulee, että olen ihastunut siihen. Kun asennoituu noin, ei voi tulla pettymyksiä.
Sitten se tapa, jolla kertoo, on hyvin oleellinen. En ole koskaan tehnyt asiasta suurta numeroa tai alkanut mitenkään ahdistella ihastukseni kohdetta. Olen vain rauhallisesti ja tapauksesta riippuen hieman anteeksi pyytävään sävyyn todennut, että nyt on käynyt niin, että olen ihastunut suhun, mutta toivon, ettei se vaikuta meidän väleihin negatiivisesti. Tapoja, joilla olen kertonut, on monia: txtviesti, meili, Facebook, kännissä kasvotusten.
Kertomisen jälkeen oon antanut tilaa ns. sulatella asiaa ja sen jälkeen ollaan saatu asiat juteltua selviksi.
Yhtäkään naista en ole tän takia elämästäni menettänyt. Kaikki, joille oon tunteistani kertonut, on ottaneet sen hyvin ja asiallisesti.
Eli mun neuvo on, että vaikka tietäisitte, ettei mahiksia ole, niin kertokaa ihmeessä mitä tunnette. Se helpottaa! (Paitsi, jos on samassa duunipaikassa, harkitsisin tarkasti, sillä töitä on pakko tehdä!) Kyllä asioista yleensä pystyy keskustelemaan järkevästi.
Mua ei ole ikinä ainakaan jäänyt vaivaamaan, että mitä jos sittenkin olis ollut... Olen aina selvittänyt,onko mahiksia vai ei ja tuloksen selvittyä, olen siirtänyt asian syrjään. En väitä, etteikö muhun olis koskaan sattunut pakit tai ettenkö olis tuntenut sydänsuruja. Olen ja paljon olenkin, mutta niistä selviää kyllä. Tässä mä edelleen mennä porskutan ja muistelen hieman ehkä huvittuneenakin niitä fiiliksiä, joita niin monet naiset on saaneet mussa aikaan. :) Rohkeasti vaan! :D
Tunteiden täyteistä kesää kaikille!
Toisaalta ymmärrän sen hyvin, mutta itse olen toiminut aina toisin.
Vuosien varrella on ihastuksia ollut ja mennyt, kouluissa, duunipaikoissa, kaveripiirissä. Mä olen jostain syystä kertonut AINA sille tunteiden kohteelle, jos olen ollut ihastunut. En ole välittänyt, onko kyseessä hetero, bi vai lepakko. Aina olen kertonut.
Tollaisessa tilanteessa, kun on ns. mahdoton kohde ihastuksena, lähden aina siitä olettamuksesta, että tää kohde ottaa jalat alleen, kun kuulee, että olen ihastunut siihen. Kun asennoituu noin, ei voi tulla pettymyksiä.
Sitten se tapa, jolla kertoo, on hyvin oleellinen. En ole koskaan tehnyt asiasta suurta numeroa tai alkanut mitenkään ahdistella ihastukseni kohdetta. Olen vain rauhallisesti ja tapauksesta riippuen hieman anteeksi pyytävään sävyyn todennut, että nyt on käynyt niin, että olen ihastunut suhun, mutta toivon, ettei se vaikuta meidän väleihin negatiivisesti. Tapoja, joilla olen kertonut, on monia: txtviesti, meili, Facebook, kännissä kasvotusten.
Kertomisen jälkeen oon antanut tilaa ns. sulatella asiaa ja sen jälkeen ollaan saatu asiat juteltua selviksi.
Yhtäkään naista en ole tän takia elämästäni menettänyt. Kaikki, joille oon tunteistani kertonut, on ottaneet sen hyvin ja asiallisesti.
Eli mun neuvo on, että vaikka tietäisitte, ettei mahiksia ole, niin kertokaa ihmeessä mitä tunnette. Se helpottaa! (Paitsi, jos on samassa duunipaikassa, harkitsisin tarkasti, sillä töitä on pakko tehdä!) Kyllä asioista yleensä pystyy keskustelemaan järkevästi.
Mua ei ole ikinä ainakaan jäänyt vaivaamaan, että mitä jos sittenkin olis ollut... Olen aina selvittänyt,onko mahiksia vai ei ja tuloksen selvittyä, olen siirtänyt asian syrjään. En väitä, etteikö muhun olis koskaan sattunut pakit tai ettenkö olis tuntenut sydänsuruja. Olen ja paljon olenkin, mutta niistä selviää kyllä. Tässä mä edelleen mennä porskutan ja muistelen hieman ehkä huvittuneenakin niitä fiiliksiä, joita niin monet naiset on saaneet mussa aikaan. :) Rohkeasti vaan! :D
Tunteiden täyteistä kesää kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu!
Olisipa kaikki aina näin kaunista ja helppoa, jos ei voida rakentaa yhdessä siltaa, jossa kohdataan!
Omat tunteeni ovat syvät ja rakkaudelliset. Olen valmis odottamaan pitkään ennen kuin harkiten otan riskin tulla hyljätyksi.
Hyvin harvoin olen elämässä joutunut tunnustamaan tunteeni.
On ollut helpompaa olla yksin. Silloin ei tule loukatuksi eikä nöyryytetyksi eikä parjatuksi.
Harkitsen ennen kuin uskallan kertoa. Kertomistapa on saattanut olla
epäkypsää juuri kokemattomuuteni takia.
Ihastumiset ovat syviä, olen ollut valmis pakkeihin.
Tapa, jolla on torjuttu on loukannut ja haavoittanut enemmän kuin "kelpaamattomuus" Ystäväksi ja seuralaiseksi, matkaseuraksi, etc..
On surullista, että uskomukset ja ennakkoluulot ovat syvällä ihmisen sydämessä. Torjunnan jälkeen tulee usein syyttelyä ja maineen pilaamista.
Se on ikävää, se on epäasiallista ja ahdistavaa yhteiskunnassa, jossa ei ole vielä vapautta olla se, joka ihminen oikeasti on.
Syvää ja aitoa, toisen ihmisen persoonasta ja hyvinvoinnista välittävää Ystävää yhä odottaen.
Sielunsympatiaa Sinulle, joka olet menettänyt Rakkaasi ja energian virran.
Onko olemassa päällä maan Rakasta, joka haluaa Ystävää, turvaa ja ilo, yhteisiä harrasteita.
Vapaus ja vastuu!
Voi vitsit, kun pääsisi eroon väärästä syyllisyydentunteesta... Olisi niin paljon helpompi näyttää tunteensa ja jakaa rakkaudenosoituksia, jos voisi sisäistää sen, että rakkaus on aina vain kaunis ja hyvä asia. Se mikä näyttäytyy rumana, likaisena tai vastenmielisenä, on vain rakkauden puutetta ja pelkoa.
No ootko ikinä saanut vastakaikua niilta ihastuksen kohteilta? Vai onko aina ollut asiallinen suhtautuminen ja sitten oot laittanut asian syrjään?