Lueskelin (iki)vanhoja runovihkojani. Tämä on vuodelta -79, olin 17, eli ei mitään parhaimmistoa runoistani, mutta aitoa tunnetta kuitenkin.
Joinakin aamuina
minussa herää
kokonainen maailma
haluan rakastaa
ojentaa käteni ja antaa
mutta ihmiset
kulkevat
kiinni kuin simpukat
kädet nyrkissä
eivät halua ottaa
silloin minä muutun taas pieneksi
ja sulkeudun tiukasti
panen itseni lukkoon
Joinakin aamuina
minussa herää
kokonainen maailma
haluan rakastaa
ojentaa käteni ja antaa
mutta ihmiset
kulkevat
kiinni kuin simpukat
kädet nyrkissä
eivät halua ottaa
silloin minä muutun taas pieneksi
ja sulkeudun tiukasti
panen itseni lukkoon
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä niin.
..Asia, jonka kohtaamme joka päivä!
Runot paranevat vuosi vuodelta, mutta pidän niistä "entisistä"
kuitenkin enemmän. Maailma muuttuu..
http://www.nrj.fi/content/runoilijat-joutuivat-mielisairaalaan-20-kertaa-useammin-kuin-muut