Vaikka luulen olevani terve, en tunne sitä olevani.
Uuvun helposti, uni on katkonaista ja levotonta.
Muutamia vuosia sitten mikään ei tuntunut ylivoimaiselta. Menin ja tulin aamusta yömyöhään ja aina virtaa riitti. Tämä uupumus ei ole vain iän mukanaan tuomaa, tähän on ilmiselvästi muitakin syitä.
Läheisten ihmisten käytös, ystävien muuttuminen, ympäristön vaihdos, monia eri tekijöitä joiden yhteisvaikutus on nyt murentanut sisintä ja tehnyt minusta välinpitämättömän arkisiinkin asioihin.
Elämä on painanut lähtemättömiä arpia sisimpään. Niiden käsittely vie aikaa ja energiaa jota nyt puuttuu.
Kuinka Te, ikätoverit olette selviytyneet harmien jättämistä haavoista, puolison menetyksestä, tms. jotka asiat kohtaavat meitä jokaista jossain vaiheessa.
Auttaisi jos kuulisi mielipiteitä ja voisi miettiä miksi minä en jaksa.
Uuvun helposti, uni on katkonaista ja levotonta.
Muutamia vuosia sitten mikään ei tuntunut ylivoimaiselta. Menin ja tulin aamusta yömyöhään ja aina virtaa riitti. Tämä uupumus ei ole vain iän mukanaan tuomaa, tähän on ilmiselvästi muitakin syitä.
Läheisten ihmisten käytös, ystävien muuttuminen, ympäristön vaihdos, monia eri tekijöitä joiden yhteisvaikutus on nyt murentanut sisintä ja tehnyt minusta välinpitämättömän arkisiinkin asioihin.
Elämä on painanut lähtemättömiä arpia sisimpään. Niiden käsittely vie aikaa ja energiaa jota nyt puuttuu.
Kuinka Te, ikätoverit olette selviytyneet harmien jättämistä haavoista, puolison menetyksestä, tms. jotka asiat kohtaavat meitä jokaista jossain vaiheessa.
Auttaisi jos kuulisi mielipiteitä ja voisi miettiä miksi minä en jaksa.
Vastaukset 48
Vanhimmat
ilmeisesti olet masentunu, eikä ihme, kun elämässä on ollu suuria muutoksia,
ja olet kokenu paljon harmia, ilmeisesti myös loukkauksia, ehkä jopa riistoa jossain muodossa,
meitä kohtalotovereita on varmasti paljon muitaki,
omakohtaisen masennuksen ja pitkäaikaisen väsymyksen sain ohitusleikkauksen jälkeen
samaan aikaan puoliso sairastuivalkavasti ja kuoli pois,
en ole täysin päässy masennuksesta, enkä väsymyksentunteessa vieläkä pois, luultavasti mun täytyy vain elää niitten kanssa,
teen tai paremminki yritän tehdä päivistäni mahdollisimman siedettävän,
olen muodostanu erilaisia rutiineja päivän tapahtumiin, kuten esm kuntoilu eirimuodoissa , (siis uimista ym )
teen ostosretkiä kaupunkiin, en välttämättä osta mitään, kateleminen on mielenkiintoista, ostan jos sattuu hyvää tavaraa ja sopivaa löytymään ale tangosta,
käyn kahviloissa syömässä, olen mahdollisimman paljon siellä missä on ihmisiä paljon,
kotiin tulen monen tunnin päästä, heh, kuin olisin ollu töissä, siis tavallaan olen tyhjänpäiväisistä menoista muodostanu kuin työn itselleni,
myönnän, en oikein ole tilanteeseen tyytyväinen, vaan tahtoisi oikeesti olla hyödyksi vielä jollekki, siis pienimuotoista työtä voisin tehdä, sillä varauksella että sallitaan vanhan ihmisen välillä oola väsyny, eikä työ suoritus ole niin nopeeta kuin nuorilla ja terveillä,
työ voisi olla lähinnä henkistä, siis jotain josta olisi apua jollekki toisillekki ihmisille.
Tässähän mennään nousten langeten...
Kun kuulin serkkuni, lapsuudenystäväni kuolemasat keväällä, hetken aikaa tunsin suurta halua tehdä seuraa, tuntui hänen puolestaan poismenonsa vain helpotukselta.
Puolison menetyksestä en toivu ikinä, kaipaan häntä edelleen, joskus on tunne, että hän nukkuu viereisessä sängyssä, herään uneen, jossa tunnen hänen hyvän, siunaavan läsnäolonsa...
Aaltoina tulee suru vieläkin. Joskus menen pitkäänkin kaikkea puuhaten, mutta sitten hyökyaalto tulee kysymättä lupaani.
Eräs tärkeä merkkipäivä, kihlajaiset, oli eilen mieheni ja minun elämässämme. - Hänen poismenonsa hetket tulivat selkeinä mieleen silloin.
Seisomme lasteni ja heidän puolisoidensa ja lastensa kanssa rakkaamme sairaalasängyn ympärillä, on iltapäivä:
"Me kutsumme häntä, mutta hän ei
käänny enää. Hän on matkalla
lapsuutensa metsiin, sinisen kukan
ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat lapsuuden linnut."
albinoni adagio karajan - YouTube
www.youtube.com
Share your videos with friends, family, and the world
[Tuossa Sirkka Turkan runossa on yksi sana muutettu, eliviimeisen rivin 'lapsuuden' on muistaakseni 'toisenlaiset',
mutta mieheeni sopii paremmin tuo 'lapsuuden'.]
olemme asuneet me naapurin tytöt, hän oli lastenlääkäri ja minä aluksi opettajana, myöhemmin valmistuttuani muissa töissä,
mutta kumpikin perheemme ja työmme kanssa niin touhuissamme, että enemmän taas lapsuuden jälkeen yhteyksiä pidimme vasta, kun hän teki sukututkimusta meidän suvustamme.
Silti olimme aina tietoisia toisistamme, puhelinyhteydessä aina välillä, hän kertoi esim. aina äitinsä sairaudesta ja miten hän äitiään hoiti, äiti elikin yli 94-vuotiaaksi, mutta tämä tytär nyt sitten lähti jo 70 plus- iässä.
Kyllä hänen lähtönsä kosketti.
Anoppini sanoi joskus: "Meitä riisutaan!" - Niin kai se on.
.
http://www.youtube.com/watch?v=zuh3WyfVL2M
Kiitos tästä musasta
Ihmettelen omaa kestävyyttäni tämän viimeisen vuoden aikana.
Kun olen ollut masentunut jo aiemmin , niin kai tulin immuuniksi sille sitten kun vaikeat ajat koittivat.
Vuosi takaperin kuoli mieheni, minä olin sairastellut juuri samoihin aikoihin ja silloinkin olin sairaalassa kun mieheni pois lähtö sattui.En ollut ainakaan pariin viikkoon saanut häntä edes tavata, enkä silloinkaan kun tuli se STOP.
Tulin kipeänä pois sairaalasta väkisin , mutta kun olin silloin tuolla palvelutalossa, hoitajat saivat parannetuksi hautajaisiin mennessä , mutta sairaus jatkui taas senjälkeen.
En jaksanut ajatellakaan muistotilaisuuden pitämistä ja heti hautajaispäivänä miehen veli haukkui minut sen takia lyttyyn.
Sitten alkoi kasaantua noita laskuja , syystä että en ollut tutustunut vuokrasopimukseemme.
Eikä kukaan kertonut minulle aiemmin että olin jättänyt toisen puolen maksamatta(ruoka ja palvelu osan )ja siitä kertyi monta tuhatta jota yritin pienestä eläkkeestäni maksella.
Eläkkeeni putosi , vaikka olin ajatellut että lesken osuus suurentuisi toisen kuoltua, mutta se oli luuloa se.
Sitten siirryin tähän rivitaloon, ja vaikka vuokra putosi kolmas osan, en saanut kuitenkaan helpotusta. Asuntotuki jota olin saanut tuolla edellisessä paikassa piti maksaa kelalle takaisin, maksettavana oli myös maksuun pantu liika vero edelliseltä (-11)vuodelta. Enkä oikein muista mistä kaikesta olen velkoja maksanut . Ensi kuussa on viimeinen vanha maksu, toivottavasti ei tuu uusia.
Jouduin vaikeuksiin, nälkäänkin jouduin tutustumaan joka kuukauden lopussa mutta ihme ja kumma, että en ole lyyhistynyt.
Osaan ja jaksan nauraa vieläkin silloin kun naurattaa.
Onneksi täältä löytyi oikeaakin asennetta.
tosi paljon taakkaa kannettavanasi, hyvä, että selviydyit !
Hyvää jatkoa! :)
Minun on pakko kirjoittaa jotain tänne, etten ihan sekoais, kun naapurin mies löytyi kuolleena, poikansa oli mennyt katsomaan. Tällainen ei voi olla, kerittiin tutustua ja jutella harvinaisen avoimesti, hänellä alkoi elämänhalu olla hiipumassa, terve 63-vuotias. Miksen kerinnyt olla rohkeampi ja yrittää antaa hänelle uskoa elämään..Täytyy nyt yrittää jotain keksiä tekemistä, kun ei ole ketään kanssani.
Kävin kyllä tään parin viikon aikana muutaman kerran soittamassa ovikelloa, mutta ajattelin sitten hänen olevan maala, oli jokin kesäpaikka ja kaksi poikaakin täällä Tampereella. Mutta ninhän se on, ei ketään voi väkisin elämässä pitää kiinni, jos ihminen on ihan lopen uupunut elämään. Mutta suru on minullakinkova nyt.
Yleensä suhtaudun kuolemaan pelastajana, sillä on tarkoitus ottaa väsynyt luokseen tai viedä elämään jossain muussa muodossa. Muuhun luontoon sulautuneena, jatkaen elämää energiallaan. Niin paljon olen joutunut 12 vuoden aikana läheisen tai ystävän kuoleman kokemaan ( onko lähtö sittenkään kuolema merkityksessä, että kaikki loppuu), että ajattelen sen olevan ensimmäisten järkytysten jäkeen, että näin on hyvä. "Kuolleelle" , pois tästä tuskasta lähteneelle, olomuoto on pelastus.
Vain me jäljelle jääneet suremme, sekin itsekästä, voisimme jopa iloita, että hänen on vihdoin hyvä olla. Ja kiittää niistä hetkistä, jotka saimme hänen kanssaan elää, tai tutustua häneen.
Oikein sanoit, miksi me kuolleista huolta kannamme, heillä on jo hyvin, ovat turvassa.
Kyllä täällä maanpäällä on paljon enemmän surkuteltavia ihmisiä.
Kyllähän asia noin on, Fiuliin, kun sanoit. Kaipa minä ainakin tunnen heidän lähtönsä jälkeen eroahdistusta.
Sen ymmärrän kyllä, etteivät lähteneet enää tunne tuskaa.
Kirjoitat aina hyvin, pidän viesteistäsi. :)
Tsekkaapa ekaksi ruokavaliosi, syötkö terveellisesti ja monipuolisesti. Hyvät yöunet auttavat jaksamaan ja kaikenlainen liikkuminen mieluummin ulkoilmassa auttaa unta ja hyvää nukkumista.
Sitten lääkäriin ja verikokein selvitystä terveydentilasta; sokeri-, rasva- yms. arvoja, jotka kertovat lääkärille, missä mennään ruumiillisen terveyden puolella.
Perusasioihin jaksamista ajatellen kuuluu myös mielen puolen hallinta. Jos iäkäs ihminen ei ole vielä pitkän elämänsä aikana kertaakaan tullut ajatelleeksi, että täältä lähtevät kaikki aikanaan, niin olisiko aika vaikka keskusteluapua hakemalla, ruveta selvittämään elämän perustavaa laatua olevia kysymyksiä.
Tässä elämässä ihmistä ei nujerra taakka vaan se, miten hän taakkansa / 'ristinsä' kantaa. Jos eletty elämä ei ole tällaista seikkaa selvittänyt, niin mitä se on?
Ruokavalio....voi hyvä sylvi, kyllä olet helvetti soikoon vähälle jäänyt elämästä. Enpä enempää sanokaan, vois tulla sulle turpiin. Voi herraisä mitä lapsellista höpinää.
jatkan ....silloin kun ihminen on todella elämäänsä väsynyt.
Oletko "väärä asenne" sama kuin "kivireppua kantaen" eli aloittaja?
Nii-in, immeinen väsyy ja sairastuu ties mihin, jos elämäntavat ja perusjutut eivät ole kondiksessa, ns. hanskassa. Ja ne no. eivät ole hyyyvin monella, katselen näköalapaikalta. - Jotta sylvittele vaan ittellesi.
Miten niin?
en halua tuon susin hampaisiin, kun hän on jo yhen ottanut.
täällä.
Miksi pitää valehdella?
Et ole minä! Et ole aloittaja, eli minun nimissäni älä moiti sus. nikkiä tai muitakaan.
En jaksa välittää kaikesta, mutta en ole "väärä asenne" enkä Tai olen, mutta,
Harmittaa jos saan vielä syytöksiä muiden mielipiteiden vuoksi.
Tuntuu että suku jo syyttää arpeeksi, tekemättömistä synneistä, vaan sadismihan on sairaus ja minun pitäisi ymmärtää, vaan minuthan tässä on tallattu.
Taitaa olla sinulla se väärä asenne, voisi sanoa että helppoa kun heinän teko ennen aikaan vai kuinka?
Tämä oli väärälle asenteelle.
Miten niin? Olen terve kuin pukki ja jaksan vaikka mitä. Ja tiedän, miksi.
uhosin, minkä uhosin, .kuka jaksaa, kuka ei , minä en .
Huhhuh......maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, mutta ennen sitä........
Juupa juu. Eivätkö nuo olleet:Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman": Ensimmäisen Moseksen kirjan sanat Aadamille.
Jatkuu jotenkin niin,että": Otsasi hiessä sinun tulee syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.". Jotain kirouksen kaltaista myös Eevalle: Kivulla sinun pitää synnyttää lapsesi, mutta mieheesi on sinun haulsi olevan".
Käärme on myöskin kirottu kaikista elollisista eläimistä: Vatsallasi pitää käymän ja tomua syömän.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta synnytyskipujen lievennykseen on nykyisin lääkitys, käärmettä en ottaisi kotieläimekseni ja otsasi hiesä sinun jne...Tulkitkoon kuka miten tahtoo....
nolla
Niinpä. Onko tullut mietittyä mikä osa elämäntavoissa prakaa. Vaiko kaikki.
Geenitekijät yhdessä terveellisten elämäntapojen kanssa vaikuttavat paljon eliniän pituuteen. Myös se mitä kohtaloksi tai karmaksi sanotaan.
Jos ihan putkeen sattuu pahoja onnettomuuksia ja elämän tosikolauksia, niin sellainen voi murtaa vahvankin ihmisen ennen aikojaan.
On olemassa elämässään kovia kokeneita ihmisiä rauhankin oloissa, ne sotatraumat vielä erikseen.
On pieni pakko hyväksyä iän tuomat haitat jokapäiväisessä elämässä, muistisairaudet, elimistön vähittäisen rappeutumisen jne.
Mummani synnyinpäivä, ja rakkaan koiramme kuolinpäivä.
Joka päivässä on onnea ja kuolemaa häivä.
Geeneissä on onnemme,
ja onnettomuutemme.
Mikä painaa suomalainen vittu?
Paha elämäntilanne painaa. Terveyden menetys niin, ettei enää voi taluttamatta ulkona kävellä painaa mieltä matalaksi.
Lukeminenkin vaatisi kirkkaita aivoja, että tekstiin voisi syventyä. On karmeaa, että juuri suven ollessa suloisimmillaan, joutuu toteamaan, tästä en voi enää nousta.
Vain uskollisimmat ystävät voivat olla lohtuna, mutta eihän heitäkään usein näe eikä viitsi vaivata. Ikävää narista omista vaivoistaan, mutta tätä se vaan on nykyään.
harmaasta mustaa :
sydämestä riipasee juttusi, haluaisin auttaa, mutta miten,
olen juuri menettäny puolisoni,
läheisiä on useampia joitten voimat hiipuu, suru painaa, surun taakka on raskas, liian monta läheistä on lähtökuopissa
se harmittaa eneiten kun ei voi autaa vaikka kuinka haluaisi,
me vanhukset olemme eläneet elämämme, olemme viimeisellä matkalla yks jos toinen,
kirjoitellaan niin kauan kuin se on mahdollista, tämä juttelu auttaa ainaki pahimpaan menetysten aiheutamaan masennukseen,
onneksi on kaunis kesä, olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä,
( kumpa voisin auttaa sinua )
itsekkyyttä on suru, poisnmenneelle uusi elämä.
aikoja jokainen kokenut. Ennen ylitsepääseminen vaati hikilenkin joka ilta, sitten suihkuun ja sitten nukkumaan, se auttoi aina uneenpääsyyn.
Nyt vauhti hidastuu kaikilla 7-kymppisillä.
Siunaavat ajatukseni lähetän luoksesi.
meillä tunneherkillä ´liian ´empaattisilla toisten ihmisten ongelniin ja vaikeuksiin osallistuvilla on suurikin paine , koska eihän tunteillekaan voi mitään.
Tuntee kuitenkin olavansa vähäpätöinen yrittäessääm ´auttaa´ toista, mutta jos kuitenkin..
..D ...niinpä...
Väärin. Tunteille no. voi, koska jos sinun tunteesi tekevät elämästäsi raskaan kivireen, niin sinä ajattelet väärin ja väärän ajattelutavan seurauksena myös tunnet väärin. Ihmisille on annettu pää, aivot ja järki sitä varten, että ne pitävät tunnepuolen kurissa ja järjestyksessä - ja siinä samalla elämänkin.
Aikuisen ihmisen pitää tietää, että muita voi auttaa vain tiettyyn rajaan asti. Jokainen aikuinen on vastuussa itse itsestään ja omasta onnestaan, sinä et voi elää kenenkään muun puolesta kuin omastasi. Joten tee se täydesti ja anna toistenkin tehdä - ITSE.
Kun kaikki on hukassa, kun ystävien puheluihinkaan ei jaksa vastata, ei jaksa selittää miksi en vain jaksa lähteä kauppaan tai elokuviin.
Huomista ei ole, on vain tämä hetki, hetki jota ei tunnu saavan millään sijoitettua elämänsä raameihin.
Masennustako, onko se muotisana vai oikea sairaus?
Sitäkö tämä on?
Miksi kaikki ovat huolissaan, miksi kaikki sanovat, että sinun pitää vain lähteä, kyllä sinä jaksat, älä anna periksi!
Kenelle, mille minun pitää antaa periksi?
Tai, mille en saa antaa periksi, mikä ei sovi kuvioihin, kun vain väsyttää.
Suosittelen käy lääkärissä, saat sieltä diagnoosin sekä hoidot. Elämä ei maistu jos uuvuttaa.
ihminen vanhetessaan menettää fyysistä voimaa, sen seurauksena alkaa niinsanotto alakuloisuus painaa päälle,
moni meistä on jääny pienelle eläkkeelle,
raha ei riitä välttämättä kaikkeen tarpeeliseenkaan, puhumattakaan jos haluaisi vielä matkusta rakentaa,tai suunitella uutta elää,
MUTTA raha ei riitä mihinkään mitä haluaisi vielä toteuttaa,
lapset elää omaa elämäänsä,, niitäki halaisia avustaa mutta rahkeet ei riitä,
EI OLE IHME jos ja kun vanha ihminenmasentuu, menettää elämän halunsa,
kun tietää ettei ole enään mitään mahdollisuuksia hankkia rahaa haaveittensa toteuttamiseen,
MUTTA tästä suuresta pettymyksestä huolomatta, olen huomannu,
kun pienin askelin sinnittelee niitä omia harrastuksiaan kuten uintia ulkoilua, soppailua, menee ihmisten ilmoille, istuu ja katelee ihmisiä penkillä,
se ei paljon ole mutta on kuitenki jotaki siihen verrattuna että nyhjöttää kotona ,
---- voi mikä suuri ilo kohtaakaan jos huomaa toisen samanlaisen hortoilevan ja puheet alkaa olla saman tyylisiä, että elämä on pettäny meidät vanhukset,
me olemme saaneet tehdä työtä keskimäärin neljäkymmentä vuotta pienellä palkalla,
lapset koulutettu ja perhe elätetty puolison kanssa, nyt olemme yksin kun kaikki on lentäneet omaan elämäänsä, monelta puoliso kuollu,
nyt olemme yksin, ja vielä olisi paljon haaveita mutta EI OLE rahaa jolla toteuttaisia unelmiaan,
SE pistelee vihaksi,
eikä ihme kun vanhus masentuu huomatessaan tarpeettomuutensa elämän pyörteissä,
lähinnä meidät yhteiskunta tuntee riesakseen,
ja kaiken huippu,,, raha ei riitä lääkkeisiin tai lääkärissä käyntiin, jos sattuu riittämäänki, niin emme saa asiallista hoitoa, "
vaan sanottan että sairaus kuuluu vanhuuteen "
mielestäni meidän vanhusten on vähintääki saatav TERAPIAA että jaksaisimme elää tämän vanhuuden kunnialla loppuun,
VANHUSTEN TERAPIAAN ON RAHAT RIITETTÄVÄ YHTEISKUNNALLA ,
kun muuta parempaa hoitoa emme saa, eikä raha riitä,
En tunne vielä itseäni vanhaksi.
Ikä ei tee minusta sairasta, koska en käytä mitää lääkkeitä vakituisesti, olenhan terve.
Rahatkin riittävät elämiseeni, jää vielä sen verran että pääsisin matkustelemaankin, mutta kun en henkisesti jaksa.
Lääkärit määräävät masennuslääkeitä, en mene lääkäöriin, sillä olen nähnyt tarpeeksi niitä jalkojaan laahaavia "terapioituja, lääkittyjä" vanhuksia joilla ainoa syy masennukseen on useimmiten yksinäisyys, kukaan ei muista, kukaan ei välitä.
Siitäkään ei kohdallani ole kyse, moni kyselee, moni kuuntelisi, mutta en vain jaksa heidän huolenpitoaankaan enää.
Joskus haluaisi sanoe, että jättäkää minut rauhaan, mutta se olisi väärin heitä ja itseäni ajatellen.
Juoksenko järveen tätä tuskaa pakoon?
huomaan,
vanhuksen elämä on tuskaa ja pettymystä täynnä,
olen sen huomannu omallakohdallani erittäin konkreettisesti,
johtuu siitä kun fyysiset ja psyykkiset voimat hiipuu vääjäämättä,
ajatus lentää vielä mutta toiminta laahaa kuin kivireki perässä, siis ei jaksa,
se on sitä psyykkistä masennusta,
ilmiselvästi kuuluu vanhuuteen,
onneksi välillä palaa tervejärki hetkeksi huomammaan että olenhan saanu jumalanlahjana terveet hyvin menestyvät jälkeäiset lapsenlapsineen,
mutta tämä valonpilkahdus on vain hetki kuin salamn väkähdys, ja unohtuu saman tien,
muistaa vain kuin itsellä on kurjaa, unohdettuna, yksinäisyyteen, jonka itse olen aiheuttanu, kun en jaksa hakeuta kenekään seuraan,
odotan että minut huomaa joku ja alkaa välittämään niinpaljon, että saa mukaan ihmisten touhuihin,
itse en jaksa yrittääkkää enään,
vanhuus on oman elämän kamalinta aikaa,
kuolema tulee vääjäämättä,
harmittaa vain se , miksi se tulee niin hittaasti, olisimpa jo kuollu.
No, onhan kivireppua kerrakseen. Ihan surku luettavaa. Luonteenlaadustako tuollainen johtuu, vai mistä kummasta?
Ettekö ole rakastuneita? Elämään itsessään, jos ei muuta,...ihmisiin, luontoon?
Itse olen koko elämäni aikana jatkuvasti rakastunut, mikään ei tunnu sitä sammuttavan, ehkä sekin on tyyppikysymys:D
ilmeisesti on ihmisiä jotka ei koskaan halua kuolla, vaikka henki ei enään pihise, vaikka ovat täysin puhumattomina sängynpohjalla muitten ihmisten pyörriteltävänä,
itse en tahdo suurinsurminkaa sängynphjalle, vielävähemmän toisten ihmisten pyöriteltäväksi,
sitä en kuitenkaan voi tietää kuinka mun käy, mutta tiedän jo etukäteen että siinä tilanteessa tahdon eutanasian pikaisesti,
olen elämäni eläny, kaikki haaveeni on elämässä toteutunu, kaiken olen nähny minkä olen halunnukki,
lapsenlapstenikin valmistumiset lääkiksestä, ja heidän perheensä,
olen täysin valmis lähtemään pois,
he pärjäävät,
minua ei maailma enään kaipaa,
mutta kaikeni teen että pysyn omatoimisena, ja saan kuolla juoksujalassa, siis äkkiä arvaamatta,
mun omakohtaiseen vanhuuteen kuuluu melankoolinen ajatusmaailma,
olen täyttäny tehtäväni ihmisenä,
nyt tahdon pois. luojaan uskoen ja luottaen.
VIELÄ tärkeä huomatus yhteiskunnalle !
JOS olis rahaa enemmän käytössä kuin pieni eläke,
olisi paljon paljon haaveita joita vielä toteuttaisin,
MUTTA se raha puuttuu, ja vanhus ei voi enään hankkia muuten kuin veikaamalla jos sattuis onni suosimaan ja saisi muutaman mijaardin lottovoiton,
elämä jatkuisi vielä ja niistä rahoista hyötyisi yhteiskuntamme,
en käyttäydyisi kuten nyky mijonäärit , pitävät rahat vain itsellään, kaiken huipuksi vievät ne ulkomaille,
meikäläinen tuhlaisi ne omaan maan hyväksi.
investointeja ilmestyisi sinnesun tänne,
VOITTO ei olisi pääasia, VAAN se että investoinnit tuottaa sen verran että työtätekevä kansa pärjäisi ,
ahneus on pahasta, se tappaa yrityksiä ja ihmiset voi huonosti, ahneus aiheuttaa työttömyyttä ja pahoinvointia yhteiskuntaan !
viestisi loppuosa tämänpäiväisten okyjuhlien maksajille!
toivon hartaasti että yhteiskuntamme viisastuu enemmän ihmisystävälliempään suuntaan,
siis työtä kaikille. kaikkien on tultava toimeen omalla työllään, miljonäärien ja suur-rahan omistajien suuret voitot oN jaettava tavallisen kansan kesken tasapuolisesti,
on väärin suuret voitot johtaa paratiisisaarille, se raha on otettu työtätekevän kansan s selkänahasta, joten se raha on pantava omassa maassa kiertoon yhteiskunnan hyväksi.