on mukavaa kuleskella kaupungissa ja kaupungilla, se on oikein viikon tai kesän kohokohta kun menee kaupunkiin shoppailemaan, vaikkei ny oikein mitään ostaiskaan , katselemaan ja hypistelemään vain, vaikka Ikeaan, esim.
Stockmannille pääsy joskus on aivan tosi mukavaa, H:kiiin. :)
Stockmannille pääsy joskus on aivan tosi mukavaa, H:kiiin. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Shoppailua en harrasta, mutta tällä kelillä menen mielelläni kauppaan tai johonkin muuhun ilmastoituun sisätilaan. Valitettavasti sinne ei voi jäädä nukkumaan, yöunet ovat jääneet vähäisiksi parina viime yönä kuumuuden vuoksi.
Onhan kesä mukava, mutta liika on liikaa lämpimässäkin. Minulle sopisi sellainen 20-24 astetta ja pieni tuulenvire paljon paremmin.
Niin just ja joo, sitä olen ihmetellyt, että MIkähän siinä tavaroiden hypistelyssä miellyttää. Eri kaupoissa kuljeskelemiseen. Minulla on monta tuttavaa, jotka käyvät ilolla kaupoissa kaupungilla.
Alottajahan toki tietää, että Rinta-ja vatsaontelon välissä on semmonen kraniaalisesti kupera seinämä. Tää ku lähtee supistumaan, niin alas päinhän Hän laskeutuu. Rintaontelo siinä sitte puhisee innolla ja ontelon tilavuus kasvaa.
No joo, sitte etiäpäin. Tohon kuperaan seinämään ku tärähyttää nyrkillä tai potkaasoo pirusti, niin ilmat lentää pihalle. Palleaa ei naurata.
Tykkään shoppailla kaupungilla sillä meinigillä, että ottaisin mieluummin nyrkin palleaani tai jopa potkun, kuin ravaisin hypistelemässä tavaroita.
Ei ole mun juttuni se. Rasittavaa puuhaa, Yäkkiä pukkaa nyt suusta.
"keikku"
Itse asiassa naisten tavaroiden hypistely on kivaa katsottavaakin.
Kunhan ei ole oma nainen.
Kyllä siinä ontelot täyttyvät niin nopeasti että henkeä ahdistaa.
Joskus jopa raha vaihtaa omistajaa. :)
H.
Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joilla ei ole harrastuksia eikä muuta tekemistä, aloittavat jo nuorina soppailu-, hypistely- ja osa näpistelykiertelyt kauppakeskuksissa.
Niillä, joilla on muuta tekemistä ja elämää, liikkuvat ja kuluttavat vapaa-aikaa ihan muualla. Soppailuretket käynnistyvät hankintatarpeesta eivätkä pyrkimyksestä päästä tavarataivaaseen. Kuka uskoo, että tavaran omistaminen voi tehdä ihmisestä onnellisen?
Täytyy kyllä sanoa, että minun juttuni ei ole shoppailu. Kun ollaan reissussa naisporukan kanssa niin on se työlästä, kun on tätejä, joiden pitää saada juosta kaikenmaailam tavaratalot, rättikaupat ja kirppikset. No kirppareilta tekee joskus mukavia löytöjä: vaatteita, kirjoja, koruja ym. Ja varsinkin väsyttää sitten se turha odottelu kun porukka juttuu ja unohtuu sinne jonnekin.
Mistähän johtuu, että ne joita eivät kaupat kiinnosta, tuntevat jonkinlaista ylemmyyttä?
Kaupoissa ja kirpputoreilla voi kierrellä ostamatta yhtään mitään. Minä ainakaan en osta mitään, mitä en tarvitse. Itse asiassa tavaraa on jo liikaa eli jokainen hankinta on harkinnan arvoinen juttu.
Lisäksi kaupoissa on se hyvä puoli, että kun ne ovat auki, on kaduilla ihmisiä. Se tekee kaupungeista ja muista paikkakunnista elävän oloisia. Mielestäni kaupat saiaivat olla avoinna ihan oman harkintansa mukaan juuri tästä syystä.
Mutta kyllä se kiertely kaupoissa vaan on hauskaa, siitä ppäätellen että siellä niin paljon ihmisiä kiertelee ja katselee ja vaan muuten vaan nautiskelee. Moni tykkää kauniista designestä ja uusista innovaatioista, sellainen on ilo silmälle. Uutta ideaa ja innostusta maailman keksinnöistä. Piristävää.
Joidenkuiden mielestä on mieltä ylentävämpää olla neljän seinän sisällä. Pitää olla aikaa perheen yhdessäoloon ja muuta kliseistä.
Pakonomainen neljän seinän sisälläolo jos mikä on kauheaa. Toki maailmassa on paljon muutakin tekemistä, mutta kaupoissa kiertely ilma ostoaikeita on rentouttavaa.
"Joidenkuiden mielestä on mieltä ylentävämpää olla neljän seinän sisällä".
Oikeesti-oikeesti inhoan kaupoissa ravaamista NIIN paljon, että jos olis vain nuo kaksi vaihtoehtoa, niin valitsisin neljän seinän sisällä olemisen. Ottaisin kirjan kouraani, lötkäyttäisin itseni sängylle, kissin kaapaisisin kainaloon ja alkaisin nautiskelemaan kirjan lukemisesta.
Onneksi sentäs on paljon muitakin vaihtoehtoja. En näet kauaakaan aikaa tykkää mojua neljän seinän sisällä.
Juuri semmonen kaupassa oleminen tympii, että kuljeskelee vaan hypistelemäs tavaroita, eikä ole aikomustakaan ostaa mitään. Minä en näe siinä mitään hauskaa.
Merenranta, metsä ja sen semmoset vilskeettömät paikat ovat minulle rentouttavia paikkoja. Nuotion äärellä jonkun ystävän kanssa istuskeleminen, souteleminen ja vaikka puutarha hommelit, ne ne vasta on rentouttavia juttuja minulle.
Jokainen tehkööt ja menkööt mihin huvittaa. Mikä millekin passaa.
Onneksi ei hypistely huvita ollenkaan. Mahdollisimman harvoin kaupassa.
Helsinkiin vielä harvemmin, jos koskaan.
Nuoruudessani tuli käytyä stokkalla hypistelemässä,
Kerran viikossa kävin kaikki hatut siellä sovittelemassa ja peilien edessä keikistelemässä. Hajuvesiosasto oli aikas mieleinen. Siell' testailin yhtenään ja tunsin tuoksut ja merkit ja uutuudet yms.
Vaan ei enää. Nyt olen onnellinen kun ei tarvitse kuin pakon edessä ja niitäkin on hyvin harvoin nykyään.
Joskus jonkun kaverina ja ai että se homma silloinkin tuntuu todella pitkäveteiseltä.
No, kirjakauppaan joskus eksyn ja siellä tulee vielä hypisteltyäkin.