Onko olemassa mitään kirjailija kurssia, kerhoa tai opin ahjoa josta valmistuisi uusia Kalle Pätaloja tai Sofi Oksasia. Vai kuinka lähteä edes jonkinmoiseen alkuun.
kirjailijan urasta haaveileva
kirjailija1
29697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tiedän vain, että Hesassa on joku kirjoittajakoulu "korkeakoulu" ja toiseksi on olemassa Oriveden opisto, jossa on paljon kursseja.
Jyväskylän avoimessa yliopistossa voi opiskella kirjoittamista, varmaan vähän kirjallisuustieteen näkökulmasta.
Liekkö arvostelupalvelutkin kasvattavat omalla tavallaan kirjoittajia?
Ai että oikein kurssien ja orien opistojen kautta kirjailijaksi?
Että kirjailijaksi vain koulutusten kautta?
Jos ei ole omia eväitä ja päätä toteuttaa ja synnyttää käsikirjoitusta, kannattaa unohtaa haave ja keskittyä paskaduuneihin. Niistäkin tienaa enemmän kuin haaveilusta.
Itsellä on kolmenkymmenen vuoden ajalta 5 - 6 täysimittaista 250 - 300 liuskan käsikirjoitusta jossain pahvilaatikoissa. En ole niitä tarjonnut mihinkään, koskaan. Olen vain halunnut kokeilla, pystynkö kirjoittamaan, saamaan aikaan täysimittaisen "käsikirjoituksen", romaanin jne. Ne ovat varmaan täynnä äidinkielen, pilkunnussinnan ja muita kirjoitusvirheitä mutta so what. Olen tehnyt ne.
Leipä on tullut muualta. Kirjoittajaksi tullaan istumalla ja kirjoittamalla, ei koulujen penkeillä.
Jonkinlainen luovan kirjoittamisen kurssi saattaa olla paras startti sellaiselle, joka vasta aloittelee. Kyseisiä kursseja löytyy usein kansanopistojen tarjonnasta. Varsinaisia kouluja sitten on Oriveden opisto ja Jyväskylässä voi yliopistossa opiskella tosiaan luovaa kirjoittamista. Tuosta aiemman kirjoittajan mainitsemasta Hesasta en tiedä itse mitään.
En muuten ole koskaan perehtynyt siihen, millaisista taustoista moni nykykirjailijakin ponnistaa. Ovatko aina kirjoittaneet, lapsesta saakka siis, vai onko kipinä tullut myöhemmällä iällä, ovatko opiskelleet jotain kirjallisuuteen tai kirjoittamiseen liittyvää jne.
Miten olisi Teatterikorkeakoulun dramaturgipuoli Helsingissä, kun kysymyksessä oli Sofi Oksanen? Päätalo oli rakennuspuolen ihmisiä, hänen kirjoittajakurssinsa rajoittui siihen klassikkoon, jonka Waltari kirjoitti.
Kriittinen korkeakoulu löytyy myös Helsingistä, mutta se ei ole Oriveden Opiston tai Teakin tavoin kokopäiväistä opiskelua.
Kerhotasoista toimintaa, josta tulisi kirjailijoita - en ole varma mitä tarkoitat kerhotoiminnalla, lasten sanataidekoulutustako?
Jyväskylän yiiopistossa toimii avoimen puolen lisäksi luovan kirjoittamisen maisteriohjelma, mutta kuten aloittajakin ilmoitti, siinä on tieteellinen lähestymiskulma.
Jokaiselle siis jotakin riippuen kunnianhimosta, taloudesta ja lahjoista.
Sofi Oksanen on opiskellut Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta. Jyväskylän tarjonta on toki tieteellinen, koska kyseessä on yliopisto, mutta minulle sitä suositeltiin paikkana, jossa opitaan "ammattimainen ote" kirjoittamiseen. Suosittelija oli kustantajan edustaja. Päätalo taas opiskeli Waltarin kirjan lisäksi romaanin rakennetta ym. kustannustoimittajansa Ville Revon johdolla.
Teatterikorkeakoulu on taatusti hyvä ponnahduslauta taideammattiin, tuottajien kanssa toimimiseen ja taideprojektien tekemiseen. Jos ensin oppii yhteistötaiteen tekemistä, on yksilötaiteen tekeminen varmaan suht helppoa. Näytelmien läpisaaminen on ihan oma juttunsa verrattuna kustantajaan, onhan kustantajia paljon runsaammin kuin ammattiteattereita.
Myös kirjailijat pitävät joskus kursseja. Olen itse käynyt, kymmenisen vuotta takaperin, erään kirjailijan kursseilla, jossa oli noin kymmenkunta opiskelijaa. Sain hyvin henkilökohtaista opetusta. Hyvät perustiedot, kirjan tekemisen kaaviot, kustajien tavat ja ensimmäisen kirjani oikoluvun samaan hintaan. Valitettavasti tämä kirjailija ei enää pidä kursseja, joten en voi suositella häntä sinulle.
Käypä kirjailijoiden sivuilla, jospa sieltä löytyisi joku kurssien pitäjä.
Hei!
Olen itse kirjoittanut muutaman kirjan, jotka on julkaistu ja viimeisin on tälläkin hetkellä myynnissä kirjakaupassa. Arvostan kyllä kirjoittajakursseja ja opetusta muutenkin, mutta välttämätöntä se ei ole. En ole käynyt ensimmäistäkään kurssia, mutta ei se ole estänyt saamasta kirjoja julkisuuteen. Varmaankin se olisi tietä tasoittanut, vaan onnistuminen on siis mahdollista näinkin.
Jos et pysty juuri nyt kouluttautumaan kirjoittamiseen, ehdotan, että kirjoitat siitä huolimatta. Alkuun voisit päästä siten, että teet kustantamoa varten lyhyen kuvauksen siitä, millaisen kirjan aiot kirjoittaa ja lähetät idean tarjolle.
On tarpeen mainita mm. luokitus (esim. dekkari, tietokirja, rakkausromaani), aineisto (jos käytät jotan tosipohjaista aineistoa taustatietona tai sellaisenaan esim. otteita kirjeenvaihdosta, haastatteluja jne, jonkun ihmisen päiväkirjamerkintöjä jne) juoni pääpiirteissään, kirjoittamisaikataulu, johon voisit sitoutua ja perustelut, miksi maailma tarvitsee juuri tämän kirjan (esim. joku tuore näkökulma, josta ole aiemmin kirjoitettu) ja miksi juuri sinä olet ihminen, joka pystyy sen kirjoittamaan (esim. oma kokemus aiheesta, koulutus jolllekin tietylle alalle, mikä tuo asiantuntemusta, ei tarvii olla kirjailijakoulutus vaan esimerkiksi sairaanhoitaja osaisi kirjoittaa sairaalamaailmasta ja opettaja koulun tapahtumista tai tiettyä sairautta sairastanut siitä, millaista se oikeasti on). Lisäksi on tarpeen lähettää riittävän pitkä teksinäyte (esimerkiksi kirjan luku, jota toki sitten saa myöhemmin muokata), maistiaisiksi siitä, että osaa kirjoittaa ja minkätyyppistä minkätyyppistä tekstin on tarkoitus olla). Jos hyvin käy, saatat saada kustannussopimuksen, jos ideasi on tarpeeksi innostava ja pystyt vakuuttamaan kustantamon siitä, että kyllä niillä eväillä kunnollinen kirja syntyy. Toinen vaihtoehto on lähettää kustantajalle valmis käsikirjoitus tarajolle, mutta itse onnistuin tuon ekan vaihtoehdon kautta.
Kirjoitusvirheidesi perusteella tuntuisit tarvitsevan ainakin kymmenen kirjoituskurssia. Tosin voin ymmärtää sen, että tällaisilla nimettömillä Suomi24.fi-palstoilla voi olla jopa perusteltua kirjoittaa mieluummin "vähän huonosti", kuin ainakaan virheettömän kieliopin mukaan. Siitä surullisesta syystä, että liioitellen ilmaisten varmaan melkeinpä yhdeksän kymmenestä lukijasta ei osaa lukea. Ja kirjoitusvirheistä marisijatkaan eivät tällä foorumilla useimmiten ole mitään argumentin omaavia, vaan nettikiusaajia, joille kirjoitusvirheisiin puuttuminen on argumentin puutetta.
Sinänsä mä en ymmärrä, että mihin kukaan joka kokee kirjoittamisen halua tai haluaa kirjoittaa ja osaa kirjoittaa, välttämättä tarvitsee erityisiä kirjoittajakursseja, vaikka toki vertaispalaute lienee kirjoittajille ilon lähde ja siihen sapluunaan kansanopistojen kirjoittajakurssit ja muut varmaan sopivat hyvin kaikille kirjoittamisesta tai "kirjailijuudesta" aidosti kiinnostuneille. Erilainen tilanne sitten olisi, että jos joku kirjoittamisesta innostunut haluaisi kirjoittaa miä tahansa niinsanotusti "ei-fiktiivistä" tekstiä: ihan pystymetsästä ei (onneksi) voi kuka tahansa jamppa mennä tekemään vaikkapa esimerkiksi tutkivaa journalismia, koska siinä kirjoittamisen lajissa; muunmuassa siinä, pitää ihan oikeasti tajuta jo lakipykäliäkin, erittäin korrektin ilmaustavan lisäksi.
En usko, että "kirjailijuus" vaatii koulun äidinkielen opettajan hyväksyntää kieliopin osalta, jos on todellinen lahjakkuus kirjoittajana kyseessä. Jos vaikkapa Salinger, Dostojevski tai Miller tai Döfler olisi kirjoittaneet tyylipuhdasta kielioppia, olisi niiden kirjat varmasti olleet niin puisevia, ettei niitä olisi lukenut ja ostanut kukaan. Todella hyvää kirjoittajaa kirjoittajakurssit; en usko, välttämättä auttavat romaanin luomisessa, keskinkertaisuudet voivat niistä oppia kielioppia. Ja ammattikirjoittajille on omat kurssinsa. Moni tietysti luulee olevansa parempi kirjoittaja kuin on, ja ammattilaiskirjoittajat voivat antaa erittäin hyviä vinkkejä, kuinka parantaa tekstiä.
Tietysti sitten, jos kirjoitustaidot jollakulla kirjailijan urasta haaveilevalla ovat niin heikoissa kantimissa, ettei alkeellisiakaan yhdyssanoja osaa, niin ehkä sitten kannattaa jättää romaanien kirjoittaminen ihan muille, mutta muuten kai kuka tahansa voi kirjoittaa. Sinusta en tiedä mikä tai kuka olet, kun nimetön ja naamaton keskustelupalstahan tämä Suomi24.fi on, enkä mä ole kirjailija, ainoastaan palstan lukemisesta kiinnostunut, joka haaveilen joskus kirjoittavani oikeasti romaanin. Ja minun mielestäni muuten esimerkiksi elämänkerrat, joissa kirjoittajana ei ole henkilö itse, niin niiden kansissa pitäisi lukea oikean kirjoittajan nimi.:)
ha ha :D käytit tuolla sanaa -mä- sanan -minä- sijasta. Selkeä kirjoitusvirhe siinä kohdassa !!
No hohota sinä vain. Minua nämä Suomi24.fi- palstat eivät juurikaan naurata. Erikoista - muuten- , jos joku edes viitsii suuremmin takertua kirjoitusvirheisiin tällaisella nimetömällä keskustelufoorumilla, missä ainakin minun mielestäni suurempi moka on olla arvostelematta asiattomuuksia, kuin kirjoittaa ystävällisesti vaikka täysin tankerosuomea.
En varmaankaan olisi kirjoitusvirheisiin edes puuttunut, jollei kyseessä olisi kirjoittamiseen ja kirjailijuuteen aihealueelta liittyvä keskustelupalsta; muutoin olen - jos olen koskaan- irvannut tällä Suomi24.fi-foorumilla kirjoitusvirheistä ainoastaan asiattomien tekstien kirjoittajia. Tämä Suomi24.fi:han kun kai lienee viimeinen paikka, missä kirjoitusvirheisiin olisi relevanttia puuttua. Ei kukaan tällaisella foorumilla itseään "brändaa".
Jos olet kiinnostunut mun kirjoitusvirheistä, niin nyt muuten mokasit ja jätit aika monta kirjoitusvirhettäni mainitsematta.;) "Mä"-sanan käyttö ei ole kirjoitusvirhe. Se olisi kirjoitusvirhe vain, jos samassa tekstissä käyttäisi sekä sanaa "minä", että sanaa "mä". Sen sijaan esimerkiksi se on kirjoitusvirhe, että jos heittää pilkun jälkeen "niin"-sanaa tarpeettomasti lauseisiin, kuten minä tein. Puhekielinen ilmaisuni katsos kun on toista, kuin hiottu kirjallinen ilmaisuni.
Toivoisin muuten, että tällä palstalla ei kävisi kirjoittajia, jotka eivät halua keskustella tai jotka eivät kirjoita kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. En viitti edes lukea kaikkea sontaa, mitä tällakin aihealueella on.
Tsemppia aloituksen laatineelle kirjoittamisharrastukseensa, jos "kirjailijuus" oikeasti kiinnostaa häntä. Itse haaveilen kirjoittavani romaanin ja varmasti joskus kirjoitankin, koska lapsesta asti kirjoittaminen ja kirjallisuus on ollut lähellä sydäntäni.
On elettävä sellaista elämää, josta voi kiinnostavasti kirjoittaa. Se on pääsääntö. Erikoisen näköisellä naisenlärvilläkin pärjää hyvin kirjailijana. Kyllä kustannustoimittaja jeesaa.
Nyt ovat nousussa miehekkäät mieskirjailijat.
Taitoa on oltava, mutta oma elämä ei liity tähän melkein mitenkään. Mielikuvitusta, paljon lukutaustaa, vähän kykyjä vielä... Lue paljon. PALJON. Ehkä aloita novelleilla? Vaikken pidäkään Poen novelleista yhtään, niin niitä lukemalla ymmärtänet mitä tarkoitan: lue Poeta, kirjoita novelleja, ja myöhemmin ota noita kirjoitelmias ja laajenna ne romaaneiksi.
Niin ja tämä auttanee ketä tahansa (kaavio):
http://writetodone.com/2013/03/21/writers-block-overcome-it-by-following-the-map/
Tämä on keskustelua kotimaisesta kirjoittamisesta.
Miksi tunget tänne jotakin muuta, kaavioita englannilla, jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisen mallin kanssa.
Kirjallisuuden kaavat ovat yleisiä, ei niitä tarvitse pelätä tai niihin kiinnittää huomiota. Eikä kai ketään enää vieraskieliset helpposelkosivustot enää huoleta?
Kiitos linkistä, juuri tuollaista täältä etsinkin. Jos joku ei osaa englantia, ei linkkiä tarvitse käyttää. Asiathan ovat yleismaailmallisia.
Jospa ostaisin ensin kynän ja paperia?Alkaako toimia sitten toi ura
Kirjallisuus muuttuu, kun maailmakin muuttuu. Mielipidegallupin perusteella Suomen luetuin kirjallisuus on tällä hetkellä Suomi 24 ja blogit. Bloginkin tasoa voi nostaa ja tehdä ensiksi käsikirjoituksen vihkoon ja vasta sitten kirjoittaa vaikka oma kirja blogimuotoon.
Suomi 24:n suosio kertoo siitä, että lukijoita kiinnostavat aiheet, jotka ovat lähellä oman elämän kokemuksia ja tapahtumia. Fiktio voi olla joskus liiankin tylsää, kun omassakin elämässä sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista. Skandaalit kiinnostavat aina. Ja sitten kirjoitustyyli. Se on ihan valintakysymys, kuinka huolellisesti kirjoitusoppia seuraa vai valitseeko sittenkin hieman runollisemman tyylin.
Aihe on aina se kaikkein tärkein juttu ja siinä ennen kaikkea aiheen rajaaminen. Koko maailman voi selittää yhdellä lauseella, mutta kaikkia maailman asioita ei yhteen kirjaan kannata mahduttaa. Vaan kirjoja voi tehdä enemmänkin kuin vain sen yhden.
Suosio ei kerro laadusta. Luen kyllä mieluusti Pablo Nerudan runoutta kuin Suomi24:n tarjoamaan runoutta.
Hyvä kysymys onkin, miksi 70-luvun runous on laadukkaampaa kuin runous vuonna 2013. Ehkä koko maailman taso on sitten romahtanut, kun runoilijatkin kirjoittavat vain roskaa. Kauniit ajatukset ja aatteet jäivät jonnekin 70-luvulle sitten kai...
Ihmiskunta on kenties tavoittanut geneettisen huippunsa, alkanut hitaasti ja kiihtyvällä innolla taantua. Aivojen rappeuma lienee väistämätön osa tätä evoluutioprosessia. Tästä vääjäämättöminä ilmiönä on tosi-TV ohjelmien jättimäinen suosio massoillaja erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa.
Ihmiskunnan sivistyksen geneettinen huippu saavutettiin 70-luvun alun populaatiossa. 80-luvulta lähtien on ollut odotettavissa geneettistä rappiota, ihmiskunnan sivityksen loppulaukkaa.
Eihän ne geenit kuitenkaan hetkessä muutu, vaan maailmaan on tullut liikaa sairauksia, väkivaltaa, raiskauksia, ryöstöjä, viruksia, syöpiä ja sotia. Runoilijat elää maailman menossa mukana ja runous muuttuu tietenkin... sotarunoudeksi. Rikollisuudesta kertovaksi taisteluksi.
Yleissivistys on kaiken lisäksi määritelty psyykkiseksi sairaudeksi ja ihmisten tiedot ja taidot ovat taantuneet. Jopa herkkuruuat on määritelty eräiden taholta kielletyiksi. Voiko maailma enää sen alemmas vajota?
Mainitsemiasi kiusoja oli sata, kaksisataa ja kolmesataa vuotta sitten paljon enemmän kuin nykyään. Nyt vain tiedetään globaalilla tasolla enemmän ja nopeammin kuin ennen.
Kansallissosialistisen Saksan upeilla keskitysleireillä otettiin kyllä eurooppalainen pohjakosketus, sanoisin.
WTC-isku taisi olla Amerikan pohjanoteeraus.
Taatusti oli, heti alkuperäisväestön reservaattipelleilyjen ja orjien reippaan puuvillaplantaasileikkien jälkeen.
Ja sitten vielä Maijojen vapautustanssi zumban maailmanvalloitus ja Maijojen vapautukset Hollywoodiin supertähdiksi, niin loppui se paskapuhe siitä, ettei suomalaislapsista ole mihinkään. Niin, johan alkaa Amerikkaakin kohta harmittaa... heti kun vaan huomaa mitä oikein on tapahtunut.
"Jos ensin oppii yhteistötaiteen tekemistä, on yksilötaiteen tekeminen varmaan suht helppoa." :D
Kylläpä meni taas aamukahvit väärään kurkkuun tämän "asiantuntijan" lausahduksesta. Sanoisin, että mikäli ensin aktivoi aivot päälle, voi ajattelu sen jälkeen olla suht helppoa.
Kai pointti on siinä, että sinulla on jotakin sanottavaa. Sitten etsit dramaturgiset keinot itseilmaisuusi. Matka vie varmasti monia vuosia, mutta mikäpäs kiire tässä on julkaista?