Jos koira tuhoaa sisällä...

koiralle tulee nälkä taikka jano yksinollessa, eeikös se ole vähän hankalaa silloin? Koirallahan tulisi aina olla tarjolla vähintään vettä ja mieluiten raikasta sellaista.

Eiköhän parempi olisi laittaa tuhoutuvaksi tuomitut tavarat riittävän korkealle ettei yllä? Tai lukkojen taakse? Tai entäs jos ottaisi koiran töihin mukaan, kenties hankkisi koiralle hoitopaikan tai siirtyisi itse etätöihin kotiin. Ja ellei mikään noista ole mahdollista, niin sittenhän voi koiran toki antaa kotiin jossa ei tarvita kuonokoppaa, koska jokin tai kaikki ehdot täyttyvät.

Entäs jos vain yksinkertaisesti tarjoisi koiralle riittävästi päivittäin liikuntaa ja tekemistä, niin mielenkiinto hiipuu kummasti tuhotöihin. Väsyneellä koiralla harvoin on tarvetta nakerrella paikkoja, jos niin on, niin syytä pitää selvittää sitten ell.kautta. Tylsistynyt koira kyllä käyttää aikaansa kaikkeen. mitä mieleen juolahtaa.

"koiralle tulee nälkä taikka jano yksinollessa, eeikös se ole vähän hankalaa silloin?"

Kuonokopassahan on reikiä? Eli ei se nyt ainakaan janoon tule kuolemaan (ja jos ihan tipin-tarkkoja ollaan, niin vettä täytyy kyllä olla, mutta koiran ei täydy juoda sitä).

"Entäs jos vain yksinkertaisesti tarjoisi koiralle riittävästi päivittäin liikuntaa ja tekemistä, niin mielenkiinto hiipuu kummasti tuhotöihin."

Niin. Valitettava tosiasia kun sattuu olemaan, että kaikille koirille ei riitä se 'väsyttäminen'. Ei vaikka kuinka kävisi sen kahden tunnin täyttä laukkaa pyörälenkillä. Parin tunnin päästä sillä on energiat takaisin huipussaan. Eli kokeiltu on tätäkin :)
Mutta tottakai, jos lenkitys oikeasti auttaa, niin sitä sitten ensin. Tai tyhjiä maitopurkkeja ja muuta pahvista ympäri huonetta, se silppu kun on helppo korjata pois (ja mielummin se pahvisilppu kuin syödyt tuolit ja pöydät).
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole sukulaisia, jonne koiran voisi viedä hoitoon. Eikä sitä voi välttämättä työpaikallekaan ottaa, vaikka tästäkin on omat poikkeuksensa.
Tietysti koiralle kannattaa keksiä kaikki mahdollinen ennen häkitystä, joten mielestäni kuonokoppa on paljon parempi. Koirahan saa riehua itsensä vaikka miljoonasti piippuun, muttei pysty tuhoamaankaan mitään. Ja todennäköisesti se turhan haukkuminenkin jää vähemmälle, kun saa purkaa tylsyytensä juoksemiseen eikä huutamiseen. Ja koirahan voi kuonokopan kanssa leikkiä myös esim. isolla pallolla, ei se ole siltä mitenkään pois :)

Erikseen on sitten nämä ihmiset, joita ei oikeasti koko koira edes kiinnosta enää. Se on ollut pentuna kiva, mutta kasvettuaan jäänyt nurkkaan makaamaan eikä sille muuta annetakaan kuin ruokaa. Jos koiranpito on jo tässä vaiheessa, niin suosittelisin miettimään kahteen kertaan, että onko se koira tosiaankin niin tylsä ettei sen kanssa huvitakaan enää olla. Eihän se mikään pakko ole olla. Se joko lopetetaan (mikä on suotavampaa, aikuinen koira harvoin sopeutuu enää uuteen kotiin) tai sille etsitään uusi, mieluiten jo sen tuntema koti.

"Sellaista koiraa ei ole jota ei saisi oikealla aktivoinnilla väsyneeksi ja tyytyväiseksi."

Jaa. Kyllä minulla ainakin oli :) Ei kyllä valitettavasti ole enään. Omalla kohdallasi pääset kyllä todella helpolla, jos koirasi todellakin selviävät noin vähällä.
En väitä sinua vastaan mutta kaikki rodut eivät välttämättä ole yhtä helppoja 'aktivoida' kuin omasi.
Esimerkiksi, joillakin koirilla ei välttämättä ole ollenkaan miellyttämisenhalua, joten sen kanssa joutuu keksimään muuta aktivoivaa tekemistä, esimerkiksi liikunta.
Kaikkia koiria ei myöskään syystä tai toisesta voi pitää vapaana ilman että se lähtee omille teilleen (vaikka kuinka kouluttaisit)
Kaikkien koirien kanssa ei myöskään voi mennä koirapuistoon (muutakuin tyhjään sellaiseen) siitä syystä, ettei se pidä muista koirista tai se ei ole oppinut olemaan toisten koirien kanssa (mikä johtaa väärinkäsityksiin koirien kesken ja näin myös herkästi tappeluihin).
Tällaisiakin koiria on. Etenkin, kun perusasioiden opettaminen on laiminlyöty tai siihen ei ole ollut aikaa.
Tietyt rodut taas ovat tällaisia jo syntyjään. Eri koirat tarvitsevat eri metodit, ja on koiria, jotka väli- tai pitkäaikaisesti riehuvat sisällä. Siispä ehdotin, että laittaa koiralle mielummin se kuonokoppa ennenkuin häkkiin.
Mutta kuitenkin, samaan aikaan täytyisi pyrkiä ratkaisemaan ongelma, eikä antaa sen kasautua. Ja jos sen antaa tieten tahtoen kasautua, niin silloin voikin taas miettiä, että onko se koira sittenkään sen arvoinen. Mutta ei se nurkkiinkaan voi jäädä pyörimään, koira kun ei ole mikään lelu joka heitetään nurkkaan sitten kun se ei enää kiinnostakaan...

Ei koiralla tarvitse olla pätkääkään miellyttämisenhalua ja sitä saa silti aktivoitua.

Eli sun ongrlmasi on ettet ole vielä keksinyt miten motivoida koiraasi.
Jotkut koirat tykkää pallosta, toiset patukasta, joillekkin toimii nakit ja jotkut hellimisestä. Sun pitää itse keksiä mikä on sun koiralle se asia jota se haluaa tavoitella.
Jos koira kotona tuhoaa, niin jotain viettiään se sillä toiminnalla toteuttaa, se on fakta ja pätee jokaiseen canis familiaris- lajiin kuuluvalle yksilölle, rodusta huolimatta. Vaikka koirilla on eri käyttötarkoituksien mukaan erilaisia viettieroja.

Kaikkia koiria tosiaan ei voi pitää vapaana, eikä päästää koirapuistoon, ja liikuntaa koira tarvitsee, liikunnan voi hoitaa myös remmissä.
Mutta kyllä se seurakoirakin tarvitsee aivotyöskentelyä siinä missä palveluskoirakin.

Ja vaikka perusasioita ei olisi pentuna opetettu niin koskaan ei ole liian myöhäistä, kyllä vanhakin koira oppii.

Minulla on koira joka ei ole mikään palveluskoira eikä millään tavalla miellyttämisenhaluinen mutta se on silti koira ja saan kyllä aktivoitua sitä. Jokaisella koiralla (ja eläimellä) on joku, mikä sitä motivoi, se vaan täytyy löytää. Siinä vaiheessa kun sinä olet koiran hankkinut, on sinun velvollisuutesi olla se, joka sen motivoinnin kohteen löytää, kuonokoppa ei ole se ratkaisu.
Jos koira kaipaa aivotyöskentelyä, sen kanssa voi juosta vaikka maailman ympäri ja silti kotona yksin jäädessään se turhautuneena jyrsii pöydänjalat silpuksi, jolloin ainoa ratkaisu on keksiä koiralle jotain aivojumppaa.

Kuonokoppa ja häkitys on yksikertaisesti laiskan omistajan merkki. Niin se vain on. Ne ovat itselle helppo ja yksinkertainen tapa "ratkaista" ongelma mutta siinä ei ole ajateltu koiraa tippaakaan. Mieti nyt omalle kohdallesi ja mietikin kunnolla: olet turhautunut ja sinusta tuntuu että hypit seinille, kaipaisit kipeästi jotain tekemistä ja aktiviteettia mutta aktivoinnin sijaan sinulta sidottaisiin kädet ja jätettäisiin tylsistymään tyhjään kämppään. Luuletko että sinun turhautumisesi parantuisi tällä tavalla vai mitä veikkaisit, voisiko se ehkä pahentua?

Se, että koira on yksiollessaan ulkona ei todellakaan ole huonompi ratkaisu vaan se on itseasiassa huomattavasti parempi. Ulkona asiallisessa hihnassa tai häkissä, koira voi tarkkailla ympäristöään ja vaikka kaivella kuoppia, sentään jollakin tavalla purkaa turhaumiaan! Uloslaittaminen ei minusta saisi tapahtua siksi että koira on turhautunut mutta jos omistaja oikeasti on niin laiska ettei hänellä ole aikaa aktivoida koiraansa, niin mieluummin sitten koira ulkona entä sisällä kuonokopassa tai näyttelyhäkissä.

Koiran kuin koiran aktivoimiseen löytyy kyllä tapoja, jos omistaja vain viitsii nähdä sen vaivan että etsii. Meillä esim. "laiskan päivän" aktivointi on namien piilottamista, jossa koiran on etsittävä ympäri asuntoa piilotetut namit, hyvin yksinkertaista mutta koira rakastaa sitä!

Niin... On siis edelleenkin olemassa sellaisiakin koiria, joita pallonhaku, namien etsiminen, pyöriteltävät herkkupallot, temppujen tekeminen, kaluttavat luut tai muut tarkoituksella tuhottavaksi jätetyt esineet, kuoppien kaivaminen, ulkona asioiden seuraaminen, toiset koirat (ja mitähän vielä..), eivät kiinnosta.
Hyvällä lykyllä tulevat vieläpä tarhasta yli tai ali ja jyrsivät poikki sen narun, jossa ovat kiinni ja katkovat pantansa tai huutavat kurkkunsa kipeäksi kun iskee hätä..

Siis puhtaasti kokevat henkistä tuskaa olla erossa laumasta, eivätkä niinkään ole turhautuneet tekemättömyyteen..
Ne koirat, jotka oikeasti pitävät namien etsimisestä ja muusta pienestä kivasta, ja ovat tyytyväisiä siihen, niiden kanssahan on aina helpompaa :)

Jokaiselle koiralle on JOKU asia, mikä kiinnostaa, se täytyy vaan selvittää. Kaikki eivät kiinnostu nameista, kaikki eivät kiinnostu leluista, kaikki eivät kiinnostu/pidä rapsuttelusta. Mutta jostain sellainenkin koira pitää. Ja jos laumasta erossaolo on on niin voimakasta, että se purkautuu tuhoamisena, huutamisena tms., niin sen voinee luokitella jo eroahdistukseksi. Silloin täytyy lähteä totuttamaan koiraa yksinoloon pikkuhiljaa.

Toki kuonokoppa (sellainen, jonka kanssa koira voi juoda ja tarvittaessa esim. oksentaa) voi olla väliaikainen keino, mutta lopullinen ratkaisu sen ei missään nimessä tulisi olla, vaan siitä pitäisi pyrkiä eroon mahdollisimman pian.

Yksinolo-ongelmiin voi auttaa esimerkiksi tilan rajaaminen (omalla corsolla oli stressiä koko asunnossa olemisesta, kun se "joutui" vahtimaan isoa tilaa - tilan rajauksella tihutyöt ja sisälle tarpeiden teko loppui kuin seinään: oltiin kokeiltu yksinolo-ongelmiin kaikki muu mahdollinen paitsi häkitys ja kuonokoppa, ne tosin eivät olleet meille alun alkaenkaan vaihtoehto). Jotkut sanovat, että koiraa ei pitäisi kovin aktivoida ennen yksinjääntiä, ettei se jää ns. kierroksille, vaan pieni tarpeidentekolenkki ennen lähtöä olisi riittävä. Jotkut jättävät koiralleen kaluttavaksi luun tai esimerkiksi pakkasesta otetun kong-lelun (joka on täytetty esimerkiksi maksalaatikolla, jauhelihalla tai muulla syötävällä). Jotkut piilottavat nameja. Toiset eivät huomioi koiraa ennen lähtöä tai kotiintulon jälkeen 15-30 minuutin aikaan ollenkaan. Tapoja on monia, oikea tapa pitää vain löytää.

Meillä tosiaan noihin ongelmiin toimi tilan rajaus sekä se, että ennen lähtöä koira käsketään makuulleen omalle petipaikalleen ja siitä ei nousta ennen, kuin kaikki ovat ovesta ulkona, ts. näkymättömissä. Lisäksi kotiintullessa koira käsketään omalle paikalleen, jos se ei sinne itse mene, ja se saa tulla sieltä vasta luvan kanssa tervehtimään ja hakemaan rapsutuksia. Mikään muu ei toiminut täysin, mutta vasta tuo tilan rajaus (joka on eteisessä, josta koira pystyy kuitenkin vahtimaan ulko-ovea) lopetti ongelmat kuin seinään.

Noh, aivan miten vain, jos ette sitten oikeasti usko :) Omapahan on asiani, ja minä kyllä tiedän millaisten koirien kanssa olen (ja olen ollut) tekemisissä. Jokainen koira kun on oma yksilönsä, ja jokaiselle koiralle on ne omat metodinsa kuinka toimitaan.
Kuonokoppa onkin vain ehdotus, mutta sitähän ei kuitenkaan voi mennä kiistämään kuinka tehokkaasti se ehkäisee koiraa tuhoamasta kotia (varsinkin niitä tuolia/pöytiä ja varsinkin niiden ympäriviskomista).
Tottakai, jokainen koiranomistaja tekee varmasti parhaansa jotta koiralla olisi hyvä olla eikä sen tarvitsisi tuhota sitä kotia. Yleensä se kai kertoo siitä, että koira on jollakin tavalla stressaantunut. Ja kuonokoppa antaa aikaa asian selvittämiseen, mikä koiralla on ilma että joka kerta kun olen ollut vartin poissa, koira on tuhonnut talosi :)
Ja tosiaan, kuonokopalla tarkoitan nimenomaan väliaikaratkaisua (ihan niinkuin häkityksenkin kuuluisi(!) olla), kun muuta metodia ei ole vielä löytynyt.. Ja joskushan käy niin, että tuhoaminen loppuu ihan yhtä äkkiä kuin se on alkanutkin :)

Eläinsuojeluilmoitus sinusta pitäisi tehdä. Itsekin toteat, että ikävyksissään tuhoaa asioita, niin aattelit sitten viimeisen ahdistuksen lievityskeinon noin julmalla tavalla viedä. Estää syömästä ja juomastakin. Koira on laumaeläin ja tarvitsee virikkeitä sekä liikuntaa. Jos tuhoaa asioita, hoida juurisyytä, eli sitä, ettet mahdollista elävälle olennolle lajityypillistä eläm. Paranna siis koiran elinolosuhteita, äläkä ahdista sitä lisää.

Mut kuinka se koira saa juotua sellaisen kanssa?