mun äiti on täys kusipää. se luulee olevansa jotenki parempi ku muut, kenenkää muun mielipiteillä ei oo mitää väliä ja se on ite aina oikeessa. varmaa sillä on joku kaksuuntanen mielialahäiriö tai jotain....joskus se on sellanen kiva, ilonen, normaali mut ihan yhtäkkiä se räjähtää. olin edellisenä päivänä sanonu ihan läpällä et se potkas yhtä kissaa, ja varmasti se tajus et se oli läppää. sitte tänää käveltii kaupungil ja tunnelma oli ihan hyvä. sitte se yhtäkkii alko valittaa siitä miten sitä otti päähän se kissajuttu ja miten mä onnistu aiheuttaa sille mielipahaa kaikilla pienillä asioilla. MITÄ VITTUA OIKEESTI????? ite se haukkuu mut pystyy joka päivä. joka päivä saan kuulla miten turha, paska, itsekäs ihminen oon. huom JOKA HELVETIN PÄIVÄ. ja se äänensävy... sellanen ivallinen, seki jo kertoo miten vähä se välittää. tekis mieli vaa huutaa sille päin naamaa mitä mieltä mä oikeesti oon siitä ämmästä mut ongelmana on, että oon niin vitun tunteellinen saatan pehmo nössö joka alkaa itkee heti ku tuntuu tarpeeks pahalle. pystyn sanomaan vaa pari lausetta mutta sitten pakko hiljentyä ja vaa purra huulta ja toivoo et kestän itkemättä kuunnella haukut. jos itken, alkaa aina se : "ala nyt pillittääkki viel" valitus. itken tääl nytki koko ajan ku kirjotan tätä. ihan vaa ku ajattelen kaikkee mitä se on mulle sanonu. en oo ikinä itkeny näin paljoo ku nyt näiden muutaman päivän aikana kun kesäloma alko. ja tottakai sen pitää puhua musta kaikille kaikkea paskaa seläntakana niinku se puhuu kaikista muistaki. se oikeesti haukkuu ihan jokaista ihmistä selän takana. kiva sellastaki kuunnella...
täytän nyt tänä vuonna 17 ja oon menossa lukion toiselle. lukioon se pakotti mut. ite oisin halunnu amiksee koska tiesin, etten lukiossa tule pärjäämään ja mulla on jo ihan selvää, että haluan jollekkin graafiselle alalle joten se amiskaan ei olis ollu ihan vaa joku mihin sattuu pääsemää niinku jotku tekee. helvetti alkoi ihan kunnolla nyt kun kesäloma alkoi. todistuksessa oli puolet nelosia, mutta sen se otti ihan hyvin. pitää vaa uusia kursseja. mulla on ollu pientä asennevammaa ton koulunkäynnin kanssa, mut nyt mä oikeesti oon tajunnu et mun on oikeesti pakko lukea et pääsen joskus pois lukiosta, mikä tarkottaa sitä että voin muuttaa muualle opiskelemaan, pois täältä. haluisin oikeesti lukea noista asioita mitä uusittaviin kokeisin tulee. mm. ruotsin 2. kurssi. kaikkitietävä kusipää sitte päätti että mun pitää opetella eka 1. kurssin kirja ja sen KAIKKI sanat ulkoa. jumalauta mulla menee koko kesä siinä!! mulla olisi sen lisäksi hissa ja espanja luettavana. että ihan vitusti ilman tota ylimäärästäki. sitte ku mä sanoin et haluisin lukee niitä asioita mitä kokeisii tulee ni alko taas jumalaton valitus ku oon niin kaikkitietävä ja itseppäinen.. ja sanat pitää viel kuulustella et varmasti ne tietää et oon lukenu. ihan turhaa ajan tuhlaamista.
ainoo asia mikä mua estää painumasta helvettii täältä on meidän hevonen. sekin vie ihan älyttömästi aikaa ni ei siinä enää jaksa paljoa lukea koulujuttuja ku tulee illalla väsyneenä tallilta. mun äiti itekki ratsastaa, mut nyt ku meille tuli oma hevonen se lopetti ratsastamisen melkee kokonaa ku "ei se jaksa" ni mun on viel pakko olla mukana aina tallilla vaik se vois ihan hyvin mennä yksinki. ei siinä mitää, kyl mä tykkään käydä tallilla. sitte se valittaa miten sen harrastus on kuollu mun takia ja kaikki rahat menee mun valmennuksii jne. ..... joo en mä oo kieltäny sitä ratsastamasta sen omalla hevosella. päinvastoin. haluun kehittyä ratsastajana ja oma hevonen mahdollistaa sen. muutenkin rakastan sitä enemmän ku mitää tai ketää joten en voi vaa yksinkertasesti lähteä ja elää vikka pahvilaatikossa.
täytän nyt tänä vuonna 17 ja oon menossa lukion toiselle. lukioon se pakotti mut. ite oisin halunnu amiksee koska tiesin, etten lukiossa tule pärjäämään ja mulla on jo ihan selvää, että haluan jollekkin graafiselle alalle joten se amiskaan ei olis ollu ihan vaa joku mihin sattuu pääsemää niinku jotku tekee. helvetti alkoi ihan kunnolla nyt kun kesäloma alkoi. todistuksessa oli puolet nelosia, mutta sen se otti ihan hyvin. pitää vaa uusia kursseja. mulla on ollu pientä asennevammaa ton koulunkäynnin kanssa, mut nyt mä oikeesti oon tajunnu et mun on oikeesti pakko lukea et pääsen joskus pois lukiosta, mikä tarkottaa sitä että voin muuttaa muualle opiskelemaan, pois täältä. haluisin oikeesti lukea noista asioita mitä uusittaviin kokeisin tulee. mm. ruotsin 2. kurssi. kaikkitietävä kusipää sitte päätti että mun pitää opetella eka 1. kurssin kirja ja sen KAIKKI sanat ulkoa. jumalauta mulla menee koko kesä siinä!! mulla olisi sen lisäksi hissa ja espanja luettavana. että ihan vitusti ilman tota ylimäärästäki. sitte ku mä sanoin et haluisin lukee niitä asioita mitä kokeisii tulee ni alko taas jumalaton valitus ku oon niin kaikkitietävä ja itseppäinen.. ja sanat pitää viel kuulustella et varmasti ne tietää et oon lukenu. ihan turhaa ajan tuhlaamista.
ainoo asia mikä mua estää painumasta helvettii täältä on meidän hevonen. sekin vie ihan älyttömästi aikaa ni ei siinä enää jaksa paljoa lukea koulujuttuja ku tulee illalla väsyneenä tallilta. mun äiti itekki ratsastaa, mut nyt ku meille tuli oma hevonen se lopetti ratsastamisen melkee kokonaa ku "ei se jaksa" ni mun on viel pakko olla mukana aina tallilla vaik se vois ihan hyvin mennä yksinki. ei siinä mitää, kyl mä tykkään käydä tallilla. sitte se valittaa miten sen harrastus on kuollu mun takia ja kaikki rahat menee mun valmennuksii jne. ..... joo en mä oo kieltäny sitä ratsastamasta sen omalla hevosella. päinvastoin. haluun kehittyä ratsastajana ja oma hevonen mahdollistaa sen. muutenkin rakastan sitä enemmän ku mitää tai ketää joten en voi vaa yksinkertasesti lähteä ja elää vikka pahvilaatikossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jatkuu....
enemmän ku milloinkaa muhun sattu eilen ku oltii kentällä. mä tottakai hevosenselässä ku ei se jaksa raahata persettään sinne. itse se siinä taputteli sitä hevosta ja sano sille "susta mä tykkään". mä sitte tokasin että "ja musta et" siihen se ei sanonu mitää. että erittäin selväks tuli seki asia. aikasemmi joskus monta kuukautta sitte mu n pikkuveli kysy siltä että ollaako me kavereita. pitkää kesti ennen ku se sai vastattuu nihkeesti että me ollas hevoskavereita. oltii silloin lähössä tallille. mut selvästi tarkotti et se yrittää vaa sietää mua ku on pakko. ja pikkuveljee se pyys kerran mukaa tallille et on jotain seuraa. musta kun ei sitte ilmeisesti oo...
mua oikeesti sattuu ihan älyttömästi joka päivä. en pysty ees puhumaa kenellekkää ja oon ihan liian hyvä peittää mun masennuksen kavereilta. eipä ketää kuitenkaa ees kiinnostais... eikä asiaan paljoa auta, etten oo ikinä edes seurustellu kenenkään kanssa. en mä kelpaa jellekkää. ei kukaa musta vois tykätä. enemmän ehkä se, ettei mulla oo ikinä ollu sellasta oikeesta, todellista ystävää jota oikeesti kiinnostais miten mulla menee jne. ja sille voi puhuu kaikesta. tuntuu koko ajan siltä et pakko vetää ranteet auki tai hypätä sillalta tai jotain. ihan tosissani voin sanoa, että luultavasti tekisin itsarin ellei mulla olisi vielä koko elämä edessä. elän tovossa ja tiedän, että muutaman vuoden päästä tää loppuu ja pääsen pois eikä tarvii kestää tätä enää!
eipä mulla muuta. paskaa kesää vaa kaikille. nyt pakko mennä nukkumaa ku huomenna pitää nousta aikasi ku mrs. täydellinen niin käskee.
Kun seuraavan kerran se haukkuu sua huuda päin naamaa sille: JOS VITTU OON NIIN PASKA LAPSI NIIN MÄ VITTU TAPAN ITTENI JOS TUUT SIITÄ NIIN iloiseksi!!! Ei tarvii kiroille btw jos et halua
... Älä loukkaannu, mut... paska äiti.
Kuule...
Mulla on ihan samanlainen mutsi ja tiedän tasan tarkkaan miltä tuo kaikki tuntuu.
Mun elämä on ollu koko elämäni ajan yhtä helvettiä mutsin kaa, se on varmaan joku vitun hullu vaikka olevinaan ite on mielenterveyshoitaja että joo.
Mitä mie oon oppinu kaikkien näiden vuosien aikana on että itkeminen ei ainakaan auta. Itekki itkin aina kun äiti huusi ja haukku mua ja turpaan tuli, siitä opinki sitte karjumaan takasin. Ei mun mutsi oo koskaan välittäny musta, arvostelee vain aina ja haukkuu miten paska oon.
On niitä hyviäkin päiviä joskus, mutta niitä ei oo montaa vuodessa, tuntuu kuin eläsin tyrmässä aina, onneks parin vuoden päästä pääsen pois himasta.
Tsemppii siulle! Ja hyvää kesää!!! ;)
Samoin, mun äiti on narsisti, mitä joskus aiemmin epäilin. Sitte ajattelin et oon ite sairas tai jotai ku sellasta sanon omast äidist. Myöhemmi puhuin yhen ihmisen kanssa, joka myös on sitä mieltä et se mun äiti on narsisti. Tsemppiä kaikille! :)
Oma äitini on sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä jo 3-4 vuotta. Musta sun äitis käyttäytyminen vois natsata joko narsismin kaa tai bipolaariohäiriön kaa.
Se on kylläkin varmaan mahdollista, että äidilläsi on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Millainen äitisi on ollut ennen? Sitä sairastavilla on yleensä erilaisia "kausia". Niitä on yhteensä neljä, ja ensimmäinen on lievä mielialannousu. Käytös muuttuu sosiaaliseksi. Tosin myös sosiaalisuuden voi korvata itserakas ja röyhkeä käytös.
Toisella kaudella käytös on todella kiihtynyttä, ja itellä tulee ainaki mielee heti ADHD. Siihen liittyy myös harhakuvitelmia. Äitini kertoi, kuinka se oli erehtynyt henkilöstä tosi pahasti. Hän oli luullut, että joku tuntematon mies olisi hänen hyvä tuttunsa, vaikka kyseinen mies ei näyttänyt juurikaan äidin tutulta...
Välillä myös äiti saattoi olla tosi rento ja huolimaton.
Kolmas kausi onkin sitten synkkä, ja potilas tuntee itsensä kokoajan surulliseksi ja masentuneeksi. Lisäksi itsemurha-ajatukset ovat toistuvia.
Viimestä kautta kutsutaan sekakaudeksi, ja mieliala heittelee masentuneesta ylivilkkaaseen. Tuolloin itsemurhariski on suurin. Oma äitini yritti tehdä itsemurhan kun hänellä oli tuo viimeinen kausi meneillään.
Jos nuo siis kuvaavat äitiäsi hyvin, ja äidilläsi on ollut tuollaisia kausia, niin kaksisuuntainen mielialahäiriö on hyvinkin mahdollinen. Et kuitenkaan pysty tehdä asialle mitään :/ Ennen hoitoa "manian" pitää laueta, eli tulee tuo sekakausi ja oireet ovat voimakkaat.
En osaa oikein muuten auttaa, mutta tuossa on nyt sitten tietoa siitä sairaudesta, ihan kokemustenkin pohjalta.
Tsemppiä ja hyvää kesää! :)