Tuli mieleen yks kysymys, eli mitä te näkisitte jos ankeuuttaja tulis teidän etenne ja ... no kyl te tiedätte?!
Ite näkisin ne pahimmat muistot, joita en enää muista, mun leukemiasta. Lääkärit sanoo aina et on se onni ettet muista siitä mitään, mut jos ankeuttaja tulis niin kyl ne tulis mieleen... Onneks oon nyt terve!:)
Ite näkisin ne pahimmat muistot, joita en enää muista, mun leukemiasta. Lääkärit sanoo aina et on se onni ettet muista siitä mitään, mut jos ankeuttaja tulis niin kyl ne tulis mieleen... Onneks oon nyt terve!:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilmeisesti pahinta muistoa haetaan? Pakko sanoa, että olen elänyt sen verran hyvän elämän, ettei varsinaisia kauhunhetkiä ole ollut. Onnettomuuksia (paljon arpia löytyy tästä tytöstä) ja suruja kyllä, sillä tavalla on ollut vastoinkäymisiä... Mutta ei kyllä tulee mitään kamalaa, sydäntäkylmäävä hetkeä mieleen.
Mitä sitten tapahtuu ihmiselle jolla on ollut suojeltu ja hyvä elämä? Elääkö ne uudestaan jonkun kamalan painajaisensa vai mitä?
Ootko sä tyttö??!! Mä luulin että sä oot poika..
Huoh. Niinhän ne kaikki...
Isosiskoni kuoleman sekä sen syksyn jolloin eräs rakas ystävä dumbbas mut...vaikka molemmissa oli syytä...
Että näin.
Mulla ei ole pahoja muistoja...Kun pappa kuoli olin niin pieni etten osannut surra... Luulen että jotain pahimpia riitojani...Kun olen tapellut muiden kanssa....En tiedä...En halua tietää
Eipä mullakaan mitään järkyttäviä muistoja ole (ainakaan alitajunnan ulkopuolella), mutta luulen ettei niitä edes tarvita. Kun ankeuttaja "imee" kaikki positiiviset muistot, unelmat ja toiveet niin jäljelle jää vain pelkkä epätoivo ja kaikki ne negatiiviset tunteet mitä sulla on koskaan ollut. Ja tietenkin se jos niitä karmaisevia ja ahdistavia muistoja sitten on niin ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa vielä pahemmin.
Tai siis,kuten muutkin jo kerkesivät sanoa,siinä vaan kerääntyisi kaikki ikävät muistot yhteen. Buahhahhaa,mä kärsisin siis kaikki huvittavat liioitellun itsekeskeiset säälikohtaukseni uudestaan. Huomaa taas,kuinka helpolla mäkin oon päässyt. Kun eipä mullakaan mitään erikoisen pahoja kokemuksia ole.
Eli vanhempien kuolemat vaikka olin ihan pieni kun ne kuoli (kuulostaako jotenkin tutulta?)
ne on kyl oikeestikkin kuollu kun mä olin pieni etsilleen
mun kaveri murhattiin(näin sanoo oikeus)muutamia vuosia sitten,en onneks nähny itse tapahtumaa joten sitä en vois suoranaisesti kokee uudestaan,mut ne tapahtuman jälkeiset ajat ja painajaiset...puistattaa ajatellakkin
Luultavasti olisin taas ala-asteen vessassa peloissani itkemässä kun kiusaajat odottavat ulkopuolella. Synkkinä hetkinä se on muisto joka palaa mieleen.
No luulisin, että minun mieleeni tulisi se, kun koirani kuoli. Koirani oli sairas ja yhtenä hetkenä koulussa minulle tuli mitä kamalin ikinä tuntemani tunne. Tunsin jonkinlaisen kuilun sisälläni ja halusin vain tippua sinne ja kuolla. Tajusin, että rakasta ystävääni ei enää ole...
Ehkäpä joutuisin elämään uudestaan niitä hetkiä jolloin veljeni on hakannut minua tai henkisesti satuttanut. Ei tule sen pahempia muistoja mieleen, hyvä niin.
Okei, voitasko nyt lopettaa tähän laittaminen. Mua rupeaa harmittamaan ja surettaan, ku on muitaki joiden menneisyydes on kauhuja, joten lopetetaan tää ja puhutaan jostain mukavammasta aiheesta! Jookos? Mulle tulee muuten paha mieli!?:(
Mun mielestä tällasista asioista nimen omaan pitää puhua. Ei se mitään hyödytä, että leikitään, ettei mitään julmuuksia tapahdu. Jos sulle tulee niin kamalan huono olo, niin sähän voit yhtä hyvin jättää lukematta nämä vastaukset, eikö?