muakin haluttaa

Siel vois ideat laukata niinkuin Herman Hessellä aikanaan,vai oliko se Millerkin siellä.

Mies 50+ kirjoitti:

Siel vois ideat laukata niinkuin Herman Hessellä aikanaan,vai oliko se Millerkin siellä.

Oikeasti...Periisin viikonloppu olisi kiva, Mutta jos menen siltojen alta niin silloin menen Seinellä "pikkulaivalla"

Mies 50+ kirjoitti:

Siel vois ideat laukata niinkuin Herman Hessellä aikanaan,vai oliko se Millerkin siellä.

mahtavaa olis...mielikuvitus laukkaa jo nyt täyttä päätä...kyllä siellä vois laukata pari viikoa

Mies 50+ kirjoitti:

Siel vois ideat laukata niinkuin Herman Hessellä aikanaan,vai oliko se Millerkin siellä.

Minun on tunnustettava, että pidän sinun (Mies50 ) hieman nihilistisestä, anti-romanttisesta asenteestasi. Niin nainen kuin olenkin, olen aina vierastanut harlekiinisarjamaista asioiden kaunistelua. Ei elämä ole mitään nappikauppaa.

Ja mikä kaikkein kurjinta, eksotiikkakin on vain ihmisen oman pään sisässä, sillä oikeasti eksoottista paikkaa ei ole missään. Seinen rannalla elävän pariisilaisen tavallinen arki on samanlaista hammastenkiristystä ja pienten ilojen sekamelskaa kuin minunkin. Kauas palmujen alle on vain niin helppo kuvitella jotain "elämää suurempaa". Turismiteollisuus lepää näiden kuvitelmiemme varassa.

Angiina kirjoitti:

Minun on tunnustettava, että pidän sinun (Mies50 ) hieman nihilistisestä, anti-romanttisesta asenteestasi. Niin nainen kuin olenkin, olen aina vierastanut harlekiinisarjamaista asioiden kaunistelua. Ei elämä ole mitään nappikauppaa.

Ja mikä kaikkein kurjinta, eksotiikkakin on vain ihmisen oman pään sisässä, sillä oikeasti eksoottista paikkaa ei ole missään. Seinen rannalla elävän pariisilaisen tavallinen arki on samanlaista hammastenkiristystä ja pienten ilojen sekamelskaa kuin minunkin. Kauas palmujen alle on vain niin helppo kuvitella jotain "elämää suurempaa". Turismiteollisuus lepää näiden kuvitelmiemme varassa.

En tiedä mut tuntuu olevan tapana ajatella monet asiat hyvin negatiivisesti,siitä on se etu,että kaikki onnistumiset on positiivisia,no näin jo itseni eksyksissä jossain Pariisissa,rahat ja passi olisi tietenkin ryöstetty,joku hurmuri tottakai olisi vienyt mun retkiseuralaisen jne.Pah taidampa mennä autotallin kattoa tekemään,no eilen en puonnnut alas,katotaas miten äijän käy tänään.Mikäs toi nihilisti olikaan,en ainakaan ole nuuka(heh hee)mut kun ei ole rahaa niin on aika paljon tingittävä,se on vanha viisaus (tai vitsaus),ettei reilulla jätkällä ole rahoja.

Angiina kirjoitti:

Minun on tunnustettava, että pidän sinun (Mies50 ) hieman nihilistisestä, anti-romanttisesta asenteestasi. Niin nainen kuin olenkin, olen aina vierastanut harlekiinisarjamaista asioiden kaunistelua. Ei elämä ole mitään nappikauppaa.

Ja mikä kaikkein kurjinta, eksotiikkakin on vain ihmisen oman pään sisässä, sillä oikeasti eksoottista paikkaa ei ole missään. Seinen rannalla elävän pariisilaisen tavallinen arki on samanlaista hammastenkiristystä ja pienten ilojen sekamelskaa kuin minunkin. Kauas palmujen alle on vain niin helppo kuvitella jotain "elämää suurempaa". Turismiteollisuus lepää näiden kuvitelmiemme varassa.

Olet oikeassa. Eksotiikkahan on jokaisen ihmisen omassa päässä. Toinen kokee eksoottiseksi eri asiat kuin toinen. Mutta itse pidän eksoottisena sitä, kun joka talvi lähden täältä suomen tammi-helmikuun pakkasesta kuudeksi viikoksi tosiaan sinne palmujen alle makoilemaan. Mulle on eksotiikkaa se aurinko ja lämpö. Muuta en kaipaa. Haaveenani onkin muuttaa eläkepäivinä aina talveksi lämpimään. Kyllä ihmisellä haaveita pitäis olla, että jaksaa porskutella paremmin elämässä eteenpäin.

Tytteli kirjoitti:

Olet oikeassa. Eksotiikkahan on jokaisen ihmisen omassa päässä. Toinen kokee eksoottiseksi eri asiat kuin toinen. Mutta itse pidän eksoottisena sitä, kun joka talvi lähden täältä suomen tammi-helmikuun pakkasesta kuudeksi viikoksi tosiaan sinne palmujen alle makoilemaan. Mulle on eksotiikkaa se aurinko ja lämpö. Muuta en kaipaa. Haaveenani onkin muuttaa eläkepäivinä aina talveksi lämpimään. Kyllä ihmisellä haaveita pitäis olla, että jaksaa porskutella paremmin elämässä eteenpäin.

Näen asian niin, että haaveita ei pidä olla, vaan niitä saa olla. Haaveita ei siis välttämättä tarvita. Oikein käytettyinä ne usein kuitenkin työntävät ihmistä eteen päin. Tosin kannattaa joskus miettiä myös sitä, miksi haaveilee. Sillä saattaahan olla, että haaveilen siksi, etten halua nähdä itseäni/elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Pitkään jatkuessaan pako haavemaailmaan halvaannuttaa ja sammuttaa elämänhalun, vaikka se aluksi näyttäisikin toimivan juuri päinvastoin.

Angiina kirjoitti:

Näen asian niin, että haaveita ei pidä olla, vaan niitä saa olla. Haaveita ei siis välttämättä tarvita. Oikein käytettyinä ne usein kuitenkin työntävät ihmistä eteen päin. Tosin kannattaa joskus miettiä myös sitä, miksi haaveilee. Sillä saattaahan olla, että haaveilen siksi, etten halua nähdä itseäni/elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Pitkään jatkuessaan pako haavemaailmaan halvaannuttaa ja sammuttaa elämänhalun, vaikka se aluksi näyttäisikin toimivan juuri päinvastoin.

En usko, että montakaan ihmistä maan päältä löytyy, jotka eivät joskus haaveilisi. Eihän kukaan pakosta edes voi haaveilla. Ne haaveet vain tulee ajatuksiin silloin tällöin. Ei niitä poiskaan sieltä voi ajaa.
Mielestäni kun ihmisellä on oikein vaikeaa, hänen psyykkeensä kannalta on hyvä, että on haaveita. Voi haaveilla paremmasta huomisesta jne. Ja haaveista voi myös joskus tehdä totta. Itselläni on nuoresta asti ollut eräs haave, ja nyt iäkkäämpänä olen sen toteuttanut.

Angiina kirjoitti:

Näen asian niin, että haaveita ei pidä olla, vaan niitä saa olla. Haaveita ei siis välttämättä tarvita. Oikein käytettyinä ne usein kuitenkin työntävät ihmistä eteen päin. Tosin kannattaa joskus miettiä myös sitä, miksi haaveilee. Sillä saattaahan olla, että haaveilen siksi, etten halua nähdä itseäni/elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Pitkään jatkuessaan pako haavemaailmaan halvaannuttaa ja sammuttaa elämänhalun, vaikka se aluksi näyttäisikin toimivan juuri päinvastoin.

...jos haaveet halvaannuttaa ja sammuttaa elämänhalun, niin jo on kumma. Pessimismi sitä minun mielestäni tekee!!! ...ja näitä pessimistejä/ilonpilaaja tuppaa olemaan ihan liikaa. Onneksi minun ystäväpiirissä on niin mahdottoman mukavaa ja optimistista porukkaa ettei pessimismille ole tilaa, vaikka elämä välillä koetteleekin. Yhdessä jaetaan ilot ja surut.

Pullukan syöttiin tartuin eilen ja annoin mielikuvitukselle vallan...ihan jo olin Pariisssa ja vanhoja kivoja muistoja tuli mieleen...siis hyvä fiilis...

Minulla on ollut aina ja on edelleen haaveita ja suurin osa niistä kumma kyllä on toteutunutkin. Matkustelu on ollut yksi niistä. Euroopan pääkaupungeissa olen päässyt käymään työni puolesta asiaksryhmien kanssa ja vapaajan matkailua olen harrastanut omaan piikkiin. Mahdoton matkakuume nytkin päällä...

Angiina kirjoitti:

Näen asian niin, että haaveita ei pidä olla, vaan niitä saa olla. Haaveita ei siis välttämättä tarvita. Oikein käytettyinä ne usein kuitenkin työntävät ihmistä eteen päin. Tosin kannattaa joskus miettiä myös sitä, miksi haaveilee. Sillä saattaahan olla, että haaveilen siksi, etten halua nähdä itseäni/elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Pitkään jatkuessaan pako haavemaailmaan halvaannuttaa ja sammuttaa elämänhalun, vaikka se aluksi näyttäisikin toimivan juuri päinvastoin.

Minä olen auttamaton haaveilija ja olen ollut siitä jopa ylpeä. Olen pitänyt perusedellytyksenä innostavalle elämälle mahdollisuutta pitää aivoja tyhjäkäynnillä ja antaa mennä omia latujaan haaveisiin .. tai mihin milloinkin. Nyt näyttää siltä että minun on tarkastettava ajatuksiani - esitit nuo ajatuksesi haaveista hyvin selkeästi ja uskottavasti. Niihin on helppo yhtyä.

Tuntuu mukavalta lukea tuollaisia ajatuksia jotka uppoavat minuun niin ongelmitta ja samalla niissä on jotain joka maistuu hyvältä - et ole ollenkaan tylsä (vai miten itsestäsi väitit toisessa viestissä).

Toivottavasti jaat ennemmänkin tuota kurkun bakteeriperäistä tulehdustasi (miksi ihmeessä tuollainen nikki).

Ystävällisesti,
Albert

Albert51 kirjoitti:

Minä olen auttamaton haaveilija ja olen ollut siitä jopa ylpeä. Olen pitänyt perusedellytyksenä innostavalle elämälle mahdollisuutta pitää aivoja tyhjäkäynnillä ja antaa mennä omia latujaan haaveisiin .. tai mihin milloinkin. Nyt näyttää siltä että minun on tarkastettava ajatuksiani - esitit nuo ajatuksesi haaveista hyvin selkeästi ja uskottavasti. Niihin on helppo yhtyä.

Tuntuu mukavalta lukea tuollaisia ajatuksia jotka uppoavat minuun niin ongelmitta ja samalla niissä on jotain joka maistuu hyvältä - et ole ollenkaan tylsä (vai miten itsestäsi väitit toisessa viestissä).

Toivottavasti jaat ennemmänkin tuota kurkun bakteeriperäistä tulehdustasi (miksi ihmeessä tuollainen nikki).

Ystävällisesti,
Albert

Nimimerkkini valintaan liittyy tarina, joka silloin valinnan hetkellä tuntui sopivalta. 70-luvun puolenvälin kieppeillä olin harjoittelijana pesulassa. Varsinkin mankeloitaessa meteli oli kova ja vakinaiset, varsin iäkkäät täti-ihmiset eivät oikein kuulleet tai muistaneet nimeäni, vaan alkoivat kutsua minua Angiinaksi. Olin tikahtua nauruun, sillä minusta tuntui (ja tuntuu yhä), että mammat olivat ihan tosissaan. Heidän puolustuksekseen on kyllä todettava, että oikeassa nimessäni on hento vierasperäinen vivahde.

Hyvää syksyä sinulle, "Albert".

Angiina kirjoitti:

Nimimerkkini valintaan liittyy tarina, joka silloin valinnan hetkellä tuntui sopivalta. 70-luvun puolenvälin kieppeillä olin harjoittelijana pesulassa. Varsinkin mankeloitaessa meteli oli kova ja vakinaiset, varsin iäkkäät täti-ihmiset eivät oikein kuulleet tai muistaneet nimeäni, vaan alkoivat kutsua minua Angiinaksi. Olin tikahtua nauruun, sillä minusta tuntui (ja tuntuu yhä), että mammat olivat ihan tosissaan. Heidän puolustuksekseen on kyllä todettava, että oikeassa nimessäni on hento vierasperäinen vivahde.

Hyvää syksyä sinulle, "Albert".

mitenkähän toi sun teksti viittaa mun haluuni mnennä uudestaan Pariisiin........?????joka oli mun aiheena

pullukka kirjoitti:

mitenkähän toi sun teksti viittaa mun haluuni mnennä uudestaan Pariisiin........?????joka oli mun aiheena

Osoitin viestini lähinnä "Albertille", joka edellä ihmettelee, miksi olen valinnut sellaisen nimimerkin, kuin olen valinnut. Ei sen kummempaa. Hyvää päivänjatkoa sinulle, "pullukka"!