Miten te sijaisvanhemmat suhtautuisitte jos teillä olisi vaikeasti sairas lapsi, josta olisitte vastuussa vuorokauden ympäri , tietysti, koskaan ette tietäisi, mitä tapahtuu, siis selviääkö taas yön hengissä ja joutuisitte valvomaan säännöllisesti.
Pitäisittekö lapsen kaikesta huolimatta ja ottaisitte ison riskin, vai antaisitteko pois, en haluaisi luovuttaa, mutta pelkään jos (pahin) tahahtuisi, niin kestäisikö meen perhe ja etenkin me vanhemmat sen, tauti on puhjennut meillä ollessa ja me ei olla mitenkään siihen oltu vaikuttamassa, vaan se on perinnöllinen, lapsi vaatii jatkuvaa valvontaa.
Kysyn mitä mieltä olette, olisi kiva jos vastaisitte, mieltäni askarruttaa tämä asia ja en haluasi, että mitään pahaa tapahtuu lapselle, mutta sille ei mahda mitään.
En viitsi enempää kertoa, mutta vastailkaa.
Kiitän jo etukäteen jokaista!
Pitäisittekö lapsen kaikesta huolimatta ja ottaisitte ison riskin, vai antaisitteko pois, en haluaisi luovuttaa, mutta pelkään jos (pahin) tahahtuisi, niin kestäisikö meen perhe ja etenkin me vanhemmat sen, tauti on puhjennut meillä ollessa ja me ei olla mitenkään siihen oltu vaikuttamassa, vaan se on perinnöllinen, lapsi vaatii jatkuvaa valvontaa.
Kysyn mitä mieltä olette, olisi kiva jos vastaisitte, mieltäni askarruttaa tämä asia ja en haluasi, että mitään pahaa tapahtuu lapselle, mutta sille ei mahda mitään.
En viitsi enempää kertoa, mutta vastailkaa.
Kiitän jo etukäteen jokaista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Päätös riippusi koko perheen mielipiteistä ja mahdollsiuuksista. Jos saisi riittävästi tukea esim. että vaikeahoitoinen lapsi pääsisi sännöllisesti tilapäishoitoon, jolloin perhe saisi lepoaikaa ja kotiin saisi tilapäishoitajan aina tarvittaessa niin voisin kuvitella, että jatkaisin. Lapsesta johon on kiintynyt olisi todella vaikea luopua muusta syystä kuin että häntä on enää mahdotonta kotioloissa hoitaa.
Kuoleman mahdollisuudesta täytyisi tietysti keskustella muiden perheenjäsenten kanssa ja vaikka itsea pelottaisikin, että miten kestää tilanteen, jossa lapsi ns. kuolee käsiin, eikä voi mitään tehdä, niin toisaalta ajattelisin, että lapselle olisi oikein saada vietää mahdollisimman normaalia elämää. Täälläpäin on esim. ollut syöpää sairastava lapsi, jonka sairaudelle ei ollut parannuskeinoa, hän sai olla kotona loppuun asti.
Ei ole tietenkään järkevää tehdä sellaista ratkaisua, joka on itselle niin rasittava, että burnout vaanii koko ajan selän takana ja koko muu perhe kärsii - täytyy vain puntaroida eri vaihtoehtojen seurauksia.
Tämän kaiken jälkeen minusta alkoi tuntua siltä, että itse yrittäisin pitää lapsen kotona millä keinolla hyvänsä (olen kyllä koulutukseltani sairaanhoitaja, mikä ehkä vaikuttaa asiaan).
Päätös on vaikea, tiedän sen sillä olen vuosia hoitanut lasta joka ei ole terve. Kuolema on ollut seuranamme ja monet vaikeat hoidot ovat monesti olleet uhkana, mutta tähän asti lapsi on selvinnyt. Kuolemanvaara on meillä kaikilla ja se voi tulla yllättäen (tiedän sen siksi koska olen menettänyt oman biologisen lapsen muutama vuosi sitten).
Jos lapsi kuuluu perheeseenne ja on kuin omat lapset en epäröisi jatkaa hoitoa, saatte kai välillä hengähtää? Jos lapsen hoito on kokoajan hyvin rankkaa, pelottavaa, ahdistavaa ja tuntuu liian sitovalta kannattaa luovuttaa sillä tärkeää on että riittää voimavaroja hoitotehtäviin.
Kuoleman läheisyys on suurimmalle osalle ihmisiä pelottava asia ja jos/kun se tulee
perheeseen uhkana on se sitä vielä enemmän. Neuvotelkaa terveydenhoito henkilöstön ja sijoittajan kanssa, mikä on lapsen parhaaksi ja jos teillä tuntuu olevan voimavaroja hoitakaa lapsi hautaan asti. Silloin ei tarvise jälkikäteen jossitella. Voimia teille ja viisautta päätöksen tekoon.
Ps. Mikä voi olla suurempi ja parempi teko lähimmäiselle kuin saattaa hänet rajan yli.
Unohdin tämän fraasin pois eli;" Niin kauan kuin on elämää on toivoa",
Lämpimin ajatuksin Helena, sijaisäiti
Kiitos teille ja etenkin Helena sait minut miettimään kirjoituksellasi ja se antoi voimaa, kiitos Sinulle Helena, olet kauniisti ajatteleva ihminen, kaikkea hyvää Sinulle, kuin myös muille......
Harkintaan menisi kyllä, eipä ole helppo ratkaistava.
Mutta kaikki selviää, itsestään.