Kaikki varmaan muistavat 90-luvun lopun it-huuman kun töhin suorastaan revittiin. Itsekin suoritin korkeakouluopintoja tällöin ja tulevaisuus näytti vähintäänkin valoisalta. Työnantajat suunilleen soittelivat perään kun kuulivat että osasin Javaa ja C :aa.
Jos joku olisi tuolloin kertonut, että it-alasta tuleekin reilun kymmenen vuoden päästä yt-ala, olisitteko uskonut? Tai että silloin hyvinpalkatulta työltä näyttävät hommat siirtyvät itä-eurooppaan ja intiaan halpatyöntekijöiden tekemiksi. Tai että osaaminen vanhentuu kymmenessä vuodessa, eikä ole enää sen jälkeen minkään arvoista vaan joutuu aloittamaan pohjalta alusta uuden opettelun.
Jos joku olisi tuolloin kertonut, että it-alasta tuleekin reilun kymmenen vuoden päästä yt-ala, olisitteko uskonut? Tai että silloin hyvinpalkatulta työltä näyttävät hommat siirtyvät itä-eurooppaan ja intiaan halpatyöntekijöiden tekemiksi. Tai että osaaminen vanhentuu kymmenessä vuodessa, eikä ole enää sen jälkeen minkään arvoista vaan joutuu aloittamaan pohjalta alusta uuden opettelun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Silloin olivat osaavat tekijät arvossaan eivätkä mitkään hr-jampat silmille hyppineet, juu.
Kyllä alan jo yli kymmenen vuotta jatkunut alamäki on ollut useimmille erittäin suuri yllätys.
Nokia-klusterin epäonnistuminen tässä kai on se perimmäines syy.
Sanoisin, että todellinen syy on se, että keskijohto ja pomoporras on kaapannut täysin vallan kaikissa organisaatioissa. Pomoja on palkattu kaksi tai kolme kertaa se määrä, joka riitti 1990 luvulla. Mitään asiakkaalle myytävää he eivät tuota. Tämä on johtanut kustannustason mielettömään nousuun kaikissa yli 100 ihmisen yrityksissä.
Toki voivat koodaajat syyttää myös itseään: olisi pitänyt oppia pitämään itse laadusta kiinni ja puhumaan itse johtajille ilman turhia esiliinoja.
Kehitystä on varmaankin mahdotonta kääntää, koska pikkupomot pitävät puolenta missä tahansa ja osaavat turvata selustansa.
Iso osa näistä pomoista on projektipääliköitä jotka hallinnoivat ulkoistettuja töitä. Eli kyllä he tuottavat.
Olihan niitä pomoja ennenkin eikä siinä mitään. Mutta nytkin meidän asiakkaalla on enemmän pomoja kuin devaajia ja siinä on sisäiset ja ulkoiset devaajat kaikki mukana.
Toinen puoli on sitten tuo ulkoistettujen töiden hallinnointi. Varmaankaan ei ollut tarkoitus, että kun ulkoistetaan kolme ohjelmoijaa, niin tilalle tulee kolme projektipäällikköä ja kolme ulkoistettua ohjelmoijaa. Tilanne kuitenkin näyttää juuri tältä.
Sitten on kaiken maailman koordinaattorit, arkkitehdit (se osa, joka ei tee järjestelmiä), järjestelmäpäälliköt, pääkäyttäjät jne. Sinänsä ihan tärkeää työtä, mutta sen tekemiseen ei vaan voi käyttää niin montaa ihmistä kuin suomessa nyt käytetään. Kauhea lauma miettimässä, että mikä nyt olisi "Peralle" kaikkein tärkein ohjelmoitava juttu seuraavaksi.
Itse muistan joku vajaa kymmenen vuotta sitten sen, että esimiesten taholta tuli oikein painostus, että softanteko piti lopettaa ja alkaa projektipääliköksi. Kehitystyö sitten ulkoistettiin halvempiin maihin tai alihankkijoille. Tuntuu vain, että nyt useampi ihminen tekee vähemmän työtä mitä ennen teki itse.
Samalla tietenkin on oma osaaminen rapautunut kun ei enää saa tehdä oikeita töitä, vaan pitää vääntää powerpointtia ja raportteja. Ja tietenkin istua turhissa palavereissa.
Nokian ja NSN:n romahtaminen aiheutti suuren osan ahdingosta kun työmarkkinoille irtisanottiin äkillisesti tuhansia työntekijöitä. Samaan syssyyn tuli vielä tämä kolmas maailmansota talouden saralla.
Ei sekään kyllä terve tilanne ollut reilu 10v takaperin kun jo 3. vuosikurssilla IT-opiskelijoita oli vaikeaa saada oppitunneille koska kaikki olivat töissä.
Voi äiti tätä yt-vinkumisen määrää..
Jos omalla kohdalla on käynyt hetkellisesti huonosti, niin miten olisi energian laittaminen seuraavaan työtehtävään?