vaikuttavat paljon eliniän pituuteen.
Myös se mitä kohtaloksi tai karmaksi sanotaan.
Jos ihan putkeen sattuu pahoja onnettomuuksia ja elämän tosikolauksia, niin sellainen voi murtaa vahvankin ihmisen ennen aikojaan.
On olemassa elämässään kovia kokeneita ihmisiä rauhankin oloissa, ne sotatraumat vielä erikseen.
On pieni pakko hyväksyä iän tuomat haitat jokapäiväisessä elämässä, muistisairaudet, elimistön vähittäisen rappeutumisen jne elämäntapojen kanssa ."
Pakko lainata hyvä viesti, kun en itse osaa näin kirjoittaa!
Mitä mieltä tästä ollaan?
Myös se mitä kohtaloksi tai karmaksi sanotaan.
Jos ihan putkeen sattuu pahoja onnettomuuksia ja elämän tosikolauksia, niin sellainen voi murtaa vahvankin ihmisen ennen aikojaan.
On olemassa elämässään kovia kokeneita ihmisiä rauhankin oloissa, ne sotatraumat vielä erikseen.
On pieni pakko hyväksyä iän tuomat haitat jokapäiväisessä elämässä, muistisairaudet, elimistön vähittäisen rappeutumisen jne elämäntapojen kanssa ."
Pakko lainata hyvä viesti, kun en itse osaa näin kirjoittaa!
Mitä mieltä tästä ollaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirkkaalta taivalta ja varoittavaa jyrinää.
52-vuotisella, hyväkuntoisella, sopusuhtaisella, terveet elämäntavat omaavalla henkilöllä havaitaan parantamaton verisyöpä.
Kummankaan vanhemman puoella ei ole tietos mistään vastaaavasta.
Altistus hypännyt muutaman sukupolven yli.
67-vuotisella hyväkuntoisella, aktiivisen kuntoilun 6-kymppisenä aloittaneella havaitaan ja leikataan suolistosyöpä.
Tässäkään tapauksessa ei ole tiedossa sukurasitetta.
Menneiden vuosikymmenten elämäntapojen vaikutusta ei voi kiistää.
Paljon punaista lihaa ja alkoholia. Saattaa olla yhteyttä korroosioon.
Syöpä on lähtenyt kehittymään ennen elämäntapojen muutosta.
Tämä viimemainittu tapaus on jotenkin helpommin hyväksyttävissä sillä onhan kohde saanut aikanaan jotain "vastikettakin".
Ensimmäistä tapausta pidän elämän epäoikeudenmukaisuutena.
Aivokasvaimet ovat vihonviimeisiä kurimuksia. Samaan sarjaan kuuluu elintärkeiden valtimoiden katkeaminen. Tutun 40-kymmpisen miehen vei sairaseläkkeelle.
Naapurini 95v, ylipainoinen, söi paljon sianlihaa, käytti joka päivä kermaa kahvissaan, joi punaista maitoa eikä liikkunut paljoakaan, kun "jalat on niin kipeät". Näin siihen aikaan kun vielä kotonansa oli. Huonon liikuntakykynsä takia joutui kolme vuotta sitten vanhainkotiin.
Elelee edelleen, mutta laitoksen ruoilla ei ole elopaino kuitenkaan pysynyt entisellään.
Varmasti tässä tapauksessa geenien vaikutus elinikään on suurempi kuin elintapojen.
Uuskon geenien vaikuttavan pitkäikäisyyteen, määrätynlaisiin sairauksiin, taipumuksiin, lahjakkuuteen ynm. Perimä on uskoakseni suurempi vaikuttaja kuin ulkoinen elinympäristö, eli kasvatus. Taipumus rikollisuuteen on myös geeneissä. Sanotaanhan, että sellainen tytär kuin äitikin, ja ettei omena ole pudonnut kauaksi puusta.
Mielestäni ihminen ei kuitenkaan ole geneettisen perimänsä "vanki", vaan tietäessään esm. suvussa esiintyvän alkoholismin, ihminen voi kieltäytyä jo siitä ensimmäisestä ryypystään.
itsekin oivaltanut. Heikkouksiensa tunteminen auttaa.
Myös sukunsa heikot kohdat voi väistää.
Ei alkoholismi periydy, vanhaa hapatusta tuollainen. Eikä kukaan ensimmäisestä ryypystä alkoholistiksi tule, se on pitkä tie.