"Kutsuin yksinolon vierailulle, se tulikin jäädäkseen". Jotain pitäisi keksiä, ettei uhkaisi ennenaikainen vanhuus, mutta mitä? Lapset maailmalla, pitkä suhde karahti kiville ja talous on nurinkurin.
Elämä kulkee töiden ja kodin väliä, virtaa olis muuhunkin. Ystäviä ja läheisiä toki on, mutta jotenkin nykyään yhteydenpito kutistuu puhelimeen ja fb kuulumisiin. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä...höh :)
Elämä kulkee töiden ja kodin väliä, virtaa olis muuhunkin. Ystäviä ja läheisiä toki on, mutta jotenkin nykyään yhteydenpito kutistuu puhelimeen ja fb kuulumisiin. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä...höh :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parisuhteessa on se huono puoli, että ei tule pidettyä yllä puolison ja lasten lisäksi muita ihmissuhteita ja sitten kun pesä tyhjenee ja kumppanikin yllättäen lähtee joko kuoleman tai eron myötä, nii huomaa olevansa yksin.
Itsellä on hyvin pullat uunissa, koska ystäviä ja kavereita on. Jos ilta käy pitkäksi niin on kyläpaikkoja ja voi piipahtaa tai istua iltaa vaikka ilman etukäteisilmoitusta.
Tulin juuri erään fyysisesti sairaan, liikuntarajoitteisen mutta hekisesti vireän rouvan luota.
Tulee hyvä mieli, kun kokee, että on tervetullutta seuraa ja itsekkin saa jakaa aikaa ja ajatuksia kasvotusten toisen kanssa.
Tekee hyvää olla vähän pidempään yksineläjänä (jos on pitkä parisuhde takana) Olin 10 vuotta ns. sinkkuna ja sinä aikana opin näkemään parisuhteen aivan uudesta näkökulmasta. Tein selväksi millainen puolisio olisi minulle sopivin. Annoin ajan viedä ja kohtalon tuoda. Ja kun sitten yhtenä keväisenä päivänä kohtasin nykyisen kumppanini niin tiesin ja tunsin samalla hetkellä, että hän se on. Mutta se oli vasta 50%, piti hyväksyä toisen osapuolen tunteet yms. Onneksi olin hänelle se puuttuva ja sopiva puolikas. Eikä yksin elämisessä mitään kamalaa ole. Usein siinä käy niin, että löytää itsensä. :-)
Juuri niin, 9 vuotta yksin ja itsensä löytänyt :) Edelleen jatkan yksin en kuitenkaan yksinäisenä. Yksin eläminen on oikein hyvä ajanjakso, tosin se taitaa jäädä vallitsevaksi olotilaksi, olen kuitenkin tyytyväinen.
Aloittajalle. Oli sitä talous retuperällä ja kaikki muu sitä mukaa. Aika korjaa asiat ja elämä tasaantuu samoin talous, kun hiljallensa oppii elämään tulojensa mukaan. Seuraelämä on sitten kiinni itsestä ja tietty ajasta miten sen mahduttaa elämäänsä.