Kesä jatkuu kauniissa laaksossani, olen lapsenlikkana naapurin Joelle..hän onkin jo vanhaherra.Kaksi ensimmäistä päivää kävin herraa kurkkaan aamuin illoin-sit tunsin pahaamieltä ja otin herran häkkineen meille.
Tältä Joelta on kuollut puoliso-selvästi poika kärsii olla yksin pikkuhäkissään.Itse en ole koskaan hyväksynyt mitään eläimiä jotka joutuvat olemaan kiinni tai jossain pikku kopperossa.
Joe on kanarialintunen-olen viettänyt aikaani höpötellen sen kaa..keksin et laitoin yhdenseinan kokosen peilin häkkiin..siitä herra innostui ja jopa piristyi livertelemään..Nyt peiliin nojataan ja nukutaankin kylkikyljessä.
Tunnen ahdistusta, et häkkilintuja ja sun muita häkeissä olevia ihmiset saa ottaa lemmikeikseen-mitähän nautittavaa siinä on katsella ja pitää eläviä olentoja suljettussa tilassa??
Tämäkin lintunen on nyt ihmeissän..laitoin sen ikkunan eteen, avasin sälekaihtimet..siinä se nyt katselee ulos kukkien ja puiden liikettä(kotona se on paikassa missä ei näy mitään..eikä ole lähellä ihmisiä, koskaa sotkee niin paljon).
Miksiköhän Joe rouvineen onkaan joskus otettu?
Me ihmiset saamme tehdä kaikenlaista ajattelematonta-jokainen joka haaveilee häkkieläimestä, pitas olla sääntö, et itse on ekana koettava se suljettu olotila, pakottaa menemään muutamaksi kuukaudeksi asumaan häkkiin-vois olla että mieli muuttuis!!
Kesän jatkoja kaikille !
Tältä Joelta on kuollut puoliso-selvästi poika kärsii olla yksin pikkuhäkissään.Itse en ole koskaan hyväksynyt mitään eläimiä jotka joutuvat olemaan kiinni tai jossain pikku kopperossa.
Joe on kanarialintunen-olen viettänyt aikaani höpötellen sen kaa..keksin et laitoin yhdenseinan kokosen peilin häkkiin..siitä herra innostui ja jopa piristyi livertelemään..Nyt peiliin nojataan ja nukutaankin kylkikyljessä.
Tunnen ahdistusta, et häkkilintuja ja sun muita häkeissä olevia ihmiset saa ottaa lemmikeikseen-mitähän nautittavaa siinä on katsella ja pitää eläviä olentoja suljettussa tilassa??
Tämäkin lintunen on nyt ihmeissän..laitoin sen ikkunan eteen, avasin sälekaihtimet..siinä se nyt katselee ulos kukkien ja puiden liikettä(kotona se on paikassa missä ei näy mitään..eikä ole lähellä ihmisiä, koskaa sotkee niin paljon).
Miksiköhän Joe rouvineen onkaan joskus otettu?
Me ihmiset saamme tehdä kaikenlaista ajattelematonta-jokainen joka haaveilee häkkieläimestä, pitas olla sääntö, et itse on ekana koettava se suljettu olotila, pakottaa menemään muutamaksi kuukaudeksi asumaan häkkiin-vois olla että mieli muuttuis!!
Kesän jatkoja kaikille !
Vastaukset 12
Vanhimmat
ne häkkiin sidotut lemmikit eivät saa sitä hoitoa jonka ansaitsisivat antaessaan omistajalleen olemassa olollaan iloa.
Olet tehnyt todella suuren muutoksen Joen elämään, antanut mahdollisuuden elää virikkeellisessä maailmassa, peilata ja seurata muutakin elämää.
Joskus nuo puolisotta jääneet linnut nyppivät omat höyhenensä ikävissään.
Samaa olen kysynyt, se vain tuntuu olevan tapa hankkia eläimiä miettimättä että nekin tarvitsevat seuraa ja hoitoa.
Onnellisia päiviä sinulle ja onni että Joe sai sinut hoitajakseen.
Eivät nämä eläinystäviksi itseään kutsuvat koskaan ajattele mitä he saavat aikaan.
Eläimiä pyydystetään, kuljetetaan salassa sullottuna, piilotettuna, epäeläinmäisesti.
Mitä harvinaisempi eläin, sen suuremmat rahat sillä hankitaan.
Vihreät vapauttavat turkiseläimiä ja aiheuttavat toimillaan suurta vahinkoa sekä tarhaajille, että eläimille. Eiväthän nämä enää selviä luonnossa.
Jos "eläinrakkaiden" kiinnostus loppuisi, se olisi suuri helpotus, preäti pelastus, syyttömille linnuille.
Koska ihmiaet ovat olleet yksimielisiä,
ei olisi mitään sotiakaan.
Ei auta jos kymmenen ihmistä olisi
vastaan ja kaksikymmentä puolesta.
Minusta on hyvä että tälläisiä
ihmisiä on kuin kellohame.
Olisi vaan enemmän heidänlaisiaan.
Sitten olisi eläimillä hyvät oltavat.
Entä kun kotieläimet joutuvat
rääkkäyksen uhdiksi.
Sikoja kuolee litteeseensä,
hevoset nälkäänsä, puhumattakaan
muista eläimistä.
Muka tietokoneelle hoidetussa sikalasskin,
nälkään-nääntynitä,ja lietteeseensä kuolleita
hukkuneita sikoja.
Ei käyty edes katsomassa kun tietokoneella
tomi mukamas koko sikala.
Ei siinä kyllä ollut raha ja ahneus kyssymyksessä
vaan suorastaan halu eläinrääkkäykseen.
Samalla lailla kuin näissä hevos ja lehmä
ja muissa kotieläin tapauksissa.
Koirat kytketään pihanperälle ja talon
asukkaat muuttavat pois,eköhän sekin
ole välinpitämättömyyttä .
Nämä ulkomailta tuodut eläimet saa joskus hyvän kodinkin,eivät luonnossa enää pärjäisi.
Sen pitäisi lailla kieltää niitten tuonti
ja tullista ei päästettäisi läpi.
Ei suomeen enää paljon salakuljeteta niitä
mutta toista se on muualla.
Täällä on eläinkauppoja aivan pilvin pimein
sieltä haetaan ja sitten kun on alkukiinnostus
lemmikkiin on mennyt niin unohdetaan
Sama se on kesäkissoilla otetaan mökille
kissa ja sitten syksyllä jätetään heitteille.
Näistä asioista piisaisi keskusteltavaa vaikka millä mitalla,niin paljon tapahtuu eläinrääkkäystä.
Olen kuullut tällaisen eläimen olevan olemassa. Voisikohan siitä olla lemmikiksi? Aika harvinainen lienee.
tällainen eläin karkaisi Sinulta kaivautuessaan maanalle.
Paisti jollet tee samanlaista häkkiä kuin minkeilläkin on.
Vompatit ovat Australiassa eläviä pussieläimiä, jotka ovat pienen karhun näköisiä ja painavat 20—40 kg.
Vompatit elävät monenlaisilla mutta yleensä kuivilla ja lämpimillä alueilla, kuten arolla, savannilla ja metsissä. Päivisin ne oleilevat maan alle kaivamissaan verkostoissa, joissa on pesäluolia ja käytäviä. Viileämpään vuodenaikaan ne saattavat nousta pinnalle päiväsaikaankin, mutta yleensä ne nousevat maan päälle vain yöllä.
Kuten muutkin pussieläimet, vompatti synnyttää poikaset varsin pieninä. Poikaset ryömivät heti emon pussiin ja kasvavat siellä. Vompatin pussin suu on taaksepäin suuntautuva, mikä estää mullan menemisen pussiin, kun vompatti liikkuu maan alla.
Kiitos Liena asian selventävästä viestistä. Ehkä en Wombattia halua itselleni.
Kissa ja koira ovat mahtavia seuralaisia.Niitä voi helliä ja silittää, tuovat pirteyttä päiviin.
wombattia lemmikiksi.
Anna sen juoksennella vapaana Australian luonnossa, minne se kuuluu.
Olen joskus ollut vähällä ajaa wombatin yli
metsätiellä.
Tekisit siitä risottoa.
vuorostani kani-parkaa tyttäreni perheessä. Pihallehan se mielestäni isompine häkkeineen kuuluisi, eikä tyttärentyttären pieneen boxiin. Syötetään, siivotaan kyllä, mutta jo ne rehutkin haisevat! Yök! "Mutta kun se on niin ihana".
OK. Eläinrakas tyttö. Eikä hevostakaan saa! -
sai joskus 10 vuotiaana kaksi kania (en muista mistä) Hän teki ulos pihallamme olevan pienen kallion kylkeen niille kopin, tai oikeammin maakuopan.
En tiedä minkälainen pohja kopissa oli,katolla oli iso kasa maata vain verkko ikkunana sivulla ja siellä ne menestyivät talvenkin yli.
Ensin ne joskus karkasivat, mutta hän korjaili kopin sellaiseksi ettei ne enää päässeet karkuun.
Sitten hänen oma innostuksensa katosi ruokkimiseen ja minun myös, kun täytyi ennen työhön lähtöa repiä ruhot ja laittaa vedet ja vielä hoitaa nuorin tyttökin hoitoon.
Kun tuli uusi syksy ja sormeni olivat melkein jäässä tuosta ruohon repimisestä, niin annoimme kanit naapuriin , heillä kun oli iso lämmin navetta. Senjälkeisistä kanien kohtaloista en tiedä mitään.
En ihmettele ollenkaan lapsien kiintymistä kaneihin sillä olivat ne kyllä niin suloisia, mutta luultavasti samaa sukupuolta kun perheenlisäystä ei ilmennyt.
Teki ihan pahaa tuon pienen linnun kohtalo siellä naapurissa.
Nyt kun se saa olla ikkunan lähellä ja sinä seurustelet sen kanssa, kuinka se mahtaakaan masentua, kun pääsee kotiinsa, sinne pimeään nurkkaan.
Koeta nyt vaikuttaa naapuriisi, että antaisi ainakin ulos sen raukan katsella ja jonkinlaisia virikkeitä laittaisivat häkkiin.
Minä rakastan koiria yli kaiken. Onhan meillä ollutkin koira, mutta kun se piti lopettaa, se oli niin suuri suru, että en ikinä enää halua itkeä koiran tähden.
Kyllä sitä voi kiintyä pieniinkin lemmikkeihin.
Lapsillamme oli kaksi pientä valkoista, tanssihiirtä, kun he olivat kouluikäisiä. Ne olivat myös häkissä, mutta olivat iloisia veitikoita.
Olosuhteiden pakosta jouduimme sitten luopumaan niistä. Matkustimme pitkäksi aikaa pois ja kukaan naapureistamme ei niitä huolinut.
Veimme ne takaisin eläinkauppaan. Oli niinkuin ne olisivat tienneet ja ymmärtäneet, että ne hylättiin. Ne kiipesivät häkin tankoa ylös ja katsoivat minua niin vetoavasti.
Oli kamalaa jättää ne sinne ja itkinhän minä niitäkin. Vieläkin tulee tippa silmään, kun kirjoitan tätä.
Taisipa tulla pitkä vuodatus.
hyvään hoitoo joe pääs ko sinulle, tuo on oiva keksintö panna sille peili ,luulee visii et hänel on kaveri:))
mie oon myös sitä mieltä että eläimen häkis pitäminen on väärin. etenkin linnut hyö kuuluu vapautee sirkuttammaa meiän iloks.
ihmis luonto on sellanen, että hänen pittää saaha ain omistaa kaikki. siks hyö eläimet sulkee häkkii, eikä ymmärrä et eläimii voip ihailla luonnoskii ja siel hyö on kaikkien ilona ja omassa tilassaa missä heiän kuuluu ellää.
samoin on monen kukkien kanssa, kute valkovuokot, ne ko ei kestä vaasis ko päivän , sekkii on merkki et ne ei kuulu vaasii. niitä saap ihailla luonnos pitempää.
minul ko on paljo kukkii jotka olen siemenestä kasvattant pihalle kukkimaa. en taita kukkii vaasiin,muuta ko erikoistapaukses kute jonkuu muistopäivänä.
pihalla ne on kaikkien ilona, mehiläiset surraa ja linnut viihhtyy pihapiirissä, perhosii on vaik mite. minul on pien keto nurkkaus joka kutsuu myös monta elämää pihalle.
piha ei ole koskaa hiljanen. jos ei tällaista elämää olis, voisi piha tuntuu kukkien paljoutesta ja värien loistosta huolimatta kummitus pihalle.
kotieläimet on tietyst eriksee, mutta heille pittää järjestää sellaset olot että eivät sairastu elämisestää.
lehmät on saatava ulos kevväällä,näkkeehän sen ko heiät laskee laitumelle, mikä riemu siit syntyy.
kaikille kotieläimille pitäs olla mahollisuus ellää kesä ulkona.
myö laskettii lehmät,lampaat,siat kanat,vuohet, ankat ja hevonen aina kesäks laitumelle.
meiän yhen hevosen nimi ol jehu, ja sillä riemulla ei meinat loppuu tulla ko pääslaitumelle. hää juoks ja kirmas ko raivohärkä,piehtaroi ja hirnu kiitokseksi.
se tuntu niin hyvälle omaskii sydänalas.
ehkä se on sitä mitä sanot ajattelematonta, ei moni ihminen tahallaa tee, hää saattaa rakastaa lemmikkiää mahottomasti, muttei ymmärrä eläimen tarvitsevan monast eri olosuhteet ko hää itse.
terveisin lyyli.