Ihan kansalliskoiraksi nimetty. Puhdasrotuisen pystykorvan haukkukin on nättiä naputtamista ekä ison hurtan rumaa louskutusta.
https://www.google.fi/search?q=suomenpystykorva&client=firefox-a&hs=inL&rls=org.mozilla:fi:official&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=TwyyUfiXF4WL4gTJ8oDIDg&ved=0CDUQsAQ&biw=1010&bih=597
https://www.google.fi/search?q=suomenpystykorva&client=firefox-a&hs=inL&rls=org.mozilla:fi:official&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=TwyyUfiXF4WL4gTJ8oDIDg&ved=0CDUQsAQ&biw=1010&bih=597
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monirotuisista on enemmän variaatioita. Spedelläkin oli ohjelmissaan vuoristoneuvos. Onhan sekin enemmän kuin pelkkä vuorineuvos.
Ihanan kaunis koira, muttei mikään yksiöön sijoitettu seurakoira.
Omakotialueellakin yleensä räkyttää räkyttämästä päästyään koirankoppinsa katolla liikunnan puutteessa.
Metsämiehen kaveriksi syviin saloihin, raikkaisiin tuuliin, juoksemaan omaksi ja isäntänsä iloksi ja hyödyksi.
Sinne on suomenpystykorva luotu.
Ei tosiaankaan sylikoira, mutta verraton ja uskollinen erätoveri. Söötti ja aina valpas nappisilmä.
Minulla on aina ollut pystykorva, silloin kun olen ollut koiranomistaja. Ihanan ryhdikäs ja uskollinen ystävä.
Haukkua se osaa, mutta kyllä siitä kasvattamalla saa melko haukkumattoman koiran.
Jos joskus vielä koiran hankin, niin se on Suomen pystykorva.
Keväällä huomasin uutisen, että Suomen pystykorva halutaan Unescon maailmaperintökohteeksi...kuinkahan hanke on edistynyt ?
Pystykorva = suomalainen elämänmuoto
Suomen Kennelliitto, Pystykorvajärjestö ja Metsästäjäliitto ajavat parhaillaan suomenpystykorvaa Unescon maailmanperintökohteeksi. Ehdolle asetetaan haukkuherkänä tunnetun koiran rinnalla koko suomalaisuus.
- Suomalainen elämänmuoto perustuu suomenpystykorvan kanssa elämiseen. Suomenpystykorvahan on toiminut iät ajat kotivahtina. Se on merkinnyt suomalaiselle elantoa, ollessaan isännille metsästysapuna oravannahkoja hommaamassa. Se on ollut kaikessa, koko elämänmuodossa mukana, Suomen Kennelliiton koira-asiantuntija Kari Järvinen perustelee.
***
Meidän perheessä on ollut mäyräkoira ja kaksi saksanpaimenkoiraa, tämä viimeinen jo 10-vuotias, mutta hyvin pirteä ja terve. Pystis on kyllä kaunis ja terhakka , mutta sopii mielestäni vain metsästystä harrastaville, jotta se saa toteuttaa luontaisia ominaisuuksiaan. Saksanpaimenkoira on ollut helppo kouluttaa, se kiintyy ihmisiin ja on uskollinen ja melko hiljainen ystävä, lasten leikkikaveri, lenkkikaveri ja kodin vahti.
Pölösen elokuvassa Koirankynnenleikkaaja oli hyvin söpö ja sympaattinen pystykorva, ihana nappisilmä kippurahäntä.
Muuten OK, mutta helvetinmoinen räkyttäjä. Ei hetkeäkään hiljaa!
Siitä muuten saisi edustavat pitkävartiset koirannahkakinttaat. Sellaiset, joita usein näki joskus 60 vuotta sitten. Itsellekin ostaisin heti kun kohdalle osuisi...
Minäkin muistan paitsi riukuvartiset lapikkaat, myös koirikkaat, kuten meilläpäin sanottiin niitä koiranturkista tehtyjä pitkävartisia rukkasia 1950 luvulla.
Teettämällä ne vois saada vieläkin. Siihen tarvittais parkittu koirannahas. Nahkaverstaita vielä löytyy.
Suutariliikkeestä sain puhelin numeron jolta voi tilata sellasen vanhanajan motskarikuskin päähineen, nahkaisen ja kauluksellisen.
Ostin Honkkarista sellaisen tekoturkiksella ja mustana. Oli hyvä pakkasviimoilla.
Tarkoitat lentäjänlakkia. Jostain halpahallista sellaisen joskus ostin. Ilman mitään turkiksia... Missähän kaapin kätköissä sekin lienee. Ei ole ollut käyttöä...