Aavekissa ravisteli hereille

Jatkuu...

Tässä välissä oli toisen postaus, jossa kirjoittaja epäilee olevan kadotukseen joutuneita henkilöitä, jotka eivät pääse taivaaseen, vaan jäävät tänne vaeltelemaan.


Oma postaus2
"Mitenkäs noi kummittelevat eläimet sitten? Tuosta kolmannesta kissasta kerroin tuossa edellisessä pitkähkössä viestissäni, uskovatko eläimet jumalaan? Tai siis ilmeisesti tämä ei ainakaan kun on jäänyt tänne meille asumaan. Tuo "kummituskissan" näkeminen ja sen kautta tiedostaminen, että ylimääräisille kolinoille ja ajoittain "tavallisten" kissojemme oudolle käytökselle on se mahdollinen syy, on viimepäivinä pistänyt todella ajattelemaan maailman menoa. Tuntuu vähän siltä, niinkuin olisin havahtunut syvältä omista ajatuksista taas tähän maailmaan, ympäröivä maailma tuntuu jotenkin uudelta. Esim. Olen pitkään yrittänyt tupakasta lopullisesti eroon, mutta nyt en ole polttanut sen kohtaamisen jälkeen, ei haluta. En väitä että nyt en koskaan enää polta, mutta en toisaalta ajattele sitäkään asiaa enää samalla tavalla, poltan jos poltan, mutta nyt ei ainakaan tunnu olevan tarvetta. Huomaan ihmetteleväni mitä arkisimpia asioita, vesi. tai vaikka se, miten hiekka narahtaa askeleen alla, joka ikinen kerta hieman eri tavalla. ei ole kahta samanlaista askelta! Lapsellisia oivlluksia, itsestään selvyyksiä, mutta jotenkin riemastuttavaa. Tää kummitusjuttuketju ei taida olla nyt itseasiassa ihan oikea paikka enää tälle, koska nyt on paljon muustakin kyse kuin kummittelevasta kissasta!
Mutta olen todella onnellinen että se uskaltautui näytille ja vähän ravisteli pölyjä aivokopasta. En ole sittemmin nähnyt sitä, tai pistänyt merkille epätavallisia kolinoita. Ehkäpä en näe sitä enää. Enkä ehkä usko jumalaan, mutta tajusin, että tässä maailmassa tapahtuu paljon enemmän mitä päällepäin näkyy..."

Koen olevani nyt jonkin valtavan äärellä, verho on raottunut... En siis nyt oikeastaan tiedä, oliko kissan näkeminen jokin syy tai käännekohta, vai osa "matkaa". Jos se oli osa matkaa, ainakin se kiihdytti vauhdin hitaasta kävelystä luotijunaan! Jostain kummiskin johtuu, että maailma ympärilläni on muuttunut/muuttumassa. Tai siis olen itse muuttunut. Tai en tiedä!

Sori, tämän copypasten ois muuten varmaan jotenkin paremminkin tehdä... Ja hei, en käytä mitään lääkkeitä kohtuuttomasti alkoholia tms. nyt kun luin koko pötkön, saattais luulla...

Hei! Kiitos kun kerroit tarinasi, se oli erittäin kiintoisa ja luinkin sen suurella mielenkiinnolla.
En osaa tässä juuri muuta sanoa kuin että uskon, että myös eläimet voivat kummitella (onhan niilläkin sielu), ei se ole pelkästään meidän ihmisten etuoikeus. :)
Olen aikaisemmin lukenut ihmisten kertomuksia, joissa perheen hiljattain edesmennyt kissa on hypännyt sänkyyn ihmisten nukkuessa ja alkanut kehräämään ja tarpomaan kuten elossaollessaan. Ja näitä on ollut todistamassa useampi ihminen, usein samassa sängyssä nukkuva pariskunta, joiden kissa edesmennyt kisu oli ollut.
Et varmastikaan ole kokemuksesi kanssa yksin, näistä asioista ei vain paljoa puhuta.
Kiitos vielä kun jaoit kokemuksesi ja hyvää jatkoa sinulle ja kissoillesi. :)

Joskus riivaajahenget kummitttelevat eläinhahmojen muodossa: yleenäs se on kissa, mutta voli olla koira tai lintu ym.
Eräs mies kertoi, että heillä perheen ollessa vielä koossa, vilahti joskus musta kissa, vaikka heillä ei ollut tuolloin yhtää mustaa kissa. Kun kissa oli aktiivinen, niin silloin perheessä oli paljon riitaa. Hänen kertoman mukaan lapsetkin tuilvat ihmettelemään, että mistä meille on tullut mistä meille on tullut musta kissa, vaikka hei eivät tietenkään puhuneet lapissille henkikissasata.
Nyt mies on eronnut ja kun itsetuhoaikeet pyörivät mielessä, niin kissakin alkaa jälleen vilahtelemaan nurkissa.

Kyllä on koirienkin hahmoja nähneitä. Olet ateisti ja sinulla on oma käsitys asioista.
Ei asiaööa ole mitään tekemistä, onko eläimet itsessään hyviä tai pahoja. Paholainen on ovela ja kyllä se osaa pelleillä ihmisen uskon mukaan. Ottaa sen hahmon millä se itsensä helpoimmin läpi.
On mielenterveysongelmaisiakin mutta ei ota kantaa aloittajan psyyken terveyteen. Ei lyhyen kuvauksen perusteella edes ammattilainen lähde tekemään diaknooseja joten sitten me maallikot.

Muistui äsken mieleeni, että taisin joskus kirjoittaa nettiin erikoisesta kokemuksestani ja löytyihän tämä ketju! Olen siis ketjun aloittaja, kiitoksia paljon kommenteista! Tuo kokemus on edelleen säilynyt mielessä erittäin vahvana ja kerroin tapauksesta myös äidilleni kun oli eräs kerta kyläilemässä, edelleenkään en ole muille kertonut. Yhtä vaikuttavaa "kohtaamista" en ole sittemmin kokenut lukuunottamatta noita ajoittaisia ääniä ja tänään alakerrasta kuulunut oikein kunnon rämähdys jäi taas selitystä vaille, josta muistui tämän ketjun alotuspostaus.

Oli oikeastaan jännä lukea tuo aloituspostaukseni nyt pitkän ajan jälkeen vähän kuin ulkopuolisen silmin ja huomata miten paperin ohuelta ja vähän hölmöltä se kuulostaa. On hyvin vaikea siirtää tällaisia asioita tekstimuotoon tai yleensäkin kertoa kenellekään ilman että niistä tulisi vain aavistus siitä mitä yritetään kertoa.

Mutta oikein hyvää alkanutta vuotta 2015 ja pidetään silmät auki niin sisään kuin uloskin päin! :)

Täytyy vielä muuten lisätä tuosta kun olin ihan unohtanut tuon että pidettiin silloin kummallisena kun kissat ryntäili tuohon yhteen huoneeseen... ne edelleenkin rakastaa olla siellä ja nyt jossain välissä mekin alettiin "yöretkeilemään" siellä ajoittain, siellä on jotenkin erityisen raikas (vailla parempaa sanaa) ilmapiiri ja todella mukava nukkua!