Pidettäiskö pieni keskustelutuokio näin astiakaapin ratoksi, kysyi kauha. Pidetään vaan sanoi kattila. Parempi se on sovussa keskustella kuin joutua lommoontumaan huiteluista kiiltävään pintaani. No tuo oletettu huiteluni on kyllä ihan omaa luuloasi, sävyisä ja rauhallinen olen kuin astiatkin ja lisäksi haluan huomauttaa, että liikun vain kokkien käsissä.
Niinpä niin sanoi pata, samanlaisia palvelijoita olemme ruokien laittajille, sanoi pata. Se vanha käsitys, että pata soimaa kattilaa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Minulla on kyllä musta kylki, mutta tuolla kattilallapa kirkkaan loistava.
Antakaas minullekin puheenvuoro, pyysi kahvikuppi nöyrästi. Puheenvuoro on sinulla, sanoi kauha.
Minäpä saankin ihan erikoiskohtelun ja pääsen hienoihin piireihin kun kahvia juodaan. Oletteko huomanneet kuin jotkut kahvijuojat käyttäytyvät juodessaan. Tiedetään ilman sinun leuhkimistasikin, huusivat muut astiat kuorossa.
Kerronpa kuitenkin vaikka usein naurattaa se tärkeily juotaessa. Kahdella sormella tartutaan korvaani ja pikkusormi sojottaa pystyssä yläoikealla kuin hitlertervehdyksessä.
Nyt lopetetaan, sanoi kauha. Täällä ei rehvastella eikä olla muita huonompia tai parempia.
Kokous on päättynyt, sanoi kauh, ja oli kopauttavinaan itsellään pöytää
Niinpä niin sanoi pata, samanlaisia palvelijoita olemme ruokien laittajille, sanoi pata. Se vanha käsitys, että pata soimaa kattilaa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Minulla on kyllä musta kylki, mutta tuolla kattilallapa kirkkaan loistava.
Antakaas minullekin puheenvuoro, pyysi kahvikuppi nöyrästi. Puheenvuoro on sinulla, sanoi kauha.
Minäpä saankin ihan erikoiskohtelun ja pääsen hienoihin piireihin kun kahvia juodaan. Oletteko huomanneet kuin jotkut kahvijuojat käyttäytyvät juodessaan. Tiedetään ilman sinun leuhkimistasikin, huusivat muut astiat kuorossa.
Kerronpa kuitenkin vaikka usein naurattaa se tärkeily juotaessa. Kahdella sormella tartutaan korvaani ja pikkusormi sojottaa pystyssä yläoikealla kuin hitlertervehdyksessä.
Nyt lopetetaan, sanoi kauha. Täällä ei rehvastella eikä olla muita huonompia tai parempia.
Kokous on päättynyt, sanoi kauh, ja oli kopauttavinaan itsellään pöytää
Vastaukset 31
Vanhimmat
Uskaltaako puhutella, kysyi vispilä hiljaa kattilalta. Riippuu asiastasi, sanoi tärkeänä kattila.
No, kun minulla on sopeutumisongelma, kuiskasi vispilä murheissaan.
Nyt havahtui kattilakin huomioimaan vispilän, joka nojasi tiskipöytään, kerrohan nyt mistä kiikastaa?
Minä tota, kun aina pistän vauhtia ja tärinää sisuksiinne, niin te muut olette niin saamattomia. Hissukseen vaan otatte vastaan, ettekä mitään saa aikaseksi.
Sanoitko seksi? kysyi kattila viattoman näköisenä ja katseli tarkkaan vispilää.
Enkä sanonut..... sinä ja sun seksis, vispilä päräytti pari kierrosta sekoittimillaan, ettei kattila olisi huomannut hämmennystään.
Muovikulho puuttui peliin, kuulkaas nyt, yhteistyö täällä toimii, eikä siinä päristellä turhanpäiten.
Kauha hihitti tyytyväisenä, se kun luuli omistavansa kattilan kokonaan, saadessaan aina sekoitella sen sisuksia. Mutta sitten tapahtuikin kummia......jatkuu
Kokki pyyhälsi keittiöön vauhdilla kuin James Olivier. Kietaisi esiliinan miehekkästi vyötäisilleen ja aikoi laittaa satumaisen kakun Madeleinen häihin.
Mutta tulikin sähkökatkos, ja hyvä vanhanajan vispilä pääsi oikeuksiinsa.
Sen koko naama oli yhtä hymyä Jamesin vakaissa ja nopeissa käsissä ja muovikulhokin lähes paisui onnesta. Jääkaapissa kerma jo odotti vuoroaan, ja vanha puuhella puhisi savuja ulos minkä ehti innoissaan,,,,hedelmät kylpivät kylmässä vedessä, ja pääsivät puhtaalle pyyhkeelle kuivamaan,,,,,
Astiakaapista kuului hiljaista nyyhkintää, ihan kaksin kappalein.
Avasin kaapin, siellä vetistelivät retanekka ja sokkerskooli. No hyvät hyssykät, mikä teitä vaivaa.
Kukaan ei meitä enää tarvitse. Kukaan ei enää kaipaa kermaa kuppiinsa eikä kukaan käytä muuta kuin keinotekoista makeutusainetta.
Älkää ystävät hyvät itkekö, voinhan nostaa teidät kahvipöytään, ihan teidän oman kauneutenne takia, lohdutin.
Sitä sanoessani alkoikin koko mökä. Kaikki astiat huusivat suureen ääneen: Te melkein aina syötte samoista astioista, ottakaa nyt edes joskus meidätkin esille. Me kaipaamme ulkoilua täältä pimeästä asumuksestamme.
Jos avaan oven, näette edes päivänvalon, kysyin.
Ei se ole tarpeeksi. Vaadimme, että aloitatte vuorottelun. Meidän kaikkien on päästävä siihen käyttöön, mihin meidät on luotu.
OK, sanoin, ja kaikki astiat hymyilivät tyytyväisinä.
Suuri pata ja 8-paikkainen lättypannu virnistelivät omassa kaapissaan.
Puhuisin mieluummin Euotsia .kun olen tänään Sylvian kädessä illallisilla olen hopealusikka , Niin mutta kun minut onkin tehnyt suomalainen hopeaseppä ja hän puhui minun luodessani Suomea Ja oli työssä Pietarissa joskus monta sataa vuotta sitten .
Olen kovin arvokas -- Mutta en onnellinen.
Kakku oli ja lähes valmis ja nuolija oli tosi tyytyväinen, kun sitäkin tarvittiin! Viimeiset taikinat se lipoi ylähuulestaan ylen onnellisena'
Kaikki astian kilisivät pöydällä riemuissaan, sokerikko ja kermakkokin käsikädessä.
Pata porisi tyytyväisenä hellalla, sen sisuksissä muhi illalla tarjottava sisäfile. Kattilakin pullisteli onnessaan uusia perunoita pidellessään!
Veitsi välkehti ylpeydestä kun se sai leikata tillinoksat hienoksi, ettekä usko kuin suolasiroitin tunsi itsensä tarpeelliseksi kun sai päästää pataan suolaa! Voi sitä onnea keittiössä ja astiakaappikin myhäili saadessaan hieman uutta ilmaa hyllyilleen,....
Älähän nuolaise ennenkuin tipahtaa, julisti kahvinkeitin. Kakku ei maistu miltään ilman minun tiputtamaani kahvia. En ole astiakaapissakaan, vaan täällä vähän sivummalla erikoistehtävääni valmisautuneena.
Ihanaa huusi kiinalainen riisiporsliinikuppi! Nyt saan sisuksiini kahvia ja kaikki näkee mun riisireijistä, että olen Kiinasta. Ah illan kohokohta!
Just´ joo, Kiinasta! Ajattelin sanoa, mutta paras kai jättää väliin, puhkesi puhumaan selvästi aristrokaattien antiikkinen kahvikuppi. Minä olen aitoa riisiposliinia. Vanha, mutta hyvänä pidetty.
Nykypäivän jäljitelmiä Kiinasta muka tuodut kupit ovat halpatuontia, arvelisin.
Ottasin minäkin tähän vanhaan emalimukiin tilkan kaffetta, jos soppii seuraan. Mä kun oon talkkarinmuija Töölööstä, eikä meillä ole ollut kuin 4 Myrnakuppia kun anopilta jäi. En mää niistä oo juonut, vieraille oon tarjonut joskus, mut ei mulla vieraita just ennää käy, ukkokin jo meni autuaimille metsästysmaille. Mitä sit siell metästääkään. Kai se tyttölöi, mut en mää välitä, ei sen elämä herkkua ollut,satamassa koko ikänsä purki lasteja ja kiroili herroi. Tykkäsin mä silti siitä ja mulle se oli hyvä. Lapsii ei sit saatu, mut kyll mää pärjään, kun jäi paljon tuttui naapureit.
Kiitos!
Ihana, minulle tuli mieleen näyttelijä Senni Nieminen, ihminen Isolla etukirjaimella.
Juu, minäkin pidin Senni Niemisen näyttelijän suorituksista, ihmisenä en tuntenut, mutta uskon, että "mukiin menevä" persoona.
Mitä te vanhat posliinit ja emalit höpisette. Mitä te olette minun rinnallani. Kristallia olen ja vain suurina juhlapäivinä juhlistan tapahtumia. Kiiltelen kauniisti ja shampanja poreilee sisällöäni. Ah sitä nautintoa.
Tänäänkin siellä Sverigen linnassa olin monisatapäisen yleisön ihailtavana. Siis kristallia ollaan ja muilta mailta tullaan.
Enkä joudu tavallisten porsliinen kanssa astianpesukoneeseen, erikoiskäsittelyn saan.
Jaa, mää oon Iittalan lasi vaan, mutta jos saan kehua, niin meijän isäntä on parasta konjakkia kaatanut minuun, ihan sitä V.S.O.P konjakkia.
Mitä nyt samppakaljat sen rinnalla olisi. Sitäpaitsi, kun se ihanalla kädellään tarttui vyötärööni ja nosti minut huulilleen, olin autuuden hurmassa. Siihen ei mikään voi tulla väliin koskaan!
Haloo..ohoo..◯◯◯◯
Olemme täällä keittiössä, oikeanpuoleisen kaapin alahyllyllä.
Meidät on unohdettu tänne täysin. Meidät pantiin kaappiin vuosia, vuosia sitten.
Olemme sentään läksiäislahja, hopeinen sokerikko/kermakko, sisältä kullattu.
Emäntä kaavaili sokerikosta koirankuppia, mutta kun koirakin sattui kuolemaan.
"Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu." Tuli vain kauhasta mieleen.
Nyt soppakauhaa tarvitsen
kun monta suuta ravitsen.
Sun otan esiin iloiten
ja kulhoon laitan paikalleen.
On pesä sulla soma niin
ja liemet sopii eineksiin.
Ja lihapalan koukkat kai
sen nälkäisin nyt täällä sai!
Lusikka hopeinen linnaan jo jäi
siitä kertoi linnan täi.
Mut sokerikko ja kermakko pari
on vihitty linnassa kertoi Mari.
Ne onnessaan hehkuvat illassa suven
viel' rukouksen ma heille luen!
Jaahas... olen vain mä iso potta
hyödyllinenkin olen jotta.
Kun yöllä siellä ylisillä
mua tarvitset niin olen kyllä.
Sun käytettävänäs olen aina
ettei se lasti sua paina.
Ja aamullahan voit sä viedä
mut alakertaan kun et siedä.
Ja kaataa vaikka kaalimaahan
sen joka iikka tehdä saahan!
Voihan vitsi, kun täällä on oivia, ilakoivia runoilijoita.
Minua alkoi pytyttää, kun ei yhtään runosuoneni virtaa.
Mökkihuussiin kun talvisin tallustaa,
usein alkaa paleltamaan.
Mutta siellä kun hetkisen istahtaa,
alkaa aivoissa raksuttaa.
Panee paistinpannun vain Sirolle,
ei haittaa räiskeiset lattialle.
Ei kaatuile klinkkerin liukkaalle,
nakkaa vettä vain kuumalle kiukaalle.
Astiaa monta,
on voittamatonta.
Yksi tärkein on potta,
se pelastaa jotta,
ei käteen tuu hätä,
loppuu nyt minulta tätä.
Olen pihlajapuinen joulumyyjäisistä kauan sitten ostettu hunajahyrrä, tehtäväni on annostella hunajaa, olen osaani hyvin tyytyväinen. Vieressäni ylvästelee sirot ja korkeat salaattiottimet, parilliset kuin ihmiskädet, teak-puusta muotoillut Iittalan design-tuotteet, jotka lapsi osti meidät ensimmäisillä kesätienesteillä äidilleen. Majailemme käytön välissä Arabian posliinisessa sinikukkapytyssä, joka on emännän äidin peruja. Samassa pytyssä saavat asustavat muutkin puiset keittiövälineet, kuten puuvartinen vanha pullasuti - tosin emännän mielestä epähygieeninen ja hän käyttääkin oranssia silikoonista, joka on piilossa keittiölaatikostossa. Kuluneita pieniä puukauhoja on useampia, perheen lasten käyttämä pieni puukaulinkin on seuraamme kelpuutettu. Pienen pojan omenapuusta veistämä hellyttävän kömpelö puulastakin joukossamme....kaikki muut kotimaista puuta, koivua ehkä , ja tuo pieni voiveitsi tuoksuvaa katajaa.
Olemme erityisasemassa, meitä ei pestä koneessa, vaan hellästi käsin. Vaikka emme ole jokapäiväisessä käytössä, emäntä silloin tällöin nuuhkii ja sivelee meitä, kertoo meihin liittyviä muistoja emmekä takuulla joudu kirpparille tai roskiin. Olemme perintötavaraa kaikessa vaatimattomuudessamme...sulautuu porukkaan tuo designatttukin.
Minuapa on kohotettu ja sisälläni olevaa konjakkia juotu , siis pahkakupista. Minäpä jos kuka olen ollut etulinjassa, ja vieläkin ehjä ja käyttökelpoinen. Esittäydympä paremmin.
Taipaleenjoen taistelun alkaessa esikuntaupseerit, mihin joukkoon isäntänikin kuului korkkasivat konjakkipullon ja kaatoivat sisällön minun muhkeaan mahaani.Siinäpä kohotettiin rohkaisuksi ja "hengen luomseksi" malja.
HM...en tietenkään tahdo kerskailla, mutta olen sodan käynyt ja asiostani moni isäntäni kaltainen suomalainen mies kävi kuolemaa pelkäämättää ryssää vastaan. Ansaitsisin Mannerheimristin. Siis kolhosta ulkuorestani huolimatta ritari...:-)
Minä se olen kaikkein terveellisin astia sisällöltäni. Olen lasinen ja laakea, mutta siro jalkani on tarpeeksi tukeva.
Juuri tänään emäntäni nautti merenelävistä valmistettua salaattia minusta lounaaksi. Jäävuorisalaatin kerrosten väliin on laitettu graavilohta, katkaravun pyrstöjä ja mustekalaa paloina kirpeässä öljyssä.
Kurkkulohkot ja kypsät minitomaatit kaunistavat salaattia, sekä kananmuna lohkot. Pala maalaispatonkia aioliin kastettuna ryydittää aterian.
Minullapa on taito saada vesi kielelle ja vedet silmiin. Kun puristan, niin mikä tahansa ruoka-aine saa maailman terveellisintä maustetta sekaansa.
Olen siis valkosipulipuristin, tai oikeammin puserrin, joka olen vanhaa kunnon
tekoa, vahva ja armoton.
Minua käytetään paljon, sillä kun puristan, niin vampyyritkin pysyvät loitolla.
Mun ääneni on lihanuijan
ja sinusta mä tahon muijan.
Me yhdes luotais pihvit hyvät
on sanat nämä todet ja syvät.
Me aina yhteen kuuluttais
ja toisiamme halattais!
Yes! Minäpä olen viimeisen päälle terotettu leikkuuveitsi. Kun sinä nuijit lihan, niin miä viipaloin siitä sopivia pihvejä. Olen Fiskarsia ja maineeni veroinen. Armoton viipaloija, mutta ilman sinua lyyrinen, runoileva nuijaani en pystyisi niin analyysinterävään leikkelyyn. Emäntäni sanoo, että olen korvaamton.
Nyt astiasto on käyty läpi
tarinat niistä jokainen näki
Tutuksi jokainen lautanen purkki
riippumatta miltä hyllyltä kurkki
Kiitos nyt vaan kun otitte osaa
tarvinnut ei riitaa, sotaa.
Toivon, että hyvin maistui.
padassa pannussa hyvin paistui.
Kattila hyvin veden keitti,
kannella tosin itsensä peitti.
Niin myös peitossa oltiin täällä
vallattoman hauskalla päällä.
Nimeä tarvinneeko olla
silloin kun jutellaan sovinnolla.
Kiitos kun leikkimieltäkin annat
ruusun rinnassas nyt sa kannat!
Kivan ketjun sait sinä aikaan,
kannattaa luottaa sanojen taikaan.
Ei riitaa, toraa, ei pahaa mielta,
kukaan ei näyttänyt toiselle kieltä.
Hyvän mielen voi niin helposti tuottaa,
kun hyviin sanoihin viestissään luottaa.
Kun sopu palstalla vallitsee,
niin jokainen sanansa hallitsee!
J.K. Ottakaapa esimerkkiä.
alotuksesta tuliki mieleen että astiakaappi pitäisi siivota kunnolla, luututa seiniä myöten pölyt pois,
KU JAKSAIS ,,,
Olipas kiva löytö tämä.
Kahvipirtin Skillani otti jo kunnian tästä ketjusta. Tuota en purematta niele, itsekin kirjoitin aikanaan tuossa.
Etsimällä etsin perusteita väitteellesi SkillaNia koskien. Mistäköhän ne löytyy,,omasta päästäsikö?