Voisimmeko yrittää luoda avauksia , joissa vaikkapa eläimet juttelevat keskenään.vaikkapa näin:
Vanha, harmaa varis istui riukuaidalla ja raakkui, kraak, kraak, se on lintujen laulun aika. Kuusen latvassa keikkui korppi, tuo variksen älykkäämpi sukulainen ja huusi, klonk, klonk, ei sinun kyvyilläsi paljon kesästä viserrellä ja sitäpaitsi paremmilla laulavilla linnuilla on pesänteon aika tai poikaset hoidettavinaan.
Tiedänhän minäkin tuon, mutta äänelläni kuitekin laulan ja niin kuulut sinäkin tekevän. Ei klonk klonkilla oopperaan lennetä, ei edes kuoroon. Pannaan sitten vaikka laulurastas edustajaksemme, minulle se kyllä sopii, vastasi korppi.
Vanha, harmaa varis istui riukuaidalla ja raakkui, kraak, kraak, se on lintujen laulun aika. Kuusen latvassa keikkui korppi, tuo variksen älykkäämpi sukulainen ja huusi, klonk, klonk, ei sinun kyvyilläsi paljon kesästä viserrellä ja sitäpaitsi paremmilla laulavilla linnuilla on pesänteon aika tai poikaset hoidettavinaan.
Tiedänhän minäkin tuon, mutta äänelläni kuitekin laulan ja niin kuulut sinäkin tekevän. Ei klonk klonkilla oopperaan lennetä, ei edes kuoroon. Pannaan sitten vaikka laulurastas edustajaksemme, minulle se kyllä sopii, vastasi korppi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jo liverteli laulurastas
käy kaiku metsikössä nyt.
Jo toinen jossain heti vastas
on pieni kuoro syntynyt.
Tuoll' kaartain yli järven selän
käy lokki lentoon sujuvaan.
Vain vieno tuuli yli veden
saa järven pinnan hohtamaan.
Tämänhän voisi muuntaa meihin palstalla olijoihin.
Esim.
Vanha harmaaparta istuu tuolinsa takana ja odottaa että älynystyrät antaisivat jonkunlaisen välähdyksen mitä tuonne palstalle kirjoittaisin..
Noh, nyt välähti..
Hei kuules sinä joka tiedät paljon politiikasta, kerro nyt mihin suuntaan se euro oikein kallistuu.
Pieni ketterä mummu on heti asiaa kääntämään toiseen suuntaan. Ei, ei politiikkaa nyt jutellaan omista asioistamme, vaikka kukkasista.
Ole sinä hiljaa mummeli , politiikka on tärkeää, kyllä sinun kukkapuskasi kukkivat ilman niistä täällä höpisemättäkin ,tuhahtaa harmaaparta.
No, tässä me nyt molemmat kuitenkin asioistamme haluamme jutella, minä ainakin saan omistani kirjoittaa ja kirjoitankin, vastaa reipas mummeli.
Harmaaparta miettii aikansa ja sitten hörähtää, no puhu sinä sitten kukkasistasi,
Minulle on tärkeämpää kirjoittaa politiikasta.
Omiammehan ovat asiamme täälläkin.
Noin tietysti on kun sanotaan. Omien aivojen käyttö asioita kuvaamaan vaatii enemmän kuin arjesta tai politiikasta kirjoittaminen. Jos kokeilee niin huomaa.
Nii in huusi pieni västäräkki, minäkin olen sitä mieltä, että,,,,mitäs mieltä minä olenkaan, ai juu, että ystävyyttä suosin yli kaiken, mutt'en kaikkien kanssa, vaaan ötökänsyöjien välillä,...muut on ählämii!
Minäpä voinkin olla ihan oma itseni sini-sirkku. Se laulaa äänellään tuo varis:D
Kauheen herkkä oon äänille, sill' on sellainen ääni, joskus pidän se herkkyydestä. mutta pelläästyn jos se on suuttunut.
Kyllä mää sen jutuista voin tykätä, mutta nyt sille on tullut jokin uus vaihe elämässä,...se on kui jossai satumaailmassa vallan. Ihan kivaa oikeastaan, mää oon aika vikkelä vaihtamaan kanavaa, jos käypi tukalaks olo.
Mää tykkään muuteskin ihmisist, jaa linnuist jotka on just sellasii kun niitten höyhenet kuvaa.
Mull on siniset, sain ne syntymässä enkä niitä voi vaihtaa.
Siks mä varmaan oon ikuinen optimisti, ei se mun syy oo, jos tän maailman käy huonosti, mun ei ainaskaan käy, sen tiedän.
Lintui kaikki, minä olen metsäsika ja löydän sapuskani vaikka mistä! Viimeks kävin Mäntyniemen puutarhassa ja sinne kärrättiin tulppaanin sipuleita kuivamaan syksyllä istutettavaksi. Ei kukaan huomannut kun söin niistä neljänneksen. Hah haa
Minäpä voin myös olla oma itseni, puputteli arkajalka pupu pensaasta.
Kuten jänikset yleensäkin, muutan väriä vuodenajan mukaan. Yhtä asiaa en koskaan pysty, enkä tahdokaan muuttaa, olen arka ja pelkään, että kettu, tai muu saalistava peto pääsee jäljilleni ja hotkaisee minut suihinsa. Susia erikoisesti kammoksun. Takapuoli pystyssä pensaassa piileskelevä pupu jatkoi piileskelyään, mutta koska oli pupu, niin puputteli tapansa mukaan puuta heinää.
Minä olen Gunhild Pula-ahon lapsenlapsi. Mummoni on käki. Samassa käkikellossa kerran vieraili isoisäni.
Onnekseni You Tubessa on paljon materiaalia papastani.
Nyt ei oikein tule enempää juttua, jään miettimään.
http://www.youtube.com/watch?v=0OXLQXXf_nc
Minä olen kala -- en väsy uidessa - Ja ehkä siksi tykkään kalaruuista ja
kalakotkista -- Mutta lapset kykllä sanoo ulla-mummu on Pöllö --- tiedä häntä nyt sitten --kun kiinalaisessa horoskoopissa olen koira -- ja ei sellasta koiraa ole tullut vastaan että olis minua purru -- sanotaankin että kullä toinenkoira toisen koiran tuntee,
Mä oon mato matkamies maan, vaikka naisenpuoli olenkin. Mato on niiiin hyödyllinen, jotta se mä oon mielelläni. Se kun tekee RUOKAMULTAA ja se vasta on tarpeellista kun noi kaksjalkaset lisääntyy niin maan vietävästi.
Mä oon pragmaattinen ja mä katton elämän etua, jotta kauan eläisitte ja nauttisitte maan antimista.
Mä meen töihin takas, voikaa hyvin!
Rastasemo jutteli näin yksinään:" Mitähän tuo lokkipaha lentelevi yhtenään?" Lieneeköhän huonot aikeet? Tulee tässä ajat vaikeet.
Lapsoseni vaarassa, täytyy lentää kaaressa. Varmaan pitää eksytellä, sinne tänne lennellä. Ehkä kohta kyllästyy tai jotain ehkä pelästyy.
Rastaspappa saapuu pesään. Päästää emon hätyyttämään.
"Päästä oikein paha ääni, meille kuuluu tämä lääni."
Naapurista apuun lensi, toisen pesän emo kaarsi. Yhteen ääneen rääkyen ja lokki lensi, poistuen.
Mä myyrä oon ja puutä kyttään, ne omenat mä piiloon lyttään.
Vaan kaivamaan mun täytyy mennä, et ei ne lokit tänne lennä.
Mä pesään tarviin talvimuonaa, ei mukaan saisi tulla kuonaa.
Mua kaikki vihaa, enkä tiedä, ne miksi ei mua yhtään siedä.
Mä kaivan maahan veden reitit, ja muista mut kun vetes heitit.
Se kasvatta sun puus ja marjas, ja ravitsee sun kaikki karjas!