Vauva huutaa autossa

Ei kai kaikki vauvat siitä automatkustamisesta tykkää. Meillä vauva sai autossa aina kauheita huutokohtauksia. Eli ei huutanut koko matkaa mutta kun aloitti huudon niin se olikin kyllä sitten aivan kauheaa. Aina piti pysähtyä ja alkaa rauhottelemaan vauvaa. Ja huuto alkoi aina uudestaan kun laittoi takasin kaukaloon ja yritti jatkaa matkaa. Meillä tuo meni ajan kanssa ohi, epäilen että liittyi jollain tavoin mahavaivoihin mitä vauvalla oli ensimmäiset kuukaudet.

Meillä meni kans aikanaan tuo kokonaan ohi. Nyt 2v.nä matkustaa jo oikein mielellään :) Meillä piti vaan sitten koko vauva-aika rajoittaa kulkemisia. Ei otettu lasta lyhyillekään asiointireissuille mukaan jos ei ihan pakko ollut.. Ja pyydettiin mielummin sukulaisia meille kun lähdettiin itse kylään. Rankkaahan se minulle äitinä oli, kun välillä tuntui, että olen vanki ja erakoidun, kun tuntui, että en pääse täältä maalta syjäseudulta juuri koskaan minnekään. :) Meillä tuo huuto oli mielestäni lähinnä väsyhuutoa. Vauva oli monesti tosi väsynyt, mutta ei vaan halunnut/ uskaltanut nukahtaa autoon. Muutenkin tyttö oli aika vaativa tapaus; piti kantoliinassa aina kantaa, eikä puhettakaan että nukkuis vaunussa tai pinniksessä.. Mahavaivoja en usko, että meillä oli kun mikään muu ei siihen viittaa.. ja ongelma oli enhä pahinmmillaan vasta 6kk-1v iässä

Meillä nyt 8.5kk vauva. Vauvalla oli ensimmäiset reilu 3kk paha koliikki. Huusi/itki lähes koko ajan. Koliikki loppui kuin seinään sitten. Vauva on kyllä muutenkin vielä kovin suuri tarpeinen lapsi eikä aina päästä vanhempiaan muutenkaan helpolla. :) Meillä huudettiin autossa ensimmäiset 5kk. Jatkuvaa kiljumista. Meinas usko mennä autoiluun kun kauppaakaan ei voinut mennä, tai kyllä mentiin mutta huudon kera. Ei auttanut lelut eikä laulaminen, ei mikään. Sitten 5kk jälkeen itku autossa loppui kuin seinään. Veikkaan että aika tuossa asiassa vain auttaa. Toki meillä välillä huudetaan autossa vielä, mutta ei kuitenkaan koko aikaa.

Yhdyn edelliseen että ei varmaan muita vippas konsteja ole kun tuo aika!!
Meillä myös ensimmäiset kuukaudet huudettiin kurkku suorana ihan kaikki matkat eikä siinä mitään, mutta kun sama karjuminen oli myös vaunuissa:(
Että aikalailla kotosalla vaan oltiin ja meinasi kyllä usko loppua kun mihinkään ei pääse ilman huutoa! Itšeäni harmitti kovasti se kun ei vaunuilemaankaan päässyt.
Nyt vuoden ikäisenä viihtyy suht hyvin autossa sekä rattaissa :)

Aika auttaa. Tai no meillä autto istuimen kääntäminen sitten aikanaan. Meidän neiti oli myös koliikkinen ja aika vaativa tapaus, huusi muutenkin eikä viihtynyt rattaissa. Eikä varsinkaan autossa tai kaukalossa yhtään missään. Viime kesälomareissu 3h päähän oli vielä yhtä tuskaa ja kaikki mahdolliset menot yritettiin ajottaa siihen päiväuniaikaan, että huusi ensin ja nukahti pariksi tunniksi.

Neidin ollessa n. 1,5v. ostettiin uus auto, eikä istuinta saanut ilman uusia vyöviritelmiä asennettua selkä menosuuntaan ja oli tarkoitus vaan se yks matka tehdä kasvot menosuuntaan. Vaa neitipä istui hiljaa koko matkan mummolaan niin se sitten jäi. Tultiin herran kanssa siihen tulokseen, että suurempi turvallisuusriski se on kun kaveri huutaa siis tosi kovalla äänellä ja hermoja raastavasti. Ei siinä auta mitkään koita pysyä itse mahdollisimman rauhallisena, kun joka reissu pitää pätkiä puolen tunnin ajoihin ja pysähtyä välillä rauhottelemaan lasta, ettei aivan hengiltä itseään huuda. Parin tunnin päästä se tosissaankin alkaa jo raastamaan hermoja.

Jaksamisia!
PS: nykyään takapenkiltä ei kuulu inahdustakaan tai korkeintaan laulua, kun 2v neiti matkustaa kolmekin tuntia ihan tyytyväisenä.