vieläkin.En käsitä miksi nuoria naisia kehoitetaan jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Tein aikanani niin. Sitten tuli lama ja ero ja nyt sinnittelen pätkätöissä.
Lapset tietysti hyötyivät siitä ettei heitä tarvinnut raahata aamuisin hoitoon ja pysyivät terveinä mutta itselleni se oli varsinainen katastrofi. Onko muita 50 naisia jotka maksavat nyt kotiäitiajoistaan raskasta hintaa? Mies osasi ottaa eron sopivasti kun oli suuri talovelka joten jaettavaa omaisuuttakaan ei itselleni jäänyt. Tällä palstalla kyllä riittää niitä rahoillaan leuhkivia naisia jotka ovat joko koko ikänsä eläneet itselleen tai ovat osanneet laskelmoida.
Mies tietysti sai luoda rauhassa uraa kotihengettären kustannuksella.
(Kaikki hoidettiin kotona valmiiksi).Toivottavasti nykyajan nuoret naiset ovat viisaampia, eivätkä mene samaan halpaan!
Lapset tietysti hyötyivät siitä ettei heitä tarvinnut raahata aamuisin hoitoon ja pysyivät terveinä mutta itselleni se oli varsinainen katastrofi. Onko muita 50 naisia jotka maksavat nyt kotiäitiajoistaan raskasta hintaa? Mies osasi ottaa eron sopivasti kun oli suuri talovelka joten jaettavaa omaisuuttakaan ei itselleni jäänyt. Tällä palstalla kyllä riittää niitä rahoillaan leuhkivia naisia jotka ovat joko koko ikänsä eläneet itselleen tai ovat osanneet laskelmoida.
Mies tietysti sai luoda rauhassa uraa kotihengettären kustannuksella.
(Kaikki hoidettiin kotona valmiiksi).Toivottavasti nykyajan nuoret naiset ovat viisaampia, eivätkä mene samaan halpaan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kodin ulkopuolista työtä tehtäessä karttuu myös työeläke.
Eläkkeenkin suuruus taas määräytyy verotettavan tulon määrästä.
Miksi jäitte kotiäidiksi? Minä olen 52v. ja on 2 lasta, jotka jo aikuisia. Lapset kuljetettiin päiväkotiin. Tein heti miehelleni selväksi, että hänen rahoillaan en ala elämään, ja menin töihin. Ei ole tarvinnut mieheltä ikinä rahaa kerjätä. Eiköhän se liene jokaisen naisen omaa tyhmyyttä jäädä miehensä rahojen armoille. Naiset ovat olleet jo kauan työelämässä mukana. Oma äitinikin oli jo töissä, joka on nyt 74v.
Ja kuka täällä palstalla on kehunut isoja rahoja? En muista lukeneeni sellaista.
Kaiken arvoko lasketaan rahassa??
Mitä te naiset puhutte?
Saan keernaasti vähemmän eläkettä aikanaan, kuin työssä olevat kanssasisareni. Mutta väliäkö hällä. Kulutanpa sitten vähemmän.
Tähän astisen elämäni parasta aikaa on olleet vuodet, jotka olin kotona hoitamassa pieniä lapsiani. Saattelin heidät vuorollaan koulutielle, odotin koulusta välipalan kanssa. Kuuntelin jutut.
Niin, ei minulla nyt ole sellaista uraa, joka olisi voinut olla, jos olisin ollut töissä ja vienyt lapseni hoitoon.
Mutta minulla on jotakin sellaista, mitä ei voi kukaan pois ottaa - ihanat muistot pienistä lapsistani, yhteisetä ajasta. He ovat aina olleet minulle miljoona kertaa tärkeämpiä kuin mikään ura.
Saattaa olla että joillakin on niin isopalkkainen puoliso, että on pystynyt olemaan kotona. Ei olisi tullut kuuloonkaan minun kodalla.
Mutta nyt olen kyllä onnellinen, että on työ, kun lapset ovat jo maailmalla. Asuntovelat maksettu ja jää vähän rahaa jo nauttia elämästä. Ja jos ero miehestä tulisi, en olisi hänestä rahallisesti riippuvainen. Joten äidin kotona olemisessa lasten ollessa pieniä taitaa olla sekä huonot, että hyvät puolensa.
Viestin alkuunpanija on jätetty vaimo.
Hänelle ei tosiaankaan ole jäänyt muuta kuin muistot lasten hoidosta.
Ei ammattia, ei kunnollista toimeentuloa.
Loppuelämä pitäisi pärjätä pelkkien muistojen lämmössä.
Joku kävi kyselemään, että miksi jäit kotiäidiksi?
Hyvä kysymys.
Nuorena ja rakastuneena sitä vaan on niin sinisilmäinen ja luottavainen.
"Minulta ei mitään puutu, olethan rakkaani luvannut pitää minusta huolen päivieni loppuun.
Sinun rinnallasi kestän mitä vaan...jne"
Rakkaus on suurin tunne mitä voi olla, mutta samalla kuuro ja sokea.
lasten hoidon välissä tuli ammatti hankittua, muttei vakituista työpaikkaa. (Ammatin hankkimatta jättäminen olisi ollut jo todellista tyhmyyttä). Laman jälkeen ei ole muita työtarjouksia tullut kuin noita iänikuisia pätkätöitä. Ammattitaitoa olen kuitenkin yrittänyt sitkeästi pitää yllä.
Nykyäänhän ei ole mitkään keski-ikäisten markkinat työelämässä:(
Entiset miespuoliset opiskelukaverini ovat järjestäin johtajia. Tässä nähdään taas tämä "tasa-arvo".
En häpeä itseäni tippaakaan, minulla on kaikesta huolimatta hyvä itsetunto. Olen kuitenkin fyysisesti huomattavasti ikäisiäni nuoremman näköinen. Olen hyödyntänyt kaiken nykyisen "luppoajan" ja huolehtinut itsestäni. Eihän köyhällä ole varaa sairastaa. Tuntuu että kun pitää itsestään huolta, on kuin panisi pankkiin rahaa :)
Sitä jää omien arvailujen varaan kun lähdetiedot ovat puutteelliset.
Kiitos selvennyksestäsi.
Kun kaiken järjen mukaan juuri me keski-ikäiset naiset olisimme kaikkein parasta työvoimaa.
Onnistumisia elämääsi!
...miksi lapsia ylipäänsä hankitaan, jos heidän hoitaminen on sitten niin kamalaa, että siitä pitää vielä lasten kasvettua aikuiseksi marmattaa. Tottakai lapset vaativat osansa. Jostakin se on pois.