Olimme mieheni kanssa kaupassa, hevi -hyllyllä vastaan tuli pariskunta (20-25vuotiaat) joilla oli noin vuoden ikäinen lapsi mukana. Tämän äiti laittoi banaanitertun ostoskärriin, lapsi huomasi ja aloitti jokeltelun sekä kärryyn kurkkimisen. Äitinsä antoi kärryyn laittamastaan banaanitertusta pienen palan banaania lapselle. Mies tuntui sanovan jotain ettei noin saisi, mutta nainen sanoi topakasti "no se halus banaania".
Olen nähnyt monella paikkakunnalla tämmöstä, että kaupassa jos pieni lapsi haluaa jotakin, se annetaan hänelle jotta vältyttäisiin itkulta. Miksi ottaa lapsi kauppaan jos sen itku hävettää? Hiljennetään lapsi huonolla esimerkillä? Annetaan syömistä hyllyltä tai annetaan mennä leikkimään leluhyllylle....
Miksi pitää opettaa lapset tähön, että kaupassa saa syödä? Eivätkö ymmärrä opettavansa lasta syömään kaupan hyllyiltä?
Mitä mieltä itse olette tämmöisestä?
Olen nähnyt monella paikkakunnalla tämmöstä, että kaupassa jos pieni lapsi haluaa jotakin, se annetaan hänelle jotta vältyttäisiin itkulta. Miksi ottaa lapsi kauppaan jos sen itku hävettää? Hiljennetään lapsi huonolla esimerkillä? Annetaan syömistä hyllyltä tai annetaan mennä leikkimään leluhyllylle....
Miksi pitää opettaa lapset tähön, että kaupassa saa syödä? Eivätkö ymmärrä opettavansa lasta syömään kaupan hyllyiltä?
Mitä mieltä itse olette tämmöisestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No en toimi itse noin, itki lapsi tai ei, mutta en myöskään jaksa "vierestä kauhistella" muiden ihmisten tapaa toimia lastensa kanssa. Jos lasta ei pahoinpidellä kaupassa tai muuten laiminlyödä, niin enpä jaksa kiinnittää huomiota muiden toimintaan. Ärsyttää niin paljon muutenkin ihmisten tapa jatkuvasti arvostella muita ja paistatella itse siinä fiiliksessä, että "kyllä meillä vaan kasvatetaan/toimitaan/ollaan" paremmin. Se on vanhempien oma ongelma, jos ei lapsi sitten myöhemmin osaa olla kaupassa saamatta jotain syömistä tms., eivätköhän he sen ongelman sitten itse ratkokin.
Onhan se vähän kummallista, yleensä tuota harrastavat eivät tosiasiassa tiedä mihin joutuvat lastensa kanssa... ei ole hyvä opettaa lasta saamaan kaiken haluamansa, koska sitten muksu vaatii sitä joka kerta ja vanhemmatkin ovat lirissä. Lapsen kuuluu tuntea pettymystä, eihän hän muuten opi olemaan tunteen kanssa. Jos lapsi saa joku kerta jotain ja seuraavalla kerralla ei saakaan, ei ihme että lapsi pistää itkupotkuraivareiksi... maalaisjärki on ihan paikallaan.
Lapsi ei saa kokea minkäänlaisia pettymyksiä tai vastoinkäymisiä ja sen eteen vanhemmat tekevät kaikkensa. Näistä lapsista kasvaa varmasti oikein tasapainoisia aikuisia.
No ei tuo nyt vielä mitään. Viime kesänä minä suu auki katsoin erästä pariskuntaa, joka maisteli Prismassa mansikkalaatikoista suoraa mansikoita ja jatkoivat sitten vain matkaa edes ostamatta niitä. Pokkana tonkivat eri laatikoista maistiaisia.
Minusta tämä nyt on vielä pientä ja kukin tyylillään, vaikken itse sitä harrasta. Pääasia, että aikoivat ostaa ko. tuotteen, eikä maistella ostamatta :D