Minulle tuli reilu kuukausi sitten 1,5v itälaikapoika kodinvaihtajana. Koira on kiltti ja pitää ihmisistä, mutta silti se käyttäytyy minua kohtaan välinpitämättömästi. Onko näin, että laika todella kiintyy vain yhteen perheeseen/ihmiseen niin syvästi, ettei välitä muista ollenkaan? Kuinka saisin koiran kiintymään itseeni ja syventämään suhdettamme?
Kuinka saisin suhteen uuteen koiraani tiivistymään?
dodi
4131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voisin kuvitella että aika on yksi lääkkeistä. Itsellänikin on spk-mix, rescue-koira, ja välillä myös mietityttää pitäisikö tuon olla jotenkin voimakkaammin minun perään kuin on, ja pitäisikö innostua isännästään enemmän kuin nyt tekee. Tämä on eka oma koirani, joten on vähän haussa tämä kuvio.
Esim. Ei nuole minua naamasta ollenkaan, mutta puolituttuja kyllä.
Tehkää koiranne kanssa paljon asioita joista koira tykkää. Omani rakastaa noutuleikkejä, ja voisin kuvitella että yhteinen hauskan pito luo sidettä välillenne. Omani ei tunnu olevan kovasti rapsutusten perään, mutta jos niistä nauttii, ja muusta vastaavasta, niin eiköhän se suhde siitä lujitu ajan oloon?
En ole tässä mikään ekspertti, koitan vain arvailla ihan maalaisjärjellä.
Äh Sorry sekava teksti, piti sanoa että rapsutuksia ja muuta hyvää huomiota vain ja antaa ajan kanssa suhteen lujittua.
Anna sille aikaa, mutta yhtä tärkeää on yhteiset leikit sekä rauhalliset yhteiset hetket, turkin harjaus, temppuharjoittelu ja koulutustuokiot eli kaikenlainen yhteinen tekeminen, jossa ei tapahdu mitään negatiivista. Mutta anna sen myös ottaa etäisyyttä, jos se haluaa, sillä ilmeisesti se silloin tarvitsee sitä.
Itse huomannut omien kanssa (tosin olleet minulla n.5kk ikäisestä), että esim. yöllä luonnossa rauhallinen lenkki ja istuskelu luontoa kuunnellen saa koiran lähentymään. En tiedä miksi, onko sillä jotain tekemistä ihmisen ja koiran yhteisen historian kanssa, ajan jolloin metsästimme ruokaa yhdessä? No, ehkä dramatisoin asiaa liikaa, mutta näin olen itse kokenut. Koirat hiljentyvät viereen ja haistelevat ja kuuntelevat luonnon ääniä ja siinä on jonkinlainen sielujen yhteys. Sen jälkeen tottelevaisuuskin ollut erilaista, paljon kitkattomampaa. Auttoi erityisen hyvin murrosikäisten urosten kanssa.
Voi olla ettei tepsi kaikkiin, mutta meillä toimii :)
Älä tyrkytä huomiotasi ja jos koira tulee luokse niin se ei välttämättä pidä siitä että kosketaan. Koirat tykkää vaeltaa luonnossa, metsissä ja mahdollisimman vapaana. Lenkkeilytä koiraa luonnossa, tarjoa vettä janoiselle yms. Temppujen harjoittelu ja varsinkin nenätyöskentely on koirille mieleen. Mun oma koira on ollut pennusta asti sellainen ettei välitä rapsutuksista, eikä änkeydy lähelle vaan pitää etäisyyttä. Silti kulkee vapaana mukana luonnossa ja on todella tottelevainen ja nopea oppimaan. Parhaiten sen saa karkotettua luota alkamalla silittämään... :( kaikki ei siitä tykkää.