Jouduin jo yli puoli vuotta sitten raiskauksen uhriksi ja asia ei ole tähän päivään mennessä helpottanut eikä unohtunut. Luulin, että aika parantaa haavat, mutta väärinpä luulin. Aika on vain repinyt niitä enemmän auki, kaivanut syvemmälle ja tulehduttanut.
Nyt en enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jos teen ilmoituksen, joudun kertomaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja ne ovatkin oikein hyvin mielessä - ikävä kyllä. Ja tosiaan, kun on vain se sana sanaa vastaan, ei mitään todisteita. Näkisin todennäköisesti turhaan vaivaa ja tuhlaisin aikaa ja energiaa ja nöyryyttäisin itseäni ties kuinka monen ihmisen edessä kertomalla tapahtumat yksityiskohtaisesti.
Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa tätä asiaa edes enää käsitellä, että on jonkun muun vuoro nyt ottaa tämä mun harteilta pois ja kantaa. Mä olen tätä nyt viime marras-joulukuun vaihteesta asti kantanut harteilla, niin nyt kyllä riittää jo. Haittaa jo ihan kaikkea: työn tekoa, nukkumista, syömistä... Yksin kaupungilla liikkuminen pelottaa ihan päiväsaikaankin, kun pelkään, että kohtaan tekijän. Tänäänkin näin bussin ikkunasta jonkun yhtä pitkän miehen, jolla oli samanlainen ruumiin rakenne ja vaatteetkin näytti sitlä, että voisi olla tyypin päällä... olin heti varma, että se oli hän, mutta en voi oikeasti tietää, kun en nähnyt kasvoja. Löydän vielä itseni jostain suljetulta, vaikka tässä nyt jonkun ihan muun pitäisi sinne päästä...
Nyt en enää tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jos teen ilmoituksen, joudun kertomaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja ne ovatkin oikein hyvin mielessä - ikävä kyllä. Ja tosiaan, kun on vain se sana sanaa vastaan, ei mitään todisteita. Näkisin todennäköisesti turhaan vaivaa ja tuhlaisin aikaa ja energiaa ja nöyryyttäisin itseäni ties kuinka monen ihmisen edessä kertomalla tapahtumat yksityiskohtaisesti.
Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa tätä asiaa edes enää käsitellä, että on jonkun muun vuoro nyt ottaa tämä mun harteilta pois ja kantaa. Mä olen tätä nyt viime marras-joulukuun vaihteesta asti kantanut harteilla, niin nyt kyllä riittää jo. Haittaa jo ihan kaikkea: työn tekoa, nukkumista, syömistä... Yksin kaupungilla liikkuminen pelottaa ihan päiväsaikaankin, kun pelkään, että kohtaan tekijän. Tänäänkin näin bussin ikkunasta jonkun yhtä pitkän miehen, jolla oli samanlainen ruumiin rakenne ja vaatteetkin näytti sitlä, että voisi olla tyypin päällä... olin heti varma, että se oli hän, mutta en voi oikeasti tietää, kun en nähnyt kasvoja. Löydän vielä itseni jostain suljetulta, vaikka tässä nyt jonkun ihan muun pitäisi sinne päästä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä arastele ottaa yhteyttä sinne, missä sinua osataan pitkällä kokemuksella auttaa. Tällaisia nämä tilanteet varmaan useimmiten ovat. Tukinaiselle ja poliisille (aloita vaikka rikosuhripäivystyksestä) ovat soitelleet varmasti naiset, joille pahoja asioita on tapahtunut paljon kauemminkin aikaa sitten. Anna poliisin ja toivottavasti aikanaan myös tuomioistumen hoitaa asian selvittelyt sana sanaa -vastaan tilanteessa (jos se sellaiseksi menee eikä "mies" tunnusta tekoaan mutta puolustele sitä jollain heppoisella tekosyyllä tai puhu itseään pussiin). Tukinaiselta pitäisi saada pyydettäessä myös tukihenkilö kaikkiin tarvittaviin tilanteisiin, oikeussaliinkin. Yksin ei tarvitse yksinäisenkään jäädä. Sinua ohjataan myös varmasti terapiaan ja saamaan vertaistukea ryhmässä, mutta päätät kaikesta aina itse.
http://www.tukinainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=88&Itemid=109
Tosiaan nimettömänäkin puhelimitse ja netitse voit tehdä alustavia "tunnusteluja" ja harjoitella asiasta kertomista. Varmaan asiantuntijat osaavat johdatella keskustelua. Tässä rikosuhripäivystyksen numero:
http://www.riku.fi/fi/palvelut/auttava puhelin/
Ei kukaan täysjärkinen usko näihi, tyhmä tajuu et nä on trollei
Toivottavasti saat apua. Raiskaus on niin satuttava asia :(