Yritin luoda mieleisesi miehen
merillä ahavoituneen
vaaranpärskeissä päivettyneen
aikani rannalla patsastelin
pakenin niitä julmettuja aaltoja
vatsa vähän paloi
nestehukka ulvoi
kutsui tutun terassin varjoon
joku siellä minusta pitää
se et ole aivan sinä
silti yritin luoda kaunista runoa
sinisilmien tuiketta päivään
taivaanrantaa ilman loppua
merillä ahavoituneen
vaaranpärskeissä päivettyneen
aikani rannalla patsastelin
pakenin niitä julmettuja aaltoja
vatsa vähän paloi
nestehukka ulvoi
kutsui tutun terassin varjoon
joku siellä minusta pitää
se et ole aivan sinä
silti yritin luoda kaunista runoa
sinisilmien tuiketta päivään
taivaanrantaa ilman loppua
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiitos hupaisasta ja kesää sekä rakkautta turskahtelevasta (= sopivasti merellä ja kalanhajulla ahvoitu termi) runosta, johon tahdon vastata:
Mieleiseni miehen
posket
ovat lapsensuukkojen
jäljiltä
jäätelössä
ja suupielestä
karkailee
vallaton virne
maailmani pysähtyy
kun hymysi
sattuu kohdalleni
sydämeni
naulautuu
kiinni keuhkoihin
yrittäessään lukita
pientä
hetkeä ikuisuuteen
Iloitsen kauniista huomiosta runoani kohtaan. Herätti:
Vääräkin suukkonen
maistuisi
oikealta naiselta
vilpillinenkin hellyys
kieli poskessa annettu lupaus
ilkikurisesti hymyillen
jos vielä kerran
olisin haaveista rikas
kokisin honkien huminan
linnut laulaisivat minulle vain
sinusta, rakkaudesta, meistä
Näin jatkaisin, vaikka itse taidat kaivata vain yhden illan viettelystä:
Minä luulin
että yksi kosketus
riittäisi
loppuelämäksi,
mutta
jos saisin valita uudelleen;
Ei yhtäkään -
tai iholla ikuisesti -
yhdessä vanheten
Kidutan itseäni
irrallisena
osana elämääsi
ja aina kohdattuamme
huomaan taas yhden palan kadonneen
Näin vastaisin, pöyristyneenä epäilyistä motiiveitani kohtaan (etukäteispahoitteluin hallitsemattomasta kiihkeydestä, joka tuntuu kuitenkin sopivan runosen teemaan):
Yksi ilta on ikuisuuden alku
kosketus maailmankaikkeuden syli
loppuelämä silmänisku
jonka huoneen poikki
luokseni lähetät
Kaikki tähän suudelmaan
mitään ei jätetä ulkopuolelle
kaikki yhden suudelman tähden
epätoivoisen katseen saattamaan matkaan
Käsityksemme kiihkeydestä ovat kaiketi vastakkaiset. Tästä en enää inspiroitunut. Onneksi muut jatkavat, niin et jää yksin. Hyvää kesänjatkoa. Elä ja rakasta!
Olen kyllä kesäihminen 100%:n varmuudella. Samoin sinulle.
vastaan minäkin;) kivaan runoosi vastarunolla:
Minun mieheni. Tietää miten
seilataan meriä.
Palataan vain koska täytyy lähteä.
Lähdetään vain koska täytyy palata...
Ei itketä..
Miten kierretään karitkot.
Miten katsotaan tuulen suunta.
Ennustetaan tulevat nousevat tuulet...
Kaaretaan myrskyt..
Ihoonsa hän tatuloinut iäksi...
Reimareiden kuvat...
punainen vasemmalta..
vihreä oikealta.
Pohjoinen viitta.
Etelä-viitta...
ja sydämen.
Se olen minä.
Se sydän.
Ankkuri ja risti ja kultainen sydän ovat kaulassani
kultaisena koruna.
Minun kaulassani...riippuvat aina...kulkevat mukanani..
Hopeissa medaljonkissa kannan hänen kuvaansa.
Kulkevat mukanani
Minne menenkin mistä tulenkin..
Ketjussa jonka häneltä sain...
Jotta, muistaisin...
Mieheni.
Turvani.
Enkä minä kiellä nousemasta...
lähtevään laivaan...
En vilkuta valkoisella liinalla rannalla
hyvästiksi...
Lähden mukaan...astun samaan purteen..
Pelotta.
Satama. Se on vain pysähdys.
Tällä aavalla...jota seilaamme. Yhdessä.
Tsau:Friidu
Hyvää Kesän Jatkoa...seilorille. Taas tänäänkin merelle. Tsau.
Vastaan, menneisiin ja tuleviin kysymyksiin:
Elämäsi merellä
tahtoisin olla jäänmurtaja
joka tekee talvisen matkan hymysi luo
Elämäsi merellä
olisin lentävä hollantilainen
joka luoksesi yön myrskyssä saapuu
Elämäsi merellä
hukkuisin samppanjalastissa
suudelmaisi tummiin syvyyksiin
;))todennäköisesti...olisin sitten myös elämäsi merellä.
Se kotisataman yössä laiturilla hohtava ja himmeästi paistava
valkoinen valo.Jonka valo lähempänä lämpöistä keltaista..
Jonne suunnustistaisit..
Olisin se turvaköysi vyötärisö ympärillä...
silloinkun meren aallot olisivat liian korkeat..
voisit sitoa itsesi laitaan...
Aurinkosi aamuisella taivaanrannalla..
ja se nopea liikkeinen ja rohkea tiira joka syöksyisi kalliolta tehdäkseen syöksyn lähelle merenpintaa ja noustaakseen taas..
kierroksen pääsi päällä...
Verkko johon sotkeutuisit iäksi...
Kaikkea vapauden ja kaipuun ja unohduksen väliltä...;))
Tsau:Friidu
Jep. Tositarina tässäkin tietenkin takana on. Vapaapäiväni oli aurinkoinen, joten päätin suunnata rannalle. Unohdin tietenkin hellehatun kotiin, joten auringonpistämänä sain sieltä takavasemmalta hoiperrella, ja juuri silloin täkäläistä rantabulevardia kurvaili avoautossa heppu jolla oli täydellinen rusketus (vain purjehtimalla päivittäin voi sellaisen saada) ja varmemmaksi vakuudeksi vielä iso kultaketju kaulassa. Ajattelin, ettei hemmetti ole oikeudenmukaista että minulle jää palkaksi vain kalpoinen raaja ja palanut vatsa, ja toiset keräävät ihailevat katseet drinkkiklubilla. Oli vielä myöhemmin tapaaminen paikallisella terassilla, varjon puolella, joten runo alkoikin olla valmis. Syvällistä sanomaa ihmisen osasta auringonpaahtamassa maailmassa. Ensi kesään solariumin ja kultasepänliikkeen kautta.
Sama runomuodossa:
Näen majakkasi valon
kuulen tuivertavan tuulen
aistin hohtavan auringon
(en kysy, miten majakka ja aurinko hohtavat samaan aikaan, tämähän on runo)
aallot keinuttavat minua kotirantaan
jossa saan viimein levätä
jääteetä kourassa
ajatukset iltapäivän rauhassa
;))Aurinko todella tarttuu merellä...hyvin. Äkkiä tulee ruskeaksi. Minäkin. Vaikka ihoni on enemmän sellaisen punatukkaisen tyyppiä..merellä täytyy vain muistaa se kohtuus vaalea-ihoisen..ja vetää pitkähihainen paita myös suojaksi..kun on vähän aikaa ollut auringoassa..muuten palaa samoin pää on hyvä suojata myös tuulelta ja silmät.....Vain kerran olen nuorena hölmöyksissäni todella polttanut itseäni merellä pahasti. Tulimme Tammesaaresta veneellä Stadiin takaisin...päin. No, kokopäivän kun istuin bikinit siinä veneen kannalla...olin sitten kuukauden kuin keitetty punainen rapu...ja se tuska silloin ei pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon...kun oikein polttaa itsensä nousee myös aikamoinen kuume.....Merellä kuintenkin on parasta se että, kaikki turha kiire tavallaan unohtuu ja huolet jäävät rannalle......kellon voi myös unohtaa ajan näkee auringosta..minuuteilla eikä tunneilla ole sillee väliä.....ja hyvällä säällä ihailla luonnon lopulta kauneutta ympärillä...aallot ja raikas happipitoinen ilma tekee itselleni sen...että, näinä iltoina kun käymme merellä...nukun sitten todella kuin lapsi...uni on aivan toisenlaista....jotenkin syvempää..Sanonkin aina että, olen saanut lievän happimyrkytyksen posiitiivisessa mielessä...Meri on minulle erittäin tärkeä....tuskin luovun siitä...koskaan...niinkauan kun voimme lähteä...lähdemme...jos, puolisoni ei voi lähteä...lähden minä...
Merellä muuten pitää myös huomioida yksi tärkeä seikka. Ja se on riittävä juomavesi...että, sitä on riittävästi...tupakasta en virka mitään..
Tänään satoi ei paljon...mutta, viikonloppuna jos hyvä ilma...mennään...
Tsau:Friidu
Juuri ajattelinkin tuossa, vain pari vuosikymmentä sitten, miten onnekas olotila onkaan kun niin paljon hyviä juttuja on edessä, vielä kokematta: 1) Laivurinkurssi 2) Venäjän lukusanojen opettelu 3) Viuhahtamalla aiheutettu liikennekaaos Manskulla. Laivurinkurssista ajattelin ennen, etten minä sisämaankasvattina päläpälä.. mutta nyttemmin ajattelen että juuri siksi: koska en ajatellut että osaan/että on minunjuttu.. Hauskaa merenkulkua teille, perässä tullaan joskus, avomerelle tai Saimaalle mutta jonnekin kuitenkin.
Lämmin Kiitos. Tulehan perässä. Uusia asioita on koko elämä aikaa "opiskella"...ja niitä riittää minullakin...vielä paljon joita haluaisin oppia..
Tsau:Friidu
Rannan miehet.
Kimaltelematonta kultaa.
Valkoisia valheita.
Eleitä
joilla ei ole enää
vaikutusta.
Ruskettunut tai ei.
Sivuseikka.
Kukonelkeet
työntävät
etäämmäksi
vähemmän
kiinnostavammaksi.
Liian läpinäkyvää.
Mystisyys
mielenkiinto
tipotiessään.
Oikeasieluisen tapaa metsässä
kanervikkojen katveessa
lammenpilkkeestä hörppimässä.
Tarkkailen tuttuja polkuja
tutkin taittunutta oksaa
joku on tästä aamulla ehättänyt
kulkenut kiireellä tuonnepäin
mitä maailmasta lie etsinyt
toivottavasti jostakin sen löytänyt
syvälle poveen tallettanut.