Meillä on sellainen juttu että mulla on kolme lasta ed liitosta. 15v, 12v ja 9v. Ollaan tämän nykyisen kanssa kohta 5v yritetty pyörittää tätä yhteistä kuviota. Yhteinen laps on melkein 1v. Ja tilanne on se että ei asuta samassa taloudessa. Lähes'tulkoon kaikki yöt ollaan samassa paikassa mutta ei "virallisesti". Mua on alkanut ahdistaa aivan suunnattomasti taas tällainen mun mielestä ei-mikään-oleminen. Nykyinen ei oikein mielellään halua auttaa noiden "kolmen ylimääräisen" kanssa. Yhden illan kuulema vois hoitaa mutta hermot menee jo kuulema siitä kun on vkl vietetty mökillä kun mäkin olen mukana (ja jota mä aattelin että oli kivaa kaikille osapuolille). Tuntuu tämä olevan vain pelkkää pakkopullaa . Mä en käsitä miks tähän on pitänyt jäädä jos on niin kurjaa ollut. Faktat kun on tiennyt koko ajan, ne jo ekana iltana latasin pöytään. Ja juuri riidan aikana latasi että mä tässä häviän enemmän kuin hän jos erotaan (jota olen tässä itse ottanut esille koska tuntuu niin pahalle tuo rajanveto perheessä). Mä en ole tosiaankaan mitään pyytänyt, omillani olen toimeentullut ja hoitanut lapset itse. Ainoastaan mulla on ollut TUNNE jonka mukaan olisin halunnut kuvion etenevän ja hällä JÄRKI joka ei halua samaan paikkaan. Mä oon jotenki ihan solmussa ja paljonkin jää sanomatta olennaisuuksia. Ahdistaa vaan niiiiiin paljon että pakko purkaa pois.
Erilainen uusperhe
_piikkis_
6208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun jos kenen kannattaa lukea tuo : Uusperhe on perseestä kirjoitus ja miettiä kenen onnen laitat etusijalle, omasi vaiko lastesi?
Jos avikkisi väsyy nyt jo noin paljon lastesi olemassaolosta vaikka ette asu edes yhdessä, voit varmaan kuvitella mille tasolle se nousee yhteen muuttonne jälkeen.
Mikä onni ja autuus se yhdessä asuminen on? kulissien pystytystä lasten mielenterveyden kustannuksella.
Aivan, lue ihmeessä kyseinen ketju.
Ketjun aloittaja kertoo omasta kurjasta kokemuksestaan, mutta tämän aloituksen vastapainoksi ketjusta löytyy lukuisia kirjoituksia aikuisilta ihmisiltä, jotka ovat kasvaneet uusperheessä, ja joilla on hyvät muistot uusperheessä elämisestä, ja joilla asiat on hyvin.
Älä heitä hanskoja tiskiin, ennenkuin olette kääntäneet jokaisen kiven. Puhukaa ja puhukaa, tehkää kaikkenne lasten vuoksi, jottei lasten tarvitsisi kokea taas uutta eroa. Tsemppiä!
No just.... eli lapset koe-kaniineiksi kuinka pitkälle äijän hermot pitää ja mitä kaikkea saavatkaan kokea ennenkuin se uusi ero ihan varmasti tulee.
Tälläisia nämä itsekkäät oman edun tavoittelijat ovat.
LAPSET ENSIN!!!!!!
"mutta tämän aloituksen vastapainoksi ketjusta löytyy lukuisia kirjoituksia aikuisilta ihmisiltä, jotka ovat kasvaneet uusperheessä, ja joilla on hyvät muistot uusperheessä elämisestä, ja joilla asiat on hyvin."
Niissä hyvin sopeutuneissa perheissä tuskin isä/äiti-puoli inhosi toisen lapsia jo ennen yhteen muutoa.
Inho toisen lapsia kohtaan tuskin vähenee ajan kanssa vaan yleensä lisääntyy, onhan näitä nähty.
Yhteen muutettuaan ap saa pian huomata että lapset joutuvat hiipimään sukkasillaan seinänvierttä ja silti äijää ärsyttää lasten olemassaolo.
Toisen lapsien ottaminen omaksi ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin biogiset vanhemmat luulevat. Kun biologinen vanhempi rakastuu uuteen kumppaniin, hän kuvittelee, että hänen uusi kumppaninsa ja lapsensa myös rakastavat toisiaan tosta vaan! Uuden kumppanin ja lasten välien kehittyminen vie aikaa. Jostain luin, että noin 5 vuotta, että välit voivat olla jotakuinkin läheiset. Nämä asiat ovat myös tapaus kohtaisia. Jotkut solmivat nopeasti läheiset välit kumppanin lapsiin ja toiset eivät koskaan.
Oletko ymmärtänyt kumppanisi tunteita siinä miten hän on kokenut lapset? Jos et ole antanut hänelle oikeutta kokea erilaisia tunteita, vaan olet niistä loukkaanunut, niin olet samalla hankaloittanut hänen prosessiaan luoda välejä lapsiin.
Oletko tehnyt lapsillesi selväksi, että heidän tulee arvostaa ja totella myös sinun miestäsi? Sinun tehtäväsi on biologisena vanhempana tehdä lapsille selväksi, että kumppanisi on toinen aikuinen talossa, jota tulee totella. Jos toinen aikuinen talossa ei toimi kasvattajana ja auktotiteettina, niin homma ei toimi. Sellainen tilanne ei ole hyväksi lapsille, eikä parisuhteelle.
Sä olet teidän tilanteessa kantanut kaiken vastuun sinun edellisen liiton lapsista. Se on ollut raskasta sinulle! Teidän tulee toimia tiiminä, jossa jaette kasvatusvastuun. Vaikka lapset ovat edellisestä liitosta, niin miehesi tulee ottaa terveellä tavalla isäpuolen rooli. Se luo turvallisuutta lasten elämään.
Älä lähde suhteesta suinpäin. Voit kääntää kaiken vielä voitoksi. Jos lopetat suhteen, niin sinulle on uudet haasteet edessä ja ne eivät ole varmasti yhtään helpommat.
Miksi se yhteinen lapsi piti tehdä, vaikka ette virallisesti edes asu yhdessä, perheenä? :O
Mieti miltä niistä sinun isommista lapsistasi mahtaa tuntua, kun nuorimmaisesi isä kohtelee heitä "ylimääräisinä"? :(
Oletko kuinka tyytyväinen mietintäsi tulokseen?