Oikisen pääsäri oli helpoin vuosiin!

Kyllähän se helpolta vaikutti, mutta siihen se jääkin,.. Monivalintojen armoton pisterokotus voi koitua monen kohtaloksi. Esim. tehtävässä 4 jo kahden kysymyksen ryssiminen vie pisteet ihan olemattomiin. Samoin muutama kyssäri oli mielestäni aika tulkinnanvarainen ja niihin vastaaminen saattaa tiputtaa monella pisteet alle hyväksymisrajan. Samoin insolvenssipolittikan tehtävä 3b oli siinä mielessä kinkkinen, että siinä on voinut vastata ohi aiheen tosi rankasti. Saa nähä mihin pisterajat asettuvat :)

Tiedossa siis hyvin runsas oikaisupyyntöruuhka :)))))))

Koe voi vaikuttaa helpolta, mutta miten se arvostellaan onkin toinen juttu. Erot on saatava tehtyä, jotta voidaan päättää ketkä tiedekuntaan otetaan.
Vaikea koe on itse asiassa kokelaille armollisempi, kun vastausten ei tarvitse olla täydellisiä. Helpossa kokeessa vaaditaan hyviin pisteisiin huippuosaamista.

Ei kannat vielä riemuita!

Oikiksissa jopa yli 50% kielikiintiöitä ruotsinkielisille


Kaikissa Suomen yliopistoissa on moottoritietasoiset ohituskaistat Suomen ruotsalaisille.

Hyvä malliesimerkki ruotsinkielisten yli 50 %:in kiintiöistä sekä eriarvoistavasta pääsykoetemppuilusta on mm. Vaasan oikeustieteellisen valintamenettely.

Opetushan Vaasan oikeustieteellisessä tapahtuu kaikille opiskelijoille molemmilla kielillä: noin puolet opetuksesta annetaan ruotsinkielellä ja puolet suomenkielellä. Koska rinnakkaisopetusta ei järjestetä, suomenkieliset saavat näin osittain ruotsinkielistä opetusta ja ruotsinkieliset vastaavasti suomenkielistä opetusta.

1) Pääsykoetemppuilu:

Vaikka molemmilla kieliryhmillä on täysin sama opinto-ohjelma, järjestetään niille täysin eri pääsykokeet. Tämä vain sen vuoksi, että näin ei pysty vertailemaan eri kieliryhmien pisteitä keskenään. Tämä on tarpeen kohdan 2) vuoksi, koska näin ei voida osoittaa absoluuttisilla luvuilla, että toisen kieliryhmän opiskelijat pääsisivät opiskelemaan vähäisemmillä tiedoilla kuin toisen.

Toisin sanoen paremmin menestyvän kieliryhmän ja korkeamman pistemäärän saavuttaneet pyrkijät syrjäytetään huonommin menestyvän kieliryhmän edustajilla. Näin kielikiintiöiden avulla heikommin menestyneet ruotsinkieliset vievät koulutuspaikan paremmin menestyneiltä suomenkielisiltä.

2) Kielikiintiöjärjestelmä

Heikommin menestyneiden ruotsinkielisten sisäänpääsy yliopistoon varmistetaan kohdan 1) lisäksi vielä kielikiintiöjärjestelmällä. Sisään otetaan TASAN YHTÄ PALJON MOLEMMISTA KIELIRYHMISTÄ eli ruotsinkielisillä on 50 %:n kielikiintiö.

Voiko tasa-arvoa vielä räikeämmin loukata kaksikielisessä maassa, jossa molempien kieliryhmien pitäisi saada sama kohtelu?


Suora lainaus Vaasan oikeustieteellisen opinto-oppaasta:

”Opiskelijavalinta ja opinnot

Vaasan oikeustieteellinen koulutus saa uudet opiskelijansa osana Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijavalintaa. Vaasaa varten on vahvistettu oma opiskelijakiintiönsä. Opiskelijoita otetaan vuosittain 16-20, joista 8-10 suomenkielistä ja 8-10 ruotsin kieltä taitavaa. Opiskelijavalinnassa on erilliset valintakokeet suomen kieltä taitaville ja ruotsin kieltä taitaville hakijoille.

Opetus Vaasassa on kaksikielistä. Noin puolet opetuksesta annetaan ruotsin kielellä ja puolet suomen kielellä. Koska rinnakkaisopetusta ei järjestetä, suomenkieliset opiskelijat saavat osittain ruotsinkielistä opetusta ja ruotsinkieliset vastaavasti suomenkielistä opetusta.”

*-*-*

Kaiken tämän lisäksi ruotsinkieliset voivat hakea ILMAN vaikeaa KIELIKOETTA kaikkiin Suomen ja RUOTSIN lakitieteellisiin fakulteetteihin.

Viimeisen päälle epäoikeudenmukainen koulutusjärjestelmämme

Ruotsinkielisille jo1600-luvulta periytynyt koulutuksellinen etuasema on saanut jatkua uudelle vuosituhannelle. Kielivähemmistölle suodut paremmat koulutusmahdollisuudet edustavat pahinta mahdollista syrjintää. Tämä siksi, että koulutus tarjoaa ihmiselle ehkä vankimman voimavaran ja pohjan elämälle.

Syrjivistä etuisuuksista pahimpana voidaan pitää ruotsin kieleen perustuvia kiintiöitä yliopistoissa: erityisesti oikeus-, kauppa- ja yhteiskuntatieteellisillä koulutusaloilla.

Suomenkielisiä sortavaan vääryyteen ovat syinä toisaalta ruotsinkielisten yliopistojen eli Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin ylisuuret opiskelijapaikkamäärät sekä toisaalta kuuden kaksikielisen yliopiston - Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu - kiintiöpaikat ruotsin kielelle (ruotsinkielisille).

On vielä mainittava, että kahdessa ensimmäisessä opetus- ja hallintokieli on ruotsi, kun taas jälkimmäisissä suomi ja ruotsi. Uutena 1.1.2010 aloittavan Aalto-yliopiston muodostavat Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu. Ilmeisesti Aalto-yliopiston opetus- ja tutkintokielet jätetään yliopistoittain ennalleen. Siten teknillisellä ja taideteollisella alalla opetus- ja tutkintokielet olisivat suomi ja ruotsi sekä kaupallisella alalla suomi. Nytkään ei ilmeisesti uskallettu muuttaa entisiä kielirakenteita.

Ruotsissa kielikiintiöt poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä. Opetuskieli on samoin ruotsi eikä suomeksi siellä voi opiskella.

Suomen kieroutuneesta koulutustilanteesta opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisu "Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006" kertoo karun totuuden. Mainitun julkaisun taulukosta 8.18. ilmenee ruotsinkieliset hakijamäärät yliopistoihin, hyväksytyt ja ruotsinkielisten hakijoiden hyväksymisprosenttiosuudet.

päin persettä ens vuonna uudestaa, en voi vittu tajuta miten joku voi sanoa että oli "helpot"! siisi vitun vitun vittu sanon minä!!!

kokeen helppous ei välttämättä ole positiivinen asia, eikä se ainakaan helpota sisäänpääsyä koska porukka laitetaan jokatapauksessa parhausjärjestykseen ja x parasta valitaan. ei se kokeen vaikeus/helppous vaikuta asiaan mitenkään (kuin ehkä sen että huolimattomuusvirheiden merkitys korostuu suhteessa tietotasoon)

Ruotsinkielisten suosinta sen kun vahvistuu


Aikaisemmin esim. vuonna 2006 ruotsinkielisiä oli keskimäärin alle 3 200 yhtä ikäluokkaa kohden (20-vuotiaita oli 3 134, 21-vuotiaita 3 218 ja 22-vuotiaita 3 164 jne.). Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin suomenkielistä opiskelijoista vain 34 - 35 prosenttia ikäluokasta.

Epäsuhdetta huonontaa vielä entisestään se, että Suomen ruotsinkielisiä opiskelee lisäksi 12 % Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden yliopistoissa. Ahvenanmaalaisista nuorista peräti yli puolet opiskelee Ruotsissa.

Mikäli ruotsinkielistä hakijoista olisi hyväksytty vain 35 prosenttia eli suomenkielisten osuutta vastaava määrä, olisi luku vain alle 1150 ruotsinkielistä opiskelijaa vuodessa. Koska näin ei ole, voidaan sanoa, että ruotsinkieliset saavat yliopistoihin noin 500 "ylipaikkaa" vuodessa suomenkielisiin nähden. Siten 10 vuodessa 5000 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa kiintiöjärjestelmästä johtuen jopa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneille ruotsinkielisille.

Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tilanne oli suomenkielisten kannalta paljonkin huonompi. Itsenäisyyden alkuajoille asti ruotsinkielisiä valmistui yliopistoista määrällisesti jopa enemmän kuin suomenkielisiä.

Toinen epäoikeudenmukainen syy on se, että suomenkielinen joutuu suorittamaan vaikeahkon ruotsin kielikokeen todistaakseen ruotsin osaamisensa, jos suomenkielinen hakeutuu ruotsinkieliseen koulutusohjelmaan. Ruotsinkielinen ei tietenkään joudu vastaavaa suomenkoetta suorittamaan hakiessaan suomenkieliselle linjalle.


Miksi saman annetaan jatkua ja jopa vahvistuvan?

Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää linjaa. Suunnitelmassa on edelleen varattu ruotsinkielisille täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa.

Opetusministeriö on varannut ruotsinkielisille 7 prosentin osuuden yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten nuorten (20-24-vuotiaiden) osuus oli vuonna 2006 vain noin 4,8 prosenttia koko maan vastaavasta ikäryhmästä.

Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 16,2 prosentin ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu liikaa ruotsinkielisiä - aivan kuten ennenkin historiamme aikana.

Sen sijaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on ruotsinkielisille varattu vain 4 - 4,5 prosentin osuus. Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä. Hoitohenkilöstön vajetta yritetään paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta Hélène Rotkirch ja Johanna Wikström vaativat ensiluokkaista palvelua ruotsiksi.

Yliedustus johtotehtäviin

Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu on taas merkinnyt vuosikymmenien saatossa väestöosuuteen nähden yliedustusta korkeimmassa virkamiehistössä ja yritysjohdossa. Lisäksi liian moni suomenkielinen on menettänyt paikan ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiölakimiehille ja kiintiömaistereille.

Myös suhteeton kielitaitovaatimus poikii työpaikkoja kielivähemmistön edustajille, koska heidän ruotsin kielen taitonsa saattaa painaa enemmän kuin henkilöiden muu pätevyys. Yle on esimerkki työpaikasta, jossa ruotsin kielen taidon merkitys korostuu liiaksi. Yle onkin palkannut suomenkieliselle uutis- ja ajankohtaisohjelmapuolelle suhteellisesti paljon ruotsinkielisiä toimittajia.

Miksi valtamedia tyystin vaikenee suomenruotsalaisten kiintiöistä yliopistoihin?

Niiden ansiosta he pääsevät mm. oikeus-, lääketieteelliseen ja varsinkin kauppatieteelliseen paljon helpommin kuin suomenkieliset.

Tästä kuitenkin tyystin vaietaan, en muista nähneeni tästä yhtään juttua valtamediassa, Hesarista puhumattakaan. Aihe on tabu, se vaietaan kuoliaaksi.