Toimiston väki: Jane

1.kierroksen äänet

Aamu oli lähtenyt käyntiin melko vauhdikkaasti. Herätyskelloni ei soinut, ja yksin asuvana kukaan ei ollut minua herättänyt. Olin sitten nopeasti vetäissyt päälleni jo kun kauluspaidan ja hamekin taisi olla hieman ryppyinen. Hiuksia en ehtinyt erityisemmin laittaa, vaan ne oli jätettävä auki. Meikkiä oli kuitenkin laitettava, sillä meikittömänä toimistolle ilmaantuminen olisi tehnyt pahaa uskottavuudelleni. Hitto, tänään minun oli vielä määrä edustaa ja esitellä firmaamme parille irlantilaiselle sijoittajalle ja näytin ties miltä sutturalta!

Saavuin toimistolle viimeisten joukossa. Työkaverini olivat jo täydessä työn touhussa, aloittelemassa aamukokousta. Pomoni, 40-kymppinen ja komea Andrew tervehti minua hymyillen ja hänen katseensa viipyi tavallista pidempään. Hän taisi yllättyä sutaistusta ulkomuodostani, joka poikkesi täysin normaalista minusta. Olin omasta mielestäni ihan mukavan näköinen, tummatukkainen ja sopusuhtainen kolmekymppinen, mutta mielestäni töihin kuului pukeutua asiallisesti, ja siksi pidinkin yleensä hiuksia tiukalla nutturalla ja pukeuduin hyvin istuviin, mutta peittäviin jakkupukuihin. Nyt oli kuitenkin lämmin alkukesä, ja olin kiirestä lähtöä tehdessäni jättänyt vahingossa jakkutakin kotiin. Andrewn katse hipaisi kaula-aukkoani, ja punastuin lievästi huomatessani, etten ollut napittanut kauluspaitaa niin ylös kuin tavallisesti. Napitin paidan nopeasti ja Andrew näytti riuhtaisevan ajatuksensa takaisin työasioihin.

Kokouksen päätyttyä kaikki palasivat omiin työpisteisiinsä. Andrew lähti kohti työhuonettaan ja Gabriella, blondi isotissinen sihteeri, kipitti punaisilla koroillaan hänen peräänsä liimautuen aivan hänen kylkeensä, tarpeettoman lähelle. Minä ja ystäväni Lindsay vaihdoimme paljonpuhuvia katseita. Gabriellan sirkuttava ääni kuului kauempaa käytävällä, hän puheli pirteästi Andrewlle, ja kysyi maireasti, hakisiko hän Andrewlle kahvia. Andrew pudisti päätään ja sulki työhuoneensa oven Gabriellan nenän edestä.
"Tuon aikeet tiedetään", Lindsay hymähti. Nyökkäsin. Kaikki firmassamme tiesivät, että Gabriella yritti saada Andrewta sänkyyn kanssaan, ehkäpä ylennyksen toivossa. Välillä ihmettelin, miten Andrew onnistui pitämään itsensä kurissa hemaisevan Gabriellan suhteen. Firmassa nimittäin kiersi huhuja, joiden mukaan Andrew oli aikamoinen naistenmies. Muutama vuosi sitten hän oli kaadellut sihteerikköjä toistensa perään ja samalla pettänyt vaimoaan. Vaimo oli saanut tarpeekseen Andrewn naisseikkailuista, ja ottanut eron. Eron jälkeen Andrew oli hieman rauhoittunut, epäiltiin että pettämisestä huolimatta Andrew olisi rakastanut vaimoaan hyvinkin paljon. Minä ja Andrew olimme aina tulleet hyvin toimeen, sillä olin ollut firmassa pitkään. Olin päässyt töihin heti valmistumiseni jälkeen. Oli Andrew kuinka naistenmies tahansa, hän oli hyvä pomo ja hauska tyyppi. Olin hänelle ikään kuin oikea käsi, olimme tunteneet niin kauan ja saatoimme luottaa toisiimme. Ei meidän välillämme silti ikinä ollut ollut romanttisessa mielessä mitään.

Päivä oli yhtä kiireinen kuin kaikki muutkin. En ehtinyt pitää kunnon lounastaukoa, vaan lähetin Lindsayn ostamaan minulle salaatin. Hän löysi aina töidensä lomassa sopivan välin pitää luonastauko. Odotellessani Lindsayta, huomasin että ennen niiden irlantilaisten tuloa piti monistaa heille muutama paperi. Olisin pistänyt Gabriellan asialle, mutta sitä lumppua ei näkynyt missään. Siispä minun piti itse mennä monistushuoneeseen. Yllättäen törmäsin siellä Andrewhin, jonka oli näköjään tarvinut myös tulla hoitamaan monistuksensa itse. Minut nähdessään hän naurahti: "Nykyään pitää hoitaa monistuksetkin itse."
Kohotin kulmiani ja näpäytin hänelle: "Sen siitä saa kun palkkaa jonkun vain siksi että hän on hyvän näköinen." "Noh, noh, Jane, varopa sanojasi", Andrew sanoi, muttei kuulostanut oikeasti vihaiselta. "Kuulostat kateelliselta", hän jatkoi, "muttet näytä itsekään hassummalta tänään."
Häkellyin tästä kohteliaisuudesta ja minua alkoi huimata kun katsoin Andrewn syviin silmiin. Hän astui askeleen lähemmäs.
"Tuo sotkuinen look sopii sinulle." Purin huultani, koska saatoin arvata mihin tämä tulisi johtamaan. Toisaalta en ollut varma, halusinko sen tapahtuvan vai en.
Andrew sipaisi hiuskiehkuran ohimoltani ja oli juuri suutelemassa minua, kun monistushuoneen ovi rävähti auki ja kavahdimme erillemme. Markkinointiosaston Bobby astui sisään monistushuoneeseen, muttei näyttänyt huomaavaan mitään. Sieppasin paperini, ja lähdin puolijuoksua pois huoneesta.