Jumalan nimi on Jehova tai Jahve, Miksikö ?

Joo-o, näiden pyhien kirjoitusten kirjoittamisen aikaan osattiin kuitenkin lukea sanat konsonanttikirjoituksesta. Joillakin konsonanteilla oli myös vokaalia "ennustava" merkitys. Esim. sanan lopussa oleva H viittaa yleensä sanan päättymiseen vokaaliin, eli sitä itseään ei lausuta (Jehovah äännetään Jehova). JHWH jäi kuitenkin jälkipolville mysteeriksi, koska sitä ei pitkään aikaan ääneen lausuttu kymmeneen käskyyn sisältyvän Jumalan nimen turhaanlausumiskiellon voimakkaan tulkinnan takia. Jehova ja Jahve ovat siis molemmat arvauksia, eikä niitä ole tarpeen käyttää. Jeesuskin puhui taivaallisesta Isästä, ei Jehovasta.

Aika naurettavaa tekstiä aloittajalta taas. Tottakai lukeminen olisi vaikeaa ilman vokaaleja. Me tarvitaan vokaaleja , mutta arvaamalla vokaalit JHWH:n ei tee siitä varmuudella sen oikeampaa.

Jos oikein rehellinen osaisi jumalan nimestä olla se menisi näin :

[Raamatun jumalan nimi on JHWH ja olemme lisänneet sinne arvausvokaalit lausumisen helpottamiseksi.]

Se että joku ihan viimesen päälle tosissaan väittää tuon olevan oikea lausumistapa, on typerys. Sille kun ei ole varmuutta, varsinkin kun vt-seura itse tunnustaa kirjoituksillaan että Jahve-muoto saattaa olla lähempänä.

Lahko tarjoaa kaksi perusvaihtoehtoa, Jahve, jonka perusteena on todennäköisesti oikeampi kirjoitusmuoto. Sitten jehova, jonka perusteena on se, että lahkon sitä vakiinnuttanut.

Raamatullisestihan tarjotaan vaihtoehtoja kuten Jumala paavalin malliin, taikka itsensä Jeesuksen käyttämä isä. Eivät ne aiheuta kysymyksiä, sen sijaan muutoin neuvotaan esim. jättämään nimen hokeminen.

Laajalti on käytössä myös sana ”Halleluja” (Suom.).

”Halleluja on heprean sanan הַלְּלוּיָהּ translitterointi, joka tarkoittaa Kiittäkää Jahia ja jota käytetään usein Raamatun psalmeissa. Jah on lyhenne jumalan nimestä JHWH (Jahve,Jehova).” -Wikipedia (suom.)

On myös Sebaot, vaikka lahkossa ollaan sitä mieltä, että tuo e tulisi vetää pitkänä, Seebaot.

Arabian kirjoitus kuulemma on pelkkiä konsonantteja.
Eipä ihme,ettei lukutaitoa ole kaikilla.

Kannattaisi etsiä vastauksia masoreettisesta tekstistä, eli the alkuperäisimmästä Raamatusta. Sinne on talletettu masoreettien toimesta oikein lausumisen aarteet. He tiesivät asiasta enemmän kuin uskotaankaan. Asiaa on selvitetty pitkin internetin ihmemaailmaa, mutta asiaa kammoksuvat haluavat peitellä todisteita. Todisteita kuitenkin on olemassa ja ne tulevat ennemmin tai myöhemmin kaikkien tietoon. Tätä odotellessa, käykääpä vaikka vilkaisemassa asiaan liittyvää osoitteesta: https://jumalannimi.wordpress.com

Ennen hebreankieltä luettiin ilman vokaaleja.
Silloin käytettiin erilaisia konsonanttimerkkejä sanan alussa ja lopussa vokaalien paikkojen tunnistamiseen.
Nykyisin vokaalit on merkitty.

Unohdetaan nämä YU-WO-HIO, Y-OHW-EH, Y-OIH-VOH, YE-AOWE ... Noihan muistuttaa kiimaisen pilkullisen kamelin uikutusta Peetlehemin torilla. Eiköhän sovita että se paimentolaisten satuolennon nimi on tästälähin Seppo.

Mutta ei vuosituhansia vanhojen sanojen lausumistapoja voida tietää, kun ei tiedetä, miten mikin kirjoitusasu on lausuttu. Lausuminen on voinut muuttua ties kuinka moneen kertaan ajan kuluessa.

Suomikin, nuori kulttuuri, kehitti Savon, Hämeen, Pohjanmaan murteet, kaupungistumisen myötä kaupunkien slangit.

Mutta tuo ongelmatiikka on vain vartiotorniuskonnolle tarpeellista. Kristityt eivät näe eikä löydä mitään vaikeuksia tässä. Taivaan Isä sanoi Jeesus kun puhui Jumalan nimen pyhittämisestä.
Taivas ja Isä on käännettäviä sanoja.
Mutta muutkin nimet käyvät. Sillä ei Raamattuun ole otettu sen huonompia nimiä mukaan kuin mikään muukaan nimi.
Vartiotorniuskonnon mielenhallintatekniikat käyttävät todistajia, uskottelevat heille että he tietävät enemmän kuin muut, teettävät heillä työtä, ettei ajattelulle jäisi aikaa.

Ei nimi jumalaa pahenna ellei jumala nimeä.

Täällä viisateleville, ette tiedä, miten Jeesuksen nimi tai muut Raamatussa olevat nimet lausuttiin alunperin, mutta siitä huolimatta käytätte niitä. Jumalan nimi onkin osoittautunut kompastuskiveksi niille, jotka eivät halua tuntea tai palvella häntä. Siinä painava syy. Jeesus tosiaan käytti sanaa Isä, yksinertaisesti siksi, että Jumala oli hänen Isänsä. Ja hän sanoi tehneensä Isänsä nimen tunnetuksi ollessaan maan päällä. Isä ei ole kenenkään nimi. Kuka vastaa, kun lapsi huutaa isä. Eikö hänen oma isänsä. Mutta, jos joku muu kuin lapsi kutsuu, hän käyttää hänen nimeään.
Jumalan nimi on maailmankaikkeuden suurin nimi ja sen tunteminen merkitsee elämää.