Noin kuusi vuotta sitten saimme kaksi tyttömarsua, joiden häkki sijoitimme minun rauhalliseen ja hiljaiseen huoneseen. Hyvin ovat silloin tottuneet ympäristöön, vaikka myöhemminkin häkki siirrettiin meluisaan olohuoneseen. Valitettavasti vanhat marsuni olivat menehtyneet noin kuukausi sitten.
Tilalle ostimme tiistaina kaksi uutta maaliskuussa syntyneet tyttömarsua. Häkki on tietenkin vieläkin olohuoneessa.
Lopun te jo tiedätte: pienokaiset peloissaan juoksivat mökkiin neljää talossa asuvaa ihmistä pakoon ja vieläkin tänä päivänä siellä telttailevat.
Ennen uusien marsujen ostamista olin aktiivisesti selaillut tietoa marsujen hoidosta, tarpeista ja kesyttämisestä. Löysin monia vinkkejä miten pitää käsitellä marsuja ensimmäisinä viikkoina. Päätin pikkuhiljaa aloittaa kesyttämisen seuraavalla tavalla: kaksi ensimmäistä päivää marsujen annetaan tutustua hajuihin, ääniin, liikkeisiin. Sitten pari kertaa päivässä tulen vain häkin viereen rauhassa puhumaan ja joskus yritän tarjota kädestä herkkupalaa. Kun marsut liikkuvat häkissä vapaasti pakenematta jokaista ääntä ja liikettä pakoon, yritän ottaa syliin.
Miten kesyttäminen sujui? Ensimmäisen ja toisen päivän marsujen ei ole annettu olla TUNTIAKAAN rauhassa. Aina isukki ja äiti päätti tulla tuijottelemaan heidän jokaista liikettä, työnsivät käsiään marsuja kohti ja tekivät rajuja liikeitä.
Marsut istuivat koko päivän mökissä ja vasta yöllä tulivat syömään.
Kun yritin tarjota kädestä hieman ruokaa, veli tuli hyppien paikalle ja heiluttaen käsiään kuin helikopteri ja marsukaiset paniikissa juoskivat lentäen piiloon.
Yritin heille huomauttaa asiasta, mutta heistä se oli vaan hauskaa. Äitini, "marsujen asiantuntija", väitti marsujen tottuvan ajan kanssa tämän talon sääntöihin ja olemukseen (eli siihen, että talossamme kaikki kävelevät kuin norsut, vieraat kurkkivat mökkiin ja yrittävät työntää sormeja häkkiin silitäkseen marsuja).
Mitäs muut ovat mieltä? Onko äitini todellakin oikeassa, että kiirehdin liikaa? Vai kannattaako vielä kun ei ole myöhäistä siirtää häkin huoneeseni?
Kiitos etukäteen pitkän tekstin lukemisesta ja mahdollisesta vastauksesta.
Tilalle ostimme tiistaina kaksi uutta maaliskuussa syntyneet tyttömarsua. Häkki on tietenkin vieläkin olohuoneessa.
Lopun te jo tiedätte: pienokaiset peloissaan juoksivat mökkiin neljää talossa asuvaa ihmistä pakoon ja vieläkin tänä päivänä siellä telttailevat.
Ennen uusien marsujen ostamista olin aktiivisesti selaillut tietoa marsujen hoidosta, tarpeista ja kesyttämisestä. Löysin monia vinkkejä miten pitää käsitellä marsuja ensimmäisinä viikkoina. Päätin pikkuhiljaa aloittaa kesyttämisen seuraavalla tavalla: kaksi ensimmäistä päivää marsujen annetaan tutustua hajuihin, ääniin, liikkeisiin. Sitten pari kertaa päivässä tulen vain häkin viereen rauhassa puhumaan ja joskus yritän tarjota kädestä herkkupalaa. Kun marsut liikkuvat häkissä vapaasti pakenematta jokaista ääntä ja liikettä pakoon, yritän ottaa syliin.
Miten kesyttäminen sujui? Ensimmäisen ja toisen päivän marsujen ei ole annettu olla TUNTIAKAAN rauhassa. Aina isukki ja äiti päätti tulla tuijottelemaan heidän jokaista liikettä, työnsivät käsiään marsuja kohti ja tekivät rajuja liikeitä.
Marsut istuivat koko päivän mökissä ja vasta yöllä tulivat syömään.
Kun yritin tarjota kädestä hieman ruokaa, veli tuli hyppien paikalle ja heiluttaen käsiään kuin helikopteri ja marsukaiset paniikissa juoskivat lentäen piiloon.
Yritin heille huomauttaa asiasta, mutta heistä se oli vaan hauskaa. Äitini, "marsujen asiantuntija", väitti marsujen tottuvan ajan kanssa tämän talon sääntöihin ja olemukseen (eli siihen, että talossamme kaikki kävelevät kuin norsut, vieraat kurkkivat mökkiin ja yrittävät työntää sormeja häkkiin silitäkseen marsuja).
Mitäs muut ovat mieltä? Onko äitini todellakin oikeassa, että kiirehdin liikaa? Vai kannattaako vielä kun ei ole myöhäistä siirtää häkin huoneeseni?
Kiitos etukäteen pitkän tekstin lukemisesta ja mahdollisesta vastauksesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siirtäisin oman huoneeseesi häkin, ja kyllä sun äiti on tossa nyt väärässä, vaikka pitäähän marsujen tottua meluun. Tsemppii! :D
olen samaa mieltä edellisen kanssa, mutta et todellakaan kiirehdi. Marsut ovat kuitenkin säikkyjä, niinkuin varmaan tiedät jos marsuja joskus ollut. Kun sain marsuni, annoin parikolme päivää olla rauhassa, välillä istuin häkin vieressä lukemassa tai vastaavaa mutta en luonut mitään suurempaa kontaktia. Sitten aloin silittelemään (jos antoivat) ja vähän tarjoamaan ruokaa.
suunnitelmasi kuulostaa minsuta todella hyvältä, sinuna sanoisin tiukasti äitille että jättää ne rauhaan:)