Mulla on nyt aika tarkalleen 9 kuukauden ikäinen kääpiöluppatyttö ja sen kaverina kastroitu pari kuukautta vanhempi samanrotuinen poikakani.
Tyttöpupun murrosikä alkoi tuossa suunnilleen 4kk iässä, aluksi melko lievänä: tytölle tuli muutaman viikon välein muutaman päivän jakso jolloin oli pölhö hormonihirmu. Yritti siis pomottaa poikaa pökkimällä, papanoi vähän sinne tänne ja joskus heitti pissatkin jonnekin minne ei kuuluisi.
Noh, nyt ehkä noin kuukausi sitten homma räjähti suunnilleen käsiin. Tytsy on ihan mahdoton ja ihan koko ajan: papanoi kuin kone ihan kaikkialle muualle kuin vessaan, vääntää papanoita vaikka väkisin (välillä lattioilla on sellasia ihan onnettoman pieniä, väkisin väännettyjä kikkareita vaikka ei siis tietoakaan mistään ummetuksesta tms.), pissailee kaaressa seinille, lattioille ja poikakanin päälle... Nytkin kun olivat viikon verran äidilläni hoidossa, oli tyttö pilannut tapetitkin parista kohtaa ruikkailemalla pissaa. Äiti oli lopulta joutunut laittamaan tytön öiksi kylppäriin ettei se pilais koko kämppää, ja että poikapupuparka sai nukuttua. Selvennyksenä siis, että kotonani kanit ovat vapaana oikeastaan koko ajan. Öisin, ja silloin kun en ole kotona, ovat koko eteisen kattavassa, n. 5-6 m2 aitauksessa.
Olen tässä pohdiskellut, että onkohan tuo tyttösen "räjähdys" joku murrosiän loppuhuipennus, vai meinaako se olla tuollainen loppuikänsä. Mietin, että jos odottaisin siihen asti, kun tuo on noin vuoden ikäinen (mihin mennessä ilmeisesti yleensä pitäisi murrosiän olla ohi), että jos ei tuo hirmuilu ole siihen mennessä loppunut, veisin kanin steriloitavaksi. Onko muilla ollut samankaltaisia tapauksia? Millainen lopputulos on ollut, onko "häiriökäyttäytyminen" mennyt ohi? Onko mahdollinen sterilointi auttanut ja onko se vaikuttanut kaniin radikaalisti jotenkin muutoin?
Tyttöpupun murrosikä alkoi tuossa suunnilleen 4kk iässä, aluksi melko lievänä: tytölle tuli muutaman viikon välein muutaman päivän jakso jolloin oli pölhö hormonihirmu. Yritti siis pomottaa poikaa pökkimällä, papanoi vähän sinne tänne ja joskus heitti pissatkin jonnekin minne ei kuuluisi.
Noh, nyt ehkä noin kuukausi sitten homma räjähti suunnilleen käsiin. Tytsy on ihan mahdoton ja ihan koko ajan: papanoi kuin kone ihan kaikkialle muualle kuin vessaan, vääntää papanoita vaikka väkisin (välillä lattioilla on sellasia ihan onnettoman pieniä, väkisin väännettyjä kikkareita vaikka ei siis tietoakaan mistään ummetuksesta tms.), pissailee kaaressa seinille, lattioille ja poikakanin päälle... Nytkin kun olivat viikon verran äidilläni hoidossa, oli tyttö pilannut tapetitkin parista kohtaa ruikkailemalla pissaa. Äiti oli lopulta joutunut laittamaan tytön öiksi kylppäriin ettei se pilais koko kämppää, ja että poikapupuparka sai nukuttua. Selvennyksenä siis, että kotonani kanit ovat vapaana oikeastaan koko ajan. Öisin, ja silloin kun en ole kotona, ovat koko eteisen kattavassa, n. 5-6 m2 aitauksessa.
Olen tässä pohdiskellut, että onkohan tuo tyttösen "räjähdys" joku murrosiän loppuhuipennus, vai meinaako se olla tuollainen loppuikänsä. Mietin, että jos odottaisin siihen asti, kun tuo on noin vuoden ikäinen (mihin mennessä ilmeisesti yleensä pitäisi murrosiän olla ohi), että jos ei tuo hirmuilu ole siihen mennessä loppunut, veisin kanin steriloitavaksi. Onko muilla ollut samankaltaisia tapauksia? Millainen lopputulos on ollut, onko "häiriökäyttäytyminen" mennyt ohi? Onko mahdollinen sterilointi auttanut ja onko se vaikuttanut kaniin radikaalisti jotenkin muutoin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
leikkauta naaras