Makaan
Kainalossa schiffer, toisessa schäfer
jalkopäässä 1,85 lasta
Perheonnen autuutta.
Makaamme
muistuttaen Sunnuntai-mainoksen
verkkokalvolle palanutta kuvajälkeä
joka tuoksuu
pullataikinan paisuvaiskudokselta
kuolatulta tyynyltä
Makaavat
eloveenatytöt kaurapellossa
hedelmällisinä
Makaan sängyllä
kaihtimet kiinni
kuuntelen kosmista kohinaa
kun perävaunuyhdistelmät vievät vientiin
*
Ja niitä kommentteja karhutaan jälleen.
Kainalossa schiffer, toisessa schäfer
jalkopäässä 1,85 lasta
Perheonnen autuutta.
Makaamme
muistuttaen Sunnuntai-mainoksen
verkkokalvolle palanutta kuvajälkeä
joka tuoksuu
pullataikinan paisuvaiskudokselta
kuolatulta tyynyltä
Makaavat
eloveenatytöt kaurapellossa
hedelmällisinä
Makaan sängyllä
kaihtimet kiinni
kuuntelen kosmista kohinaa
kun perävaunuyhdistelmät vievät vientiin
*
Ja niitä kommentteja karhutaan jälleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko tämä nyt sitten oodi keskiluokkaisuudelle?
Hmmm. Keskiluokkaisuus on vaikea alue, vähän kuin rakkauskin; siitä on periaatteessa sanottu 'kaikki'. Mutta vain periaatteessa.
Ajankohtaisuuden vuoksi haluaisin vaihtaa runostasi schäferin mäyräkoiraan ja eloveenatytöt julkkiksiin saaressa.
Viimeinen säe oli jälleen aika täydellinen: soikio, neliö tai joku ääretön merkintätapa kuitenkin. Neuf points!
"Keskiluokkaisuus on vaikea alue, vähän kuin rakkauskin; siitä on periaatteessa sanottu 'kaikki'."
Aivan, mutta sanontaa täytyy päivittää jatkuvasti. Sitä paitsi, kuten rakkaus, porvariston hillitty charmi on ikuinen aihe. Ainakin täällä ex-sosiaalidemokraattisessa Suomessamme. Keskiluokka on klisee ja yleistys. Silti kärjistykset osuvat ällöttävän usein oikeaan. Keskiluokka kasvattaa kiinnostavia tragedioita.
Keitä ovat julkkikset saaressa? Ja mäyräkoiraan vaihtaminen ei kyllä käy. Muuten Schifferin pari menee pilalle, jos schäfer otetaan pois.
"Onko tämä nyt sitten oodi keskiluokkaisuudelle?"
En tiedä. Olen itse keskiluokkainen. Niin että kai se on oodi. Tai ainakin valitusvirsi.
Tuo hillitty charmi laittoi mietteliääksi.
Silloin ei voi mainita julkkiksia saaressa, samassa runossakaan, meinaan.
Yksi joukko-opin ideoista lienee, että luokittelua harrastetaan asioiden tarkastelemiseksi ja tarkastelun helpottamiseksi. Ja sitten voidaan vetää hienoja johtopäätöksiä niistä alkioiden välisistä suhteista.
Julkkikset saaressa ovat mäyräkoiraa, Schiffer EU:ta ja schäfer sosialidemokratiaa.
Keskiluokkaisuus on erittäin jees. Pelle Miljoona lauloi ne "pikkutakeissaan käveleviksi apinoiksi" ja Röyhkä "vihaan keskiluokkaa ja niiden mimmejä". Hmm. Joukko-opin mukaan nuo viimeksimainitut eivät paljoa piittaisi schäfereistä tai schifferistä. Hankala yhtälö ;-)
Niinkuin aamunkäellä saaristossa.
"Tekisi mieleni laittaa, mutta aristaa paisuvaisesta."
chapeau,
haluan sanoa, että teidän kirjoituksenne ovat usein teknisesti moitteettomia. Niistä löytyy myös hienoja sanapareja, tyylikkäitä sanavalintoja, hauskoja sanaleikkejä. Jos omaisin auktoriteettia, voisin nimetä teidät sanamestariksi tai -sepoksi.
Jostain syystä en kuitenkaan aina pidä teoksistanne, ja syynä on yksinkertaisesti se, etten ymmärrä aina niiden ydintä. Voi olla, että ne ovat minulle liian näppäriä, ikään kuin arvoituksia, joita en pysty ratkaisemaan. Siksi en voi syyttää niiden laatijaa, mutta voisi sanoa, että meitä ei ole aina luotu toisillemme.
"Kaikkivoipaa makoilua" menee tänään yli, enkä pysty nauttimaan sen ironiasta. Löydän siitä jopa jotain ärsyttävää. Varsinkin toinen säe, vaikkakaan osia ei saisi tällä tavalla erottaa toisistaan, yrittää päteä liikaa jollain tavalla. Aivain kuin osaset olisivat olemassa vain siksi, että ne ovat niin näppäriä, eivätkä siksi, että ne palvelisivat kokonaisuutta.
Aiemmat kommentit siitä, että runo kertoisi keski-ikäisistä, eivät runoa minun silmissäni pelasta. Kuitenkin uskon, että tällä runolla on hieno viestinsä, sanomansa, teemansa. Minulle tuo viesti vain ei tällä kertaa kantaudu, en pysty nauttimaan.
Toimiva runo. Hauskaa sanailua. Luot jälleen anteliaita mielikuvia.
Allekirjoitan pääosin edellä siteeratut Kaukon ja Pellen lausahdukset. Runossasi on kuitenkin juuri suhteessa keskiluokkaisuuden implisiittiseen ironisuuteen tiettyä ällöttävän tyydyttävää dynamiikkaa.
Eli suomeksi sanottuna: kolahtelee kyllä tässä päässä.