Suursnautserin pentu tulossa ! :-)

"Muutenkin kertokaa omia kokemuksia,millaisia kouluttaa, millaisia luonteeltaan?"

Kerran joskus kauan sitten sain tutustua erääsen yksilöön. Kannoin postia pienessä maalaiskylässä joskus vähäpoikana ja erään ok-talon pihassa koivuun kiinnitettynä oli postilaatikko. Ajoin mopolla(aito paappatuntsa) siihen laatikon viereen ja aloin plokata laukusta asiakkaan postit. Samassa huomaan mustan salaman kiitävän talon ovelta kohti ja samantien tuo salaperäinen salama on edessäni tassut olallani valmistautuen syömään pääni. Vain isot valkoiset hampit ja kitarisat näkyivät. Sitten kuulin yhden maailman ihastuttavimmista äänistä: "Perkeleee, tääännnee" kaikuvan jostain. Sitten tämä musta salama laskeutui ja se äänenhaltija vei koiran mennessään sisälle.

Kertomus antanee jtn. osviittaa sekä luonteesta että kasvatuksen haasteista? ;D

Ps. Ja koiran nimi oli muistaaksen Mosse ja lempinimi Perkeleee. Ehkä nimeksi käy jompi kumpi noista? Ja onnea muuten perheenlisäyksestä. ;D

Pelkkiä huonoja kokemuksi kyseisestä rodusta, mutta toivotan onnea suursnautserin kanssa, koska sitä tarvitset ja PALJON!

Paljon ulkoilua ja koulutusta. Roti ei ole pihakoira.

Onko kasvattaja miten sosiaalistanut pentua mm.lapsiin ja ihmisiin? Tämä olisi tärkeätä saada selville.
Itse saimme juuri pentueen sakemanni, mutta kun pennut tuosta ikääntyy. Me totutamme ne pieniin lapsiin, hyvin pian. Tämä on tärkeä asia, kun perheessä on alle kouluikäinen lapsi.

Voi eeei, no toivottavasti meidän koirasta saadaan sitten vähän parempia kokemuksia..! Meillä on aina ollu niin, että koiralle ei todellakaan noin rumasti sanota eikä lähes koskaan huudetukaan, muutakun kunnon aiheesta. Kaikki koirathan on välillä aika vekkuleita. Ja Mosse olis kyllä tosi hyvä nimi, mutta lähipiireissä on Mosse niminen ihminen. :D Ja vaikka kuinka jääräpää oisi, meiän perheessä ei niin vaan luovuteta!!:D Muutenkin valittiin sieltä paikasta aikalailla rauhallisin yksilö. :) Eihän se välttämättä enää vähän vanhempana rauhallinen ole, mutta toivottavasti.

Minulla ei itsellä ole ollut riiseniä, mutta tunnen useita rodun edustajia (oikein) hyvin (äkkiä laskettuna noita tuttuja koiria on pitkälti yli 10 kappaletta). Harrastan pk-lajeja ja meilläpäin tuota rotua löytyy joka lajiin, joten olen nähnyt niitä sekä "työssä" että normielämässä.

Tämä minun "otos" käsittää hyvin erilaisia koiria. Osa niistä on "juntturoita" ja osa taas oikenkin pehmeitä. Se, mikä niitä yhdistää, on suuri määrä energiaa ja tekemisentarvetta. Yhtäkään aggressiivista en ole nähnyt.

Hyvä peruskoulutus ja riittävästi tekemistä, niin saat ihan upean, tottelevaisen ja kiltin koiran. En kyllä suosittele ihan ulkokoiraksi, karva täytyy trimmata, joten ei ole Suomen talven kestäviä. Ja uskon muutoinkin, että riiseni kaipaa siihen oman omistajansa kylkeen illalla saamaan rapsutuksia ja haleja.

Sori fiona70, en huomannu sun kommenttia. Kaikki pennut ovat olleet ulkona häkissä emonsa kanssa, ja heilläkin on alle kouluikäisiä lapsia jotka käyvät niitä vähän väliä rapsuttelemassa :-) Kiitos kaikille kommenteista, toivottavasti me saadaan vielä mahtava perheenjäsen ja ystävä siitä! :)

Se ei ole kasvattajalta, eikä myöskään mikään pentutehtailija, vaan hyvä perheystävämme. Heillä on myös koirahoitola, että luotettava on. :) Kiitos pitkästä tekstistä, meillä yksi, joka on allerginen koirille mutta muuttaa pian kotoa pois. Kaikista koiristahan voi jollain tavalla "siedättyä"?Onko kellään riisenistä kokemuksia jos on allergisia ollut? Niin sitä ajattelin että voisi kesän ajan suurimman osan viettää silti pihalla aikaa tietysti jonkun ihmisen läsnä ollessa aina. :) Mitä sä oikeen kuvittelet? Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä... Luuletko että juoksuttaisin sitä tossa pihassa vain? Tiedän että sen liikunnantarve on suuri. Hullua porukaa....

Meillä on käppänä ja olen allerginen, ei mitään oireita, astmakin on parantunut siihen malliin, että vain flunssassa tarvitsee avaavaa, muuta lääkitystä ei tarvitse enää.

Joo, en minäkään aina ymmärrä, miksi suursnautsereita ollaan heti moittimassa, vaikka on aivan ihana koira, itsepäisyyttä esiintyy joka koossa, mutta sen kanssa pärjää, kun ei anna periksi ja parasta se itsepäisyys on niin hyvässä kuin pahassa, eli jos jotain ei saa tehdä (esim.ottaa maasta ruokaa) ei sitä sitten oteta edes luvan kanssa. Ja kiintyy omaan perheeseen todella vahvasti = helpompi, kun ei ole karkailu altis. Toivotan onnea hyvästä valinnasta ja usko edes huvikses, hyvin se menee.

Joo kiitos viimeinen vastaaja, kyllä niitä mukaviakin näköjään löytyy... On se kumma, kysellään muuten vaan omista kokemuksia suursnautsereista, ja sitten ruvetaan varottelemaan ja neuvomaan että sitä ja tätä tehdään sen ja sen verran. Ja kiva kuulla että pystyy olla vaikka on allerginen, yksilöllistä tuokin, mutta ei ainakaan tarvitse huolehtia niin paljon ettei heti astmaa pukkaisi. :)

Meillä on 2-vuotias suursnautseri uros. Huippukoira. Rotua harkittiin vuosi ( ei ensimmäinen koira), ja kaksi viime vuotta ollaan paneuduttu koulutukseen. Ja se on tarkoittanut sitä, että koira on kulkenut meidän mukana kaikkialle. Se on suurimman osan ajasta vapaana, juoksee vähintään 10km päivän aikana, mieluusti paljon enemmän. Ja mieluiten metsässä.
Säännöt on oltava, kussakin perheessä tietysti omansa, meillä mm. koira ei tule sohvalle eikä koskaan ylitä makuuhuoneen kynnystä. Se on kissan valtakuntaa eikä koira ylitä kynnystä vaikka olisi jahdannut kissaa toiselta puolen taloa. Kissakin tietää olevansa turvassa kynnyksen toisella puolen. Vastaavasti koira on myös oppinut kissan säännöt, esim. kissa ei saa olla ruokapöydällä, ja vahtii niiden noudattamista. Se on niinkuin joka kodin järjestysmies.
Kaikkia koiran hyviä puolia en edes jaksa listata, ei riittäisi palstatila eikä yö...
Älä laita suursnautseriasi häkkiin tai liekaan, silloin sillä ei ole mahdollisuutta olla täysipäiväinen perheenjäsenenne. Antamalla sen olla mukana ja osallistua, tehdä itsestään tärkeän, luottamalla siihen ilman häkkejä tai kahleita, saat siitä takuuvarmasti mitä parhaimman ystävän ja apurin.

Hei! Ja onnea tulevan perheenlisäyksen johdosta! Meillä on kaksi suursnautseriurosta, Figo 9v ja Messi 3v. Ne ovat täysin erilaisia luonteeltaan, mutta aivan mahtavia koiria molemmat!
Figo on tyypillinen suursnautseri; voimakasluonteinen, itsepäinen, palvelualtis ja hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Ei kuitenkaan ole koskaan ollut agressiivinen ja Messi taas on aina ollut kaikkien paras kaveri:). Nuorena uroksena Figo oli haasteellinen, mutta helppo koulutettava, ja määrätietoinen ja johdonmukainen koulutus on muokkannut siitä aivan unelmakoiran. Se on esim. puolustanut tytärtä (15v) humalaisen käpälöinniltä tarttumalla tiukasti käsivarresta hampaillaan kiinni, mutta kuitenkaan purematta ja on kiskonut samaista tytärtä avannosta ylös. Rotu tarvitsee jämäkän kasvatuksen, mutta sittenpä teillä onkin unelmakoira. Ei sovi kokemuksemme mukaan tarhakoiraksi, on tiukasti perhekoira ja haluaa olla lähellä perhettä:)