Monet naiset

ne naisetkaan sen vastuullisempia ja asiallisempia ole.

Vai miksi muuten heidän heikkoa itsetuntoaan pitää aina pönkittää naistenlehtien artikkeleilla ?
Kuinka ainoastaan heillä on oikeus nauttia ja harrastaa irtosuhteita ?

Kuinka heitä pitää kohdella alituisesti kuin prinsessoja ja mies on vain pelkkä koira ?
Alempi kuin koira ?

Kuinka ainoastaan miehet ovat aina ja vain sikoja ?

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa..

.

hah! kirjoitti:

ne naisetkaan sen vastuullisempia ja asiallisempia ole.

Vai miksi muuten heidän heikkoa itsetuntoaan pitää aina pönkittää naistenlehtien artikkeleilla ?
Kuinka ainoastaan heillä on oikeus nauttia ja harrastaa irtosuhteita ?

Kuinka heitä pitää kohdella alituisesti kuin prinsessoja ja mies on vain pelkkä koira ?
Alempi kuin koira ?

Kuinka ainoastaan miehet ovat aina ja vain sikoja ?

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa..

.

Lue lisää

Luulen, että nyt on kysymys ihmisten - ei miesten/naisten välisistä eroista. Meissä kaikissa on syvä vamma, syyllisyys siitä, että emme ole toinen toisillemme sitä, mitä pitäisi. Voihan se johtua siitä, että meidät alunperin luotiin erilaisiksi= täydentämään toinen toisiamme. Hyvä avioliitto ja ihmissuhde on
lahja ja tarkoitettu jokaiselle, mutta elämän taistelut, haavat ja pettymykset tekevät meistä kykenemättömiä epäitsekkääseen rakkauteen.

Olen kokenut omassa eroon päättyneessä avioliitossani aivan kauhistuttavaa hyväksikäyttöä, hylkäämistaä ja jopa pahoinpitelyä, joten katselen elämää toisaalta sellaisten silmälasien läpi, jotka tekevät kyyniseksi.

Omien poikieni kohdalla näen ehkä asian objektiivisemmin: näen heidän hyvät puolensa: rehellisyyden, aitouden , hienotunteisuuden sekä myös heidän sietämättömät vikansa (naisen kannalta) ja sen valtavan avuttomuuden, lapsekkuuden, ja hämmästyttävän naiviin suhtautumisen, joka ilmenee heissä odotuksena, että kaikki heitä rakastavat ja hyväksyvät heidän monasti itsekkään elämänsä.

Nykyajan nuoret aviomiehet ovat varmaankin sitoutuneet perheisiinsä paljon lujemmin kuin oman ikäpolveni miehet. Toisaalta avioliitot tuntuvat päättyvän eroon vielä entistäkin useammin. Tuntuu, että joko sitoudutaan kunnolla tai sitten luikerrellaan vastuusta mahdollisimman nopeasti.

Jos miehet ymmärtäisivät kohdella vaimojaan hellästi ja taputtaisivat vaikka kerran päivässä myötätuntoisesti vaimojaan/kumppaneitaan, naiset olisivat valmiit vaikka orjiksi.

Olen aina ihmetellyt, miksi fiksuilla miehillä on vaimoina typerykset ja päinvastoin: älykkäillä ja fiksuilla naisilla on törpöt aviomiehet Itse kuulun tietysti näihin viime mainittuihin naisiin....

Millainen on ollut oma avioliittosi / suhteesi?
Oikeastaan veit sanat suustani: niin metsä vastaa kuin sille huudetaan.

Toisaalta: jos mieheni olisi kerrankin tosissaan pyytänyt anteeksi ja antanut arvon minullekin, olisin ehkä vieläkin naimisissa (oikeastaan kyllä leski!)

Me haavoitamme, koska olemme kykenemättömiä kommunikoimaan. Ylpeytemme on suuri. Emme halua näyttää olleemme väärässä.
Puheyhteys on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. (Oma mieheni lähti kapakkaan heti, kun halusin keskustella suhteestamme ja elämästämme. Sitä paitsi hän teki riidan tyhjästä, jotta pääsi lähtemään ulos.)

Uskottomuus tekee syvät ja parantumattomat haavat. Ne vaativat paljon työtä. Silloin on vain valittava haluaako kasvaa siinä kivun myöta tai sitten kiukuteltava. Siinä ei sitten ole miestä eikä naista, molempien on oltava tarpeeksi kypsiä vastuulliseen elämään (avio)liitossa. Tyhmyys, typeryys on asia erikseen Se on parantumatonta. Sille emme voi mitään.

Neljän pojan äiti kirjoitti:

Luulen, että nyt on kysymys ihmisten - ei miesten/naisten välisistä eroista. Meissä kaikissa on syvä vamma, syyllisyys siitä, että emme ole toinen toisillemme sitä, mitä pitäisi. Voihan se johtua siitä, että meidät alunperin luotiin erilaisiksi= täydentämään toinen toisiamme. Hyvä avioliitto ja ihmissuhde on
lahja ja tarkoitettu jokaiselle, mutta elämän taistelut, haavat ja pettymykset tekevät meistä kykenemättömiä epäitsekkääseen rakkauteen.

Olen kokenut omassa eroon päättyneessä avioliitossani aivan kauhistuttavaa hyväksikäyttöä, hylkäämistaä ja jopa pahoinpitelyä, joten katselen elämää toisaalta sellaisten silmälasien läpi, jotka tekevät kyyniseksi.

Omien poikieni kohdalla näen ehkä asian objektiivisemmin: näen heidän hyvät puolensa: rehellisyyden, aitouden , hienotunteisuuden sekä myös heidän sietämättömät vikansa (naisen kannalta) ja sen valtavan avuttomuuden, lapsekkuuden, ja hämmästyttävän naiviin suhtautumisen, joka ilmenee heissä odotuksena, että kaikki heitä rakastavat ja hyväksyvät heidän monasti itsekkään elämänsä.

Nykyajan nuoret aviomiehet ovat varmaankin sitoutuneet perheisiinsä paljon lujemmin kuin oman ikäpolveni miehet. Toisaalta avioliitot tuntuvat päättyvän eroon vielä entistäkin useammin. Tuntuu, että joko sitoudutaan kunnolla tai sitten luikerrellaan vastuusta mahdollisimman nopeasti.

Jos miehet ymmärtäisivät kohdella vaimojaan hellästi ja taputtaisivat vaikka kerran päivässä myötätuntoisesti vaimojaan/kumppaneitaan, naiset olisivat valmiit vaikka orjiksi.

Olen aina ihmetellyt, miksi fiksuilla miehillä on vaimoina typerykset ja päinvastoin: älykkäillä ja fiksuilla naisilla on törpöt aviomiehet Itse kuulun tietysti näihin viime mainittuihin naisiin....

Millainen on ollut oma avioliittosi / suhteesi?
Oikeastaan veit sanat suustani: niin metsä vastaa kuin sille huudetaan.

Toisaalta: jos mieheni olisi kerrankin tosissaan pyytänyt anteeksi ja antanut arvon minullekin, olisin ehkä vieläkin naimisissa (oikeastaan kyllä leski!)

Me haavoitamme, koska olemme kykenemättömiä kommunikoimaan. Ylpeytemme on suuri. Emme halua näyttää olleemme väärässä.
Puheyhteys on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. (Oma mieheni lähti kapakkaan heti, kun halusin keskustella suhteestamme ja elämästämme. Sitä paitsi hän teki riidan tyhjästä, jotta pääsi lähtemään ulos.)

Uskottomuus tekee syvät ja parantumattomat haavat. Ne vaativat paljon työtä. Silloin on vain valittava haluaako kasvaa siinä kivun myöta tai sitten kiukuteltava. Siinä ei sitten ole miestä eikä naista, molempien on oltava tarpeeksi kypsiä vastuulliseen elämään (avio)liitossa. Tyhmyys, typeryys on asia erikseen Se on parantumatonta. Sille emme voi mitään.

Lue lisää

"Nykyajan nuoret aviomiehet ovat varmaankin sitoutuneet perheisiinsä paljon lujemmin kuin oman ikäpolveni miehet. "

Eivät ole, samanlaisia ne ovat kuin vanhemmat kaljamahaiset pässinpäät.