ikävä riparia?!

Mie!

Kyllä minä tunnelmoin monesti riparin jälkeen ja lauleskelin yksikseni tuttuja lauluja. Olisin osallistunut seurakunnan toimintaan, jos se olisi järjestänyt afrikkalaisia gospelmessuja. Tavallinen jumalanpalvelustoiminta tuntui minusta kaavamaiselta ja tylsältä. Uskiskelin sitten yksikseni, kunnes virta loppui.

Minulle tulee aina välillä kaipuu riparille. Hyvää yhdessäoloa ja syväjuttelua kaipaan.
Myös yhteiset ruksaushetket herättää hyviä muistoja ja porukan yhtenäisyys.Ei nyt tarvi uskiskella yksin, ku on kamuja.

Jooo ripari oli vuos sitte, mut iha kauhee ikävä sinne vielki, ku porukka oli nii ihana ja isoset parhaita!

Kuka ei? Tosin aika harvalle vielä 1v jälkeen tulee kauheaa kaipuuta sinne takaisin, niinkuin minulla. Se oli vaan niin paras, elämäni paras viikko.

No itte en kaipaa riparia yhtään. Muutenkin ihan syvältä ne kaikki oppitunnit sun muut jeesustelut. Ja aina oli jotain typerää ohjelmaa ei saanut ikinä harrastaa urheilua muuten kun 50 henkilön ryhmis jotain kuperkeikkoi:D ei ollut ikinä edes 5 minuuttia omaa rauhaa muualla kun paskapöntöl.....
Ainut hyväpuoli riparista oli TODELLA HYVÄ RUOKA!!
Mutta hyvä että ei enään tarvii siellä kitua... Tuntuu että tyttöjä kiinnosti enemmän ripari.. Muistan kun viimesenä iltana jotkuu tytöt kävi itkee :D Ite vaan nauroin niille.
Mutta ruoka oli erinomaista!

Mulla on sinne niin kova ikävä!! Se oli viikko sitten ja isoset oli niin ihania,, tekiain mitä vaan että pääsisin sinne takas!!!!