steriilisaatio ja purkaminen

-erehtymisiä kirjoitti:

Aiheesta mielestäni liian vähän oli kirjotettu verrattuna siihen että tätä kuitenkin tehdään 3-6% ihmisistä,tässä ku olen miettiny ja puinu asiaa ja miettiny asioita viettämällä unettomia öitä ja nettiä selaten ja lukenu miten ihmisillä on menny purku leikkauksen jälkeen elämä,lähes kaikissa oli kuitenkin että niille joille steriilisaatio on tehty nii on jossain vaiheessa alkanu katumaan päätöstä ja niin kävi myös minulle ja nyt mua oikeen harmittaa ku on semmonen pitäny joskus tehä,sitä ku ihminen on aina niin "täysin varma" kaikista päätöksistä mitä tekee on ne sitte isoja tai pieniä,minulle tehtiin steriilisaatio alle kolmekymppisenä ja sen päätöksen piti pysyä ja sen piti pitää..alottamalla niinkuin useimmat sanoo että "ei enään lapsia" se oli päätös josta olin tyytyväinen silloin onhan tuo toimenpide sentään varma ja pysyvä! mutta asia mitä haluan tällä sanoa että jos on vähänkään epävarma että mitä tulevaisuus tuo tullessaan niin älkää tehkö steriilisaatiota,on olemassa muitakin pitkäaikaisia keinoja kuin tuo,itse nyt puin niitä kuuluisia kysymyksiä entä jos ja mitä jos?purkamisen asiaa olen miettinyt jo kauan ja nyt se on tullut ajankohtaseksi,tosin se että se on iso päätös tehäänkö se vai ei mutta se on myöskin iso päätös puretaanko se vai ei,en ole ihan kuitenkaan millään hätiköidyllä päätöksellä liikkeellä ja asiasta ottanu paljon selvää ja nyt monien valvottujen öitten tuloksena olen jo lähes varma päätöksestä.haluaisinkin kuulla että onko täällä kanssatovereita?kiitos jo etukäteen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä