apua!

Aukaise kaapin ovi ja ota minut sieltä ulos. :D

ensitapaamisesta*

Jos haluat, kertoisitko enemmän tästä teidän välisestä vetovoimasta ja miksi uskot, että myös hänellä on/oli tunteita sinua kohtaan etkä vain kuvitellut niitä? Itse olen samassa tilanteessa, ja pelkään koko ajan, että kuvittelenkin ihastuneena kaiken.

Valitettavasti joidenkin on syytä sitä murehtia. Esimerkiksi silloin, kun on alaikäinen, vailla omaa asuntoa ja rahaa ja riippuvainen omista vanhemmistaan. Silloin ei naurata, jos lesbouden takia heitetään ulos, takavarikoidaan avain ja kielletään tulemasta kotiin.

Kaikkien tarinat eivät ole yhtä onnellisia. On mielestäni väärin julistaa kaikille nuorille, että asiat sujuvat kuin itsestään kaapista ulos tulemisen jälkeen. Kaikille niin ei käy. Jotkut voivat jopa menettää koko perheen. Etukäteen voi myös olla vaikea ennustaa todellisia reaktioita, sillä matkan varrella on nähty, että ennakkoluulottomina pidetyt vanhemmat voivat osoittautua hyvinkin jyrkkämielisiksi silloin, kun oma lapsi on kyseessä, ja päinvastoin.

En olisi kyllä koskaan kävellyt seurustelun alussa toisen kotiin tilanteeseen, jossa suhteemme olisi yhtäkkiä julistettu alkaneeksi. Vähintäänkin olisin pelännyt, että tyttöystävän isä hakee haulikon kaapista ja silloin juostaan ja lujaa. Ehkä olen hitusen skeptinen persoona, mutta kaikkea on nähty ja elämä voi yllättää - positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.

Omana ohjeenani sanoisin, että älä koskaan luule tietäväsi tai osaavasi ennustaa toisten reaktioita tai suhtautumista. Ole varma itsestäsi, ota rauhallisesti ja suunnittele elämääsi. Seiso itsesi ja sanojesi takana, älä ala nöyristellä, mutta älä myöskään julistaa tai uhota. Ole valmis antamaan ihmisille aikaa ajatella ja pohtia omia tunteitaan, ole valmis vastaamaan kysymyksiin ja anna tilaa. Mikäli sinuun suhtaudutaan huonosti ja joudut vaikeuksiin, hae apua ja tukea esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta tai luotettavalta aikuiselta. Muista kuitenkin aina elää ja olla omana itsenäsi.

Järki päässä kirjoitti:

Valitettavasti joidenkin on syytä sitä murehtia. Esimerkiksi silloin, kun on alaikäinen, vailla omaa asuntoa ja rahaa ja riippuvainen omista vanhemmistaan. Silloin ei naurata, jos lesbouden takia heitetään ulos, takavarikoidaan avain ja kielletään tulemasta kotiin.

Kaikkien tarinat eivät ole yhtä onnellisia. On mielestäni väärin julistaa kaikille nuorille, että asiat sujuvat kuin itsestään kaapista ulos tulemisen jälkeen. Kaikille niin ei käy. Jotkut voivat jopa menettää koko perheen. Etukäteen voi myös olla vaikea ennustaa todellisia reaktioita, sillä matkan varrella on nähty, että ennakkoluulottomina pidetyt vanhemmat voivat osoittautua hyvinkin jyrkkämielisiksi silloin, kun oma lapsi on kyseessä, ja päinvastoin.

En olisi kyllä koskaan kävellyt seurustelun alussa toisen kotiin tilanteeseen, jossa suhteemme olisi yhtäkkiä julistettu alkaneeksi. Vähintäänkin olisin pelännyt, että tyttöystävän isä hakee haulikon kaapista ja silloin juostaan ja lujaa. Ehkä olen hitusen skeptinen persoona, mutta kaikkea on nähty ja elämä voi yllättää - positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.

Omana ohjeenani sanoisin, että älä koskaan luule tietäväsi tai osaavasi ennustaa toisten reaktioita tai suhtautumista. Ole varma itsestäsi, ota rauhallisesti ja suunnittele elämääsi. Seiso itsesi ja sanojesi takana, älä ala nöyristellä, mutta älä myöskään julistaa tai uhota. Ole valmis antamaan ihmisille aikaa ajatella ja pohtia omia tunteitaan, ole valmis vastaamaan kysymyksiin ja anna tilaa. Mikäli sinuun suhtaudutaan huonosti ja joudut vaikeuksiin, hae apua ja tukea esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta tai luotettavalta aikuiselta. Muista kuitenkin aina elää ja olla omana itsenäsi.

Järki päähän, jos käy noin kusisesti, otetaan yhteyttä lastensuojeluun. Eli se on heitteillejättö, lastensuojelurikos. Sellaisten vanhempien mielipiteitä ei tarvitse kuunnella ja ymmärtää. Pointti oli se ettei kenenkään pidä joutua pelkäämään reaktiota kotona. Asenteet ne ei muutu kuin väkisin välillä. Naperolla on oikeus olla oma itsensä miettimättä, mitä hänen vanhempansa siitä sanovat.

Liiperilaaperi kirjoitti:

Järki päähän, jos käy noin kusisesti, otetaan yhteyttä lastensuojeluun. Eli se on heitteillejättö, lastensuojelurikos. Sellaisten vanhempien mielipiteitä ei tarvitse kuunnella ja ymmärtää. Pointti oli se ettei kenenkään pidä joutua pelkäämään reaktiota kotona. Asenteet ne ei muutu kuin väkisin välillä. Naperolla on oikeus olla oma itsensä miettimättä, mitä hänen vanhempansa siitä sanovat.

Jos siinä surkeassa vaiheessa jaksaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, niin mikäpä siinä. Pienillä paikkakunnilla asuvien kannattaa tosin muistaa, että mitään tukiasuntoa ei välttämättä ole siinä aivan kulmilla ja vieläpä juuri sillä hetkellä vapaana. Ja jos kotiin pääsee takaisin, niin elämä ei välttämättä siellä enää suju entisenlailla.

Pääpointti oli kuitenkin siinä, että kaikkien ulostulo ei ole mitään sateenkaarenväristä harmoniaa, eikä kaikilla ole ymmärtäviä vanhempia. Monille vanhempien mielipiteellä ja suhtautumisella on jotain merkitystä, olipa se mikä tahansa. Sillä voi olla jopa niin suuri merkitys, että kielteinen reaktio saa nuoren yrittämään itsemurhaa. Myös taisteleminen omia vanhempia vastaan vaikkapa yllämainittujen viranomaisten kanssa ei ole välttämättä se helpoin tehtävä teini-ikäiselle. Asenteita ja mielipiteitä ei liioin hetkessä korjata, ei välttämättä koskaan.

Tietenkin jokainen meistä toivoisi, että me kaikki voisimme elää tätä elämää avoimesti ja siten kuin se olisi meille parasta. Asiat eivät vain ole aina niin yksinkertaisia. Olen yhä sitä mieltä, että kaapista ulos tulemiseen ja sitä seuraaviin reaktioihin on hyvä jollain tavalla varautua, vaikka vain henkisesti. Jokaisella on tietenkin oikeus olla oma itsensä ja pelkäämättä vaikka missä maailman äärissä. Kaikkialla ei vain hyväksytä erilaisuutta.

Järki päässä kirjoitti:

Valitettavasti joidenkin on syytä sitä murehtia. Esimerkiksi silloin, kun on alaikäinen, vailla omaa asuntoa ja rahaa ja riippuvainen omista vanhemmistaan. Silloin ei naurata, jos lesbouden takia heitetään ulos, takavarikoidaan avain ja kielletään tulemasta kotiin.

Kaikkien tarinat eivät ole yhtä onnellisia. On mielestäni väärin julistaa kaikille nuorille, että asiat sujuvat kuin itsestään kaapista ulos tulemisen jälkeen. Kaikille niin ei käy. Jotkut voivat jopa menettää koko perheen. Etukäteen voi myös olla vaikea ennustaa todellisia reaktioita, sillä matkan varrella on nähty, että ennakkoluulottomina pidetyt vanhemmat voivat osoittautua hyvinkin jyrkkämielisiksi silloin, kun oma lapsi on kyseessä, ja päinvastoin.

En olisi kyllä koskaan kävellyt seurustelun alussa toisen kotiin tilanteeseen, jossa suhteemme olisi yhtäkkiä julistettu alkaneeksi. Vähintäänkin olisin pelännyt, että tyttöystävän isä hakee haulikon kaapista ja silloin juostaan ja lujaa. Ehkä olen hitusen skeptinen persoona, mutta kaikkea on nähty ja elämä voi yllättää - positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.

Omana ohjeenani sanoisin, että älä koskaan luule tietäväsi tai osaavasi ennustaa toisten reaktioita tai suhtautumista. Ole varma itsestäsi, ota rauhallisesti ja suunnittele elämääsi. Seiso itsesi ja sanojesi takana, älä ala nöyristellä, mutta älä myöskään julistaa tai uhota. Ole valmis antamaan ihmisille aikaa ajatella ja pohtia omia tunteitaan, ole valmis vastaamaan kysymyksiin ja anna tilaa. Mikäli sinuun suhtaudutaan huonosti ja joudut vaikeuksiin, hae apua ja tukea esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta tai luotettavalta aikuiselta. Muista kuitenkin aina elää ja olla omana itsenäsi.

Kyllä, on myös meitä, joita vanhemmat eivät hyväksy. Kannattaa etsiä lähimmän sosiaaliviraston numero ja soittaa sinne, jos olot käyvät kovin tukalaksi tai jopa vaaralliseksi (varsinkin juuri silloin) tai jos kotiin ei ole enää asiaa eikä ole paikkaa minne mennä tai sitten vaikka etsiä se lähin nuorten turvatalo. Se ei todellakaan ole niin helppoa kuin kuulostaa. Vanhempien julma suhtautuminen voi vaikuttaa vielä vuosien tai vuosikymmenten päästä ja ilmetä masennuksena, ahdistuksena jne. tai voi tulla kaikenlaisia itsemurha-ajatuksia, pelkotiloja tms. Apua kannattaa hakea aina.