Tulivatko muinaiset muukalaiset aurinkokuntaamme rakentamaan planeetan sopivalle etäisyydelle auringosta ja antamaan maalle elämän? Miksi maa pyörii? Onko planeetan pyöriminen ja kuu elämän edellytyksiä? Entä magneettikenttä ja ilmakehä? Monet elämään liittyvät asiat nimittäin tuntuvat kuin suunnitelluilta. Toisaalta myös elämän adaptoituminen ja monimutkainen kehittyminen maan olosuhteiden mukaan tuntuu loogiselta kun ajatellaan aikaa missä elämä on saanut rauhassa kehittyä. Kenties elämän rakennusaineet tuli meteoriittien ja komeettojen mukana.
Kun näitä asioita pohdiskelee, niin on luonnollista löytää itsensä muotoilemassa asioita tunteidensa mukaan. Mihin itse haluaa uskoa ja mikä itsestä tuntuu loogiselta. Toisista muukalaisteoria tuntuu todelliselta kun taas Jumalan luomistarina voi tuntua huuhaalta. Toisista sattuman oikusta syntynyt elämä saattaa kuulostaa paitsi tylsältä myös pelottavalta. Se nimittäin saattaisi todistaa, että sielua ja Jumalaa ei ole, eikä myöskään kuolemanjälkeistä elämää. Kuolema on jäytänyt sietokykyämme ammoisista ajoista lähtien. Sitä ei pysty selittämään, ei käsittämään eikä tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Se huolestuttaa ja jopa pelottaa. Loogisesti ajateltuna jumalien, muinaisten muukalaisten yms. luominen antaa lohtua suuren ja pelottavan mysteerin edessä. Se saa toivon elämään, että jotain upeaa on vielä edessä. Se toinen asia kuitenkin luo ristiriitaisen ja pelottavan tunteen; onko kuolema sittenkin vain yksinkertaisesti tietoisuuden sammuminen, jolloin "minä" lakkaa olemasta? Kun ajattelee loogisesti aivoja, niin voi helposti todeta, että ulkoisten ärsykkeiden (valo/värit, hajut, kosketus/kipu, äänet) kokonaisuus aivoissa on se tietoisuus, ”minä”.
UFOt saattaa olla ihmiselle vastaavanlainen lohtu, kuten jumalatkin. UFO tarkoittaa, että tuolla jossain on kehittynyttä elämää, joka saattaa tarkoittaa, että meidän alkuperä on siellä jossain, ja että sinne jonnekin saatamme päästä kun aikamme tällä planeetalla loppuu. Lohduttava ajatus, sillä mehän emme halua uskoa, että olemme universumissa yksin ja sattuman oikusta synyneitä rappeutuvia maallisia lihasäkkejä.
Elämä kaikesta huolimatta vaikuttaa silti olevan niin taiatonta, että on ihan normaaliakin antautua fantasioiden vietäväksi. Fantasiointi vaikkapa UFO-vidoiden parissa on ihan tervettä, mutta sitten kun aletaan sekoittaa fantasiaa ja todellisuutta keskenään on suunta väärä. Sosiaalinen media on tässä elämän tosiasoiden pohdiskelussa tehnyt karhunpalveluksen. Tieto on toki valtaa, mutta ongelmana netissä on tarinoiden alkuperän ja todenmukaisen rajan hämärtyminen kun tarinoita kootaan kaoottisesti miten sattuu ja mistä sattuu miljoonien ihmisten toimesta. Tuloksena voi olla mitä hurjimpia tarinoita, kuten esimerkiksi surullisen kuuluisa Nibiru Apocalypse. Surullisinta tässä on nähdä, kuinka usein käytetään termiä ”fakta”, vaikka taustalla on muinaiset uskomukset, niiden väärät tulkinnat sekä tarkoituksellinen vääristely kuin myös ns. "rikkinäinen puhelin" efekti. Esimerkiksi Nancy Liederin esittämiä väitteitä esiteltiin ympäri nettiä faktoina, vaikka suurin osa ihmisistä ei edes tiennyt, että ne on Nancy Liederin fantasioita.
Skeptisyys on loistava asia. Se pitää jalat maassa ja mielen terveenä. Monet "faktojen" viljelijät puolustautuvat väittämällä, että skeptikot on sulkeutuneita, jotka automaattisesti hylkää kaiken todellisuudesta poikkeavan. Tämä on kuitenkin sitä tavanomaista negatiivista debatointia, sillä todellisuudessa myös skeptikko tutkii myyttejä ja arvoituksellisia asioita avoimin mielin. Ero on vain näkökulmissa ja asenteissa, miten skeptikko asioita tutkii. Skeptikko ei heittäydy fantasiaorgioihin vaan etsii vastauksia.
Uskonko minä UFOihin? Taivaalla nähdyt oudot valopisteet on ainoita ”todisteita”. Kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt avaruusolioita eikä avaruusaluksia. Youtubestakin löytyy materiaalia otsikoilla "UFO. 100% proof”. Tämä ”100% proof” on kuitenkin epäselvää suttua, joka itseasiassa kuuluu tyyliin. Nimittäin mielikuvitukselle täytyy jättää tilaa, eikä UFO-video saa debunkata itseään. Jos meinaan joku julkaisee videon, jossa näkyy muukalaisalus yksityiskohtaisesti, se menettää uskottavuutensa heti. Tämä suttuisuus perustuu 50-luvun UFO-villityksen aikaisiin epäselviin tuotoksiin, minkä vuoksi niitä on vaikea todistaa vääriksi.
Toistaiseksi en usko UFOihin, vaikka olen hyvin todentuntuisiakin tarinoita lukenut ja videoita katsellut. Niiden todenperäisyyttä vain ei voi todistaa. Esim. monet UFO-kaappaustarinat hyvin tuntien lähes kaikki niistä ovat olleet todistettavissa mielen häiriöitä, valehtelua ja huomiohuorausta sekä selkounien ja painajaisten sekoituksia ja myös psykedeelien käytöstä johtuvia harhoja. Tosin yksi asia vaivaa minuakin edelleen; peltokuviot. Niiden tutkimiseen olen käyttänyt nyt yli 2 vuotta. Niitä on toistaiseksi mahdotonta selittää. En ole myöskään löytänyt yhtään todisteita peltokuvioiden ja UFOjen välille. Se on vain yleistenyt olettamus.
Kun näitä asioita pohdiskelee, niin on luonnollista löytää itsensä muotoilemassa asioita tunteidensa mukaan. Mihin itse haluaa uskoa ja mikä itsestä tuntuu loogiselta. Toisista muukalaisteoria tuntuu todelliselta kun taas Jumalan luomistarina voi tuntua huuhaalta. Toisista sattuman oikusta syntynyt elämä saattaa kuulostaa paitsi tylsältä myös pelottavalta. Se nimittäin saattaisi todistaa, että sielua ja Jumalaa ei ole, eikä myöskään kuolemanjälkeistä elämää. Kuolema on jäytänyt sietokykyämme ammoisista ajoista lähtien. Sitä ei pysty selittämään, ei käsittämään eikä tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Se huolestuttaa ja jopa pelottaa. Loogisesti ajateltuna jumalien, muinaisten muukalaisten yms. luominen antaa lohtua suuren ja pelottavan mysteerin edessä. Se saa toivon elämään, että jotain upeaa on vielä edessä. Se toinen asia kuitenkin luo ristiriitaisen ja pelottavan tunteen; onko kuolema sittenkin vain yksinkertaisesti tietoisuuden sammuminen, jolloin "minä" lakkaa olemasta? Kun ajattelee loogisesti aivoja, niin voi helposti todeta, että ulkoisten ärsykkeiden (valo/värit, hajut, kosketus/kipu, äänet) kokonaisuus aivoissa on se tietoisuus, ”minä”.
UFOt saattaa olla ihmiselle vastaavanlainen lohtu, kuten jumalatkin. UFO tarkoittaa, että tuolla jossain on kehittynyttä elämää, joka saattaa tarkoittaa, että meidän alkuperä on siellä jossain, ja että sinne jonnekin saatamme päästä kun aikamme tällä planeetalla loppuu. Lohduttava ajatus, sillä mehän emme halua uskoa, että olemme universumissa yksin ja sattuman oikusta synyneitä rappeutuvia maallisia lihasäkkejä.
Elämä kaikesta huolimatta vaikuttaa silti olevan niin taiatonta, että on ihan normaaliakin antautua fantasioiden vietäväksi. Fantasiointi vaikkapa UFO-vidoiden parissa on ihan tervettä, mutta sitten kun aletaan sekoittaa fantasiaa ja todellisuutta keskenään on suunta väärä. Sosiaalinen media on tässä elämän tosiasoiden pohdiskelussa tehnyt karhunpalveluksen. Tieto on toki valtaa, mutta ongelmana netissä on tarinoiden alkuperän ja todenmukaisen rajan hämärtyminen kun tarinoita kootaan kaoottisesti miten sattuu ja mistä sattuu miljoonien ihmisten toimesta. Tuloksena voi olla mitä hurjimpia tarinoita, kuten esimerkiksi surullisen kuuluisa Nibiru Apocalypse. Surullisinta tässä on nähdä, kuinka usein käytetään termiä ”fakta”, vaikka taustalla on muinaiset uskomukset, niiden väärät tulkinnat sekä tarkoituksellinen vääristely kuin myös ns. "rikkinäinen puhelin" efekti. Esimerkiksi Nancy Liederin esittämiä väitteitä esiteltiin ympäri nettiä faktoina, vaikka suurin osa ihmisistä ei edes tiennyt, että ne on Nancy Liederin fantasioita.
Skeptisyys on loistava asia. Se pitää jalat maassa ja mielen terveenä. Monet "faktojen" viljelijät puolustautuvat väittämällä, että skeptikot on sulkeutuneita, jotka automaattisesti hylkää kaiken todellisuudesta poikkeavan. Tämä on kuitenkin sitä tavanomaista negatiivista debatointia, sillä todellisuudessa myös skeptikko tutkii myyttejä ja arvoituksellisia asioita avoimin mielin. Ero on vain näkökulmissa ja asenteissa, miten skeptikko asioita tutkii. Skeptikko ei heittäydy fantasiaorgioihin vaan etsii vastauksia.
Uskonko minä UFOihin? Taivaalla nähdyt oudot valopisteet on ainoita ”todisteita”. Kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt avaruusolioita eikä avaruusaluksia. Youtubestakin löytyy materiaalia otsikoilla "UFO. 100% proof”. Tämä ”100% proof” on kuitenkin epäselvää suttua, joka itseasiassa kuuluu tyyliin. Nimittäin mielikuvitukselle täytyy jättää tilaa, eikä UFO-video saa debunkata itseään. Jos meinaan joku julkaisee videon, jossa näkyy muukalaisalus yksityiskohtaisesti, se menettää uskottavuutensa heti. Tämä suttuisuus perustuu 50-luvun UFO-villityksen aikaisiin epäselviin tuotoksiin, minkä vuoksi niitä on vaikea todistaa vääriksi.
Toistaiseksi en usko UFOihin, vaikka olen hyvin todentuntuisiakin tarinoita lukenut ja videoita katsellut. Niiden todenperäisyyttä vain ei voi todistaa. Esim. monet UFO-kaappaustarinat hyvin tuntien lähes kaikki niistä ovat olleet todistettavissa mielen häiriöitä, valehtelua ja huomiohuorausta sekä selkounien ja painajaisten sekoituksia ja myös psykedeelien käytöstä johtuvia harhoja. Tosin yksi asia vaivaa minuakin edelleen; peltokuviot. Niiden tutkimiseen olen käyttänyt nyt yli 2 vuotta. Niitä on toistaiseksi mahdotonta selittää. En ole myöskään löytänyt yhtään todisteita peltokuvioiden ja UFOjen välille. Se on vain yleistenyt olettamus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaiken muun ymmärrän, itseki päättelemällä ja lukemalla vanhoja legendoja.
Sanotaan ettei savua ilman tulta. Joten myös Reikkalainen mytologia on alkunsa saanut noista maapallon rakentajista.
Mutta kuka kumma ja miksi on nuo peltokuviot kehitetty. Olisi vaikka selkeitä kuvia. Kummallisia kiekuroita ja kaavioita. Niitä ei näin kansakoulu pohjalla tajua.
Olet jäljillä. Jatka pähkäilyä niin homma avautuu.