ohjaajan vaihtaminen

Helpompaa kuin vaihtaa ohjaajaa (supervisor) on etsiä rinnalle apuohjaajia (advisor). Varsinainen ohjaaja on ns. tieteellinen ohjaaja, mutta voit pyytää jotakuta muuta esimerkiksi menetelmäohjaajaksi. Todellisuudessa tämä toinen voi panostaa paljon enemmän työhösi kuin varsinainen ohjaaja.

Tieteellisen ohjaajankaan vaihtaminen ei ole mahdotonta, mutta harkitse tarkkaan mitä haluat tulevaisuudelta ja miten ohjaajan vaihtaminen vaikuttaa siihen. Ohjaajan vaihtamiapyyntö on kuitenkin osoitus epäluottamuksesta ja ohjaaja tai tiedeyhteisö eivät ota sitä kevyesti.

Kirves voi kolahtaa myös omaan nilkkaan, sillä ohjaajan syyllistäminen on vihoviimeinen mitä kannattaa tehdä. Se kaatuu aina lopulta oppilaan niskaan, sillä pätevöitynyttä professoria arvostetaan aivan varmasti enemmän kuin märkäkorvaa ja huonosta ohjaajasta valittavaa jatko-oppilasta.

Sinua aletaan helposti pitää vaikeana tapauksena ja ovet alkavat sulkeutua ympärilläsi. Huomaat, ettei apurahoja enää tipu, et saa suosituskirjeitä työpaikkoihin tai ne ovat negatiivisia, ja yliopiston sisäisessä sekä monesti myös Suomen muihin yliopistoihin esimerkiksi assistentuuria tai muuta virkaa hakiessa et ole short-listauksessa.

Helpointa on yrittää pitää hyvät välit ohjaajaan ja hakea rinnalle apuohjaaja, joka voisi olla kiinnostunut esimerkiksi julkaisemaan yhteisartikkeleita tutkimuksestasi. Kiität vain virallista ohjaajaa muodollisesti aina kun tarpeellista ja teet mahdollisimman paljon itse sekä yhdessä apuohjaajan kanssa. Anna tieteelliselle ohjaajalle pala kunniaa ja pidä hyvät välit, niin tulee vähemmän vaikeuksia.

Kannattaa myös pysähtyä hetkeksi miettimään, josko kuitenkin myös sinussa voisi olla vikaa. Monilla opiskelijoilla on turhan suuret luulot itsestään ja ohjaajan neuvoja pidetään hölmöinä ja epäasiallisina. Todellisuudessa kokenut proffa näkee, että kyseessä on opiskelijan asenneongelma ja varsinainen työ mättää tieteellisestä näkökulmasta --- opiskelija ei vain itse ymmärrä tai tahdo uskoa sitä.

Onko myös graduohjaajan vaihtaminen yhtä dramaattinen ja epäsuositeltava toimenpide varsinkin, jos haluaisi jatkaa yliopistolla, luultavasti?

Ylläolevat kommentit ovat mielestäni Brezhnev ajalta. Kyllä väikkärin ohjaajaa on mahdollista vaihtaa tai nimetä kolmas ohjaaja. Vaihtoa tukevat sekä yliopisto ja tohtorikoulutusohjelman vetäjä, koska väikkärin tekijässä on rahaa kiinni. Samon väikkärintekijän oma intressi on saada mahdollisimman laadukasta ohjausta. Toinen asia on sitten ohjaajalle ja ylipistomaailmalle vieras pelottelu, uhkailu tai kiristäminen vaikkapa siintä, että jos vaihdat niin saat kärsiä. Yleensä terve yliopistomaailma poistaa tälläiset työpaikkakiusaajat yhteisöstään muutenkin, koska estävät yhteisön kehittymisen.

Voi vaihtaa, itsellänikin oli aiemmin ohjaajana varsinainen repesorsa. Otin ja vaihdoin pikemminkin tuollaiseen väiskivemmelsääri-tyyppiin, jolta saa paljon paremmin porkkanaa.

Varsinainen ohjaaja voi pitää sivuohjaajan hankkimisen uhkana, ellei aloite tule pääohjaajalta itseltään. Joka tapauksessa pääohjaajan tulee hyväksyä sivuohjaaja(t). Itselläni kävi niin, että pääohjaaja, joka tosin itse tarjosi minulle sivuohjaajamahdollisuutta ja juuri tiettyä henkilöä, heittäytyi hankalaksi ja yritti jarrutella työtäni, kun sivuohjaajan toimesta sain paljon aikaiseksi. Pääohjaaja antoi esimerkiksi ohjeista, jotka olivat täysin ristiriidassa sivuohjaajan kanssa ja valitteli kun ei pysy kärryillä. Ei tietenkään pysynyt, kun tapasimme 1-2 kertaa vuodessa. Pääohjaaja jopa suositteli minua "pysähtymään" työssäni, etten "tee ratkaisevia virheitä". Se, että rahoituskauteni oli rajallinen, ei näköjään merkinnyt mitään. Välit tulehtuivat niin pahasti, että vaihtaminen oli ainoa vaihtoehto. Uuden pääohjaajan ja vanhan sivuohjaajan kanssa sain työn valmiiksi vuodessa vaihtamisesta. Muuten tekisin varmaan työtä vieläkin. Tohtoroiduin 5 vuotta sitten. Väitöskirjasta tuli varsin hyvä, mutta eihän minulle tutkijanura auennut. Toki tiedän, että riitautuminen vaikutusvaltaiseen ensimmäisen pääohjaajani kanssa ei ainakaan parantanut mahdollisuuksiani. Mutta arvostan mielenrauhaa ja valmista tutkintoani. Ja sitä että toimin kuten katsoin parhaaksi.

Entä pitääkö maski riisua tapaamiskerralla, jotta sivuohjaaja voidaan tunnistaa?