Miehelläni on 2 lasta. 9v ja 6v pojat. Molemmat eri naisille. Toisen pojista olen tavannut, toista en. Vanhempi poika on avioliitosta toinen jostain suhteesta ja ilmeisesti ihan vahinko tapaus.
Mies ei nuoremmasta pojasta oikein välitä, tapaa kerran kuussa häntä ja vanhempi poika on taas joka toinen vkonloppu isällään.
Itselläni ei ole lapsia, pidän lapsista, haluan lapsia, mutta miten nuo miehen entisistä suhteista olevat lapset ovat niin vastenmielisiä hyväksyä?
En jaksa katsoa kun mies paapoo kun pikkulasta tuota 9v (lapsi tietysti vielä on). mutta kyllä itse tuossa iässä osas jo voileivän voidella ja olla hetken aikaa yksin kotona jos vaikka vanhemmat kaupassa kävi. Mutta ei tämä... Poika kiroilee kun hevosmies, isä sanoo että noh noh, äläs nyt. Sama ralli jatkuu, kielti tai ei. Ex-eukot ne soittelee ja pystyy vaihtamaan ja sopimaan vkonloppuja mielensä mukaan, mutta kun mies pyytää jotain niin kyllä se on vaikeeta sopia jostain asioista. Eukot siellä sanelee miten mennää ja miten tehään...
Se vkonloppu kun lähestyy että mies lähtee lapsiensa luokse omaan kotiin, (emme asu samassa osoitteessa, olemme seurustelleet kohta vuoden). Niin alkaa minulla päässä kiehua... Joku tässä kuviossa ottaa niiin päähän! Teen 3-vuorotyötä, olen aivan tyytyväinen että saan myös omaa aikaa, olla yksin kotona, tehdä omia asioita.
Paha niitä lapsia on takasin sinne laittaa mistä tullukkin... mutta kun tuo vanhempi poika minun luona joskus ollut niin ei kyllä hetkeäkään osaa itekseen olla, koko ajan hakee huomiota. Argh. Kertokaa kokemuksia!
Mies ei nuoremmasta pojasta oikein välitä, tapaa kerran kuussa häntä ja vanhempi poika on taas joka toinen vkonloppu isällään.
Itselläni ei ole lapsia, pidän lapsista, haluan lapsia, mutta miten nuo miehen entisistä suhteista olevat lapset ovat niin vastenmielisiä hyväksyä?
En jaksa katsoa kun mies paapoo kun pikkulasta tuota 9v (lapsi tietysti vielä on). mutta kyllä itse tuossa iässä osas jo voileivän voidella ja olla hetken aikaa yksin kotona jos vaikka vanhemmat kaupassa kävi. Mutta ei tämä... Poika kiroilee kun hevosmies, isä sanoo että noh noh, äläs nyt. Sama ralli jatkuu, kielti tai ei. Ex-eukot ne soittelee ja pystyy vaihtamaan ja sopimaan vkonloppuja mielensä mukaan, mutta kun mies pyytää jotain niin kyllä se on vaikeeta sopia jostain asioista. Eukot siellä sanelee miten mennää ja miten tehään...
Se vkonloppu kun lähestyy että mies lähtee lapsiensa luokse omaan kotiin, (emme asu samassa osoitteessa, olemme seurustelleet kohta vuoden). Niin alkaa minulla päässä kiehua... Joku tässä kuviossa ottaa niiin päähän! Teen 3-vuorotyötä, olen aivan tyytyväinen että saan myös omaa aikaa, olla yksin kotona, tehdä omia asioita.
Paha niitä lapsia on takasin sinne laittaa mistä tullukkin... mutta kun tuo vanhempi poika minun luona joskus ollut niin ei kyllä hetkeäkään osaa itekseen olla, koko ajan hakee huomiota. Argh. Kertokaa kokemuksia!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lopeta suhde! Olet sairaan mustasukkainen lapsille. Sinusta on hyvää vauhtia kasvamassa " Eerikan äitipuoli". Jätä perhe rauhaan ennenkuin toteutat jotakin tosi pahaa!!!!
Jeps juuri näin! Jos ei kumppanin lapsia siedä niin parempi nostaa kytkintä sillä lapset tulevat aina ensimmäisenä, sitä ei lapseton tajua!
Lapset tulee ykkösenä mutta seurustelusta ei tulekaan yhtään mitään jollei sille anna aikaa ja paapoo lapsia.
No lapset ja niiden kanssa oleminen on tärkeämpää, kuin seurustelu.
No juu. En tässä nyt ketään ole sentään tappamassa. Haluan tietää muiden kokemuksia tälläisistä uusio perheistä!
Erolapset ovat juuri kuvaamasi kaltaisia, isän huomiota alituiseen hakevia, koska he ottavat takaisin sen, mitä ovat äitiviikolla jääneet paitsi - vaille toista vanhempaa. Samaa tapahtuu äidin luona isäviikon jälkeen.
Sinusta ei lapsettomana ole tätä tajuamaan. Lapset ovat lapsia ja 9-vuotias on vielä pieni, etenkin kun kyseessä on poikalapsi. Lapsi on miehesi poika, jollet siedä poikaa, et aidosti rakasta miestäkään. Nosta kytkintä.
Miehelläni on 2 poikaa edellisestä liitosta, 4v ja 9v., ja minä todella pidän näistä lapsistaja he minusta. Jos sinä et pysty hyväksymään noita lapsia, niin vaikeeta tulee olemaan. Jos nyt jo tiedät, ettet tule hyväksymää lapsia, niin ei kannata suhdetta jatkaa, koska lapset tulevat aina olemaan ja kuuluu olla isänsä elämässä.
Mieti tarkkaan mitä haluat, sillä haluattehan olla kuitenkin onnellisia, jos yhdessä meinaatte jatkaa?!
kertomuksesi perusteella sinulla ei taida olla niinkään vaikeuksia hyväksyä lapsia itsessään, vaan tapa, jolla mies heitä kasvattaa. tuolla liiallisella paapomisella ei tehdä muuta kuin karhunpalvelus lapselle. mies ei selvästikään osaa asettaa kunnollisia rajoja jälkikasvulleen, vaan kuittaa lapsen ikävän käytöksen lähinnä "olankohautuksella". vielä lisäksi kun lasten äidit vaikuttavat taustalla omalla osallaan mitä tapaamisiin tulee, ei tilanne ole varmasti aloittajalle kovin helppo parisuhteenkaan osalta. sinun tilassasi yrittäisin varmaankin varovasti jutella miehen kanssa ihan rehellisesti omista tuntemuksistasi ja koettaa tuoda oma näkökantasi esiin esimerkiksi tuohon lasten kasvatukseen liittyen. perustele näkemystäsi sillä, että jos meinaatte joskus muuttaa saman katon alle, on yhteisessä kodissa hyvä olla selkeät säännöt ja toimintatavat lasten kasvuun ja säännöllisyyttä myöskin heidän tapaamisiinsa. jos mies ymmärtää nämä seikat ja kykenee toteuttamaan ne, hyvä niin teidän kaikkien osalta. uusperhekuviot ovat aina tavalla tai toisella haasteellisia ja varsinkin silloin, jos toisella osapuolella ei ole lapsia. siinä tarvitaan kaikilta pitkäjänteisyyttä ja joustoa, joskin kynnysmatoksi kenenkään ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä. mutta, jos vaan suinkin kykenet, koeta touhuta lasten kanssa jotakin mukavaa, juttele näistä asioista miehesi kanssa ja anna aikaa itsellesi yrittää hyväksyä toisen lapset. ennen yhteenmuutto miehesi kanssa ei kannata ennen kuin pystyt elämään "rinta rinnan" sen tosiasian kanssa, että miehellä on kaksi lasta. jos suhteenne on muuten kunnossa, kannattaa siitä pitää kiinni. tsemppiä!
Lue avaus ajatuksella, niin huomaat, että kyseisestä naisesta ei ole neuvottelemaan yhteisistä pelisäännöistä.
"tselläni ei ole lapsia, pidän lapsista, haluan lapsia, mutta miten nuo miehen entisistä suhteista olevat lapset ovat niin vastenmielisiä hyväksyä?"
"Ex-eukot ne soittelee ja pystyy vaihtamaan ja sopimaan vkonloppuja mielensä mukaan, mutta kun mies pyytää jotain niin kyllä se on vaikeeta sopia jostain asioista. Eukot siellä sanelee miten mennää ja miten tehään..."
"Paha niitä lapsia on takasin sinne laittaa mistä tullukkin... mutta kun tuo vanhempi poika minun luona joskus ollut niin ei kyllä hetkeäkään osaa itekseen olla, koko ajan hakee huomiota. Argh."
Kyllä lukemani perusteella olen sitä mieltä, että tällä naisella ei ole vielä riittävästi empatiakykyä miesystävänsä lasten äitipuoleksi. Ehkä jos hän joskus saa omia lapsia, hän pystynee ajattelemaan muutakin kuin itseään.
Kuinkas moni teistä onkaan uudessa suhteessa miehen kanssa jolla ennestään lapsia mutta yhteisiä ei?
Kyllä vaan minun mielestä on niin että oma lapsi on oma lapsi ja sillä siisti. Tottakai tulee hyväksyä miehen lapset, mutta on se kuulkaas välillä aika vaikeaa kun isän pikku rakas kulta mussukka saa tehä mitä haluaa! Hyppiä vaikka pöydillä ja raapia tulitikkuja nurkassa ja isä silittää vaan päätä että noh noh! Kyllä pitäis jonkinlaiset rajat lapsella olla.
Miksi olet kuvaamasilaisen miehen kanssa?
Mikä sinussa on vikana, kun et normaaliälyistä miestä löydä, etkä edes halua sellaista kumppaniksesi etsiä?
Kyllä kerta toisensa jälkeen ihmetyttää naiset tai miehet, jotka tietoisesti haluavat suhteeseen eronneen miehen kanssa, mutta eivät voi sietää tämän lapsia.
Eikö voisi keskittyä lapsettomiin kumppaniehdokkaisiin? Kyllä niitä löytyy.
No eihän ne oikeesti sitä miestä ees halua, vaan rikoa sen perheen, kun ovat katkeria kun heillä ei ole mitään. Ja lisäksi elää miehen siivellä.
Naisen lapset, ne on miehen pakko hyväksyä, siitä ei edes keskustella. No sehän on itsestään selvää, että niin ihanat kullannuput on osa perhettä, kyllä, mutta ne miehen lapset.. mietitään ensin, hyväksytäänkö vai ei, sitten, miten hyväksytään, ja lopuksi, pakko kai se on.
Kyllä se vaan niin on, että omat on omia ja toisten on toisten. Olen vastaavassa tilanteessa ja odotan sitä päivää, että meillä on yhteinen lapsi/lapsia. Kyllä sitä haluaa nähdä omassa ruokapöydässäään oman näköisiä lapsia eikä toisen naisen/miehen näköisiä lapsia! Aika konkreettisesti puettu sanoiksi, eikö!
Meillä miehen lapset eivät ruokaile yhtä aikaa meidän kanssa, eikä samassa ruokapöydässä, joten ei trvi heitä katsella. He syövät meidän jälkeen loput mitä jää, ja siivoovat sitten pöydät ja tiskaa. Se on meille luksusta, kun ovat täällä, ja meidän ei tarvi siivota sotkuja ja voimme ottaa lunkisti.
Oletkohan mahdollisesti lasteni äitipuolike. Kuulostaa tutulta. Lapseni ovat flunssassa, joten eivät voi tulla lapsenvahdeiksi viikonloppuna. Ette siis ex-ukkoni kanssa pääse kännäämään.
Onneksi mies pistää jauhot suuhun exälleen, joka kasvatuttaa lapset mulla joita muut ei huoli.Riedäne ttä oon hyvä ja osaan, ja siksi exä haluu et hoidan hänen lapset, mutta ällöttää silti. Miestä suututtaa kun aina joutuu hoitaan lapsia, sanoi että pitäs muuttaa kaemmas niin ei tarvis aina pilata päiviä lasten hoitamiseen.
Meidän lapsi taas on hänelle erittäin rakas, ja viettää aikaa hänen kanssaan, onniin kiltti ja ihana.. minuun tullut.
Kumma sitten, että perutte vuoroja koko ajan?
Lapset myös valittavat siitä, että joutuvat siivoamaan,kun te katsotte telkkaria. Seuraavaksi voisitte maksaa palkkaa.
Minusta voisitte muuttaa muualle. Ei lapsienkaan tarvitsisi kärsiä teistä.
Jos mies hyväksyy että lapsnsa tulee tänne niin jotin voivat he tehdä. Kyllä 8 vuotiaat jos osaa vaikkamitä, eikä he sure jos joutuvat syömään toisessa pöydässä, vaanovat iloisia kun heillä on oma yksityinen pöytä, ja heihn luotetaan kun saavat ottaa suuren vastuun siivoomisesta ja tiskaamisesta.
Ei se ole paha asia, vaan kun sanoo että se on kunniasia niin he omaksuvat sen.
Minä sanoin kerran että vietkö roskat, eikä puhuta "annille" mitään ettei sille tule paha mieli kun roskien vieminen on kunnia asia. Näin ne uskoo että suosin heitä... heh.. pikusen mielikuvusta kehiin niin kyllä ne vaikka putsaa autotallin, kun sxanoo että se onupee tehtävä ettei mun lapsi sitä osaisikaan.
Eli ilmainen kotiorja....
Miksi yllä olevaa on miinustettu?haluatteko vieraan näköisiä lapsia ruokapöytäänne? jos joku uskaltaa murjaista totuuden mitä muut vaan ajattelevat häntä paheksutaan, kumma juttu.
ap on oikeassa tekstiä tarkotin ja sen alle kirjotin.
Ap. on tyhmä, kun halusi miehen, jolla on lapsia.
Minä katselen joka toinen viikko aamiaispöydässä mieheni exän kopioita ja siivoan pöydät heidän jälijltään. Välillä tulee mieleen, että "what the fuck was I thinking?", mutta minkäs teet. Yhteisiäkin lapsia on siunaantunut, ihan minun ja mieheni näköisiä, kyllä minä katselen heitä mieluummin.
Lissun sivupersoona on nyt näköjään äitipuoli...
Sairas on tämä Lissulässy kaikkine mielen tuotoksineen, huoh
Ihan oikein saat katsellakin heitä ,oliko pakko mennä miehen matkaan jolla oli lapsia.Olisit vaan etsinyt sinkun .kellä ei olis ollut lapsia, vaan etpä tainnut saaha muuta ,kuin ukkomiehen lapsineen.Älä kehtaa ruikuttaa pidä vaan nyvänäsi, sitä saa mitä tilaa.
onneksi mun mieheni katseleee ystävällisesti joka aamu tyttöäni ja omaa lastansi. En olisi sen kanssa, jos ei kykenisi olemaan luotettava aikuinen myös minun lapsilleni. Hassua, että lähipiirissä olen nähnyt, että toimii muillakin
No on tosi hassua, kun näkee tuommosia unia. Onneksi siitä herää ja näkee todellisuuden että haaveita vain... kaikkea voi haaveilla...
Niinpä niin. Tämä mieshän ei kertonut lapsistaan heti... Vaan vasta 2kk tapailun jälkeen. Ja hän oli jo eronnut,aikoja sitten. En ole mikään perheen rikkoja. Nuorimmainen poika fiksu, osaa tehdä paljon itse. Toisin kuin vanhempi, joka teetättää kaiken isällään. Vkonloppusin ei kotiruoka kelpaa, vaan pitää olla pitsaa taikka hampurilaista. Karkkia, sipsiä, limua ja vaikka mitä.
Ei hetken yhteistä aikaa meillä, vaan koko ajan pitäisi olla katsomassa miten hän pelaa pleikkaria... Siis koko päivän se sitä pelaa. Isä ensin kieltää tekemästä jotain, poika ei usko, isä sanoo että noh, varovasti sitten! Pitäisi päästä isän viereen yöksi nukkumaan... Kyllä on... Elämää!
Ja lisäyksenä vielä... Ei herra saa kotona tehtyä mitään kun poika on! Ei imuroitua, haettua kaupasta mitään. Sitä istutaan vaan persettä leveeks...
Niin, että mikä sinussa olikaan vikana, kun tuollaisen miehen kanssa olet?