Tätä keskustelupalstaa jonkin aikaa seuranneena täytyy sanoa, että Luojan kiitos minulla on ydinperhe. Ja aion pitää siitä kiinni kynsin hampain hamaan loppuun saakka. On meinaan sellaista katkeraa ja vihantäyteistä tilitystä täynnä koko palsta että sivullista aivan hirvittää. Jos asiallisen mielipiteen johonkin väliin kirjoittaa, saa päälleen sellaisen haukkuryöpyn että oksat pois!
Ja eniten tuntuvat olevan äänessä kroonisesti katkeroituneet ex-vaimokkeet, jotka miehen lähdön jälkeen ovat kadottaneet suunnan elämältään ja nyt sitten kostonhimoisina, hullunkiilto silmissään antavat miesparkojen maistaa omaa lääkettään, ja tässä pelissä parhaita nappuloita ovat ne viattomat lapsipoloiset. Aivan hirvittää lukea näitä "meidän maija ja matti eivät enää mene isin luokse, kun isillä on siellä se suttura" -juttuja. Sitten nämä katkeruuteensa tukehtuvat ex-akat naamioivat tämän "suttura-kammonsa" muka-lapsen-parhaaksi, on muka niiiin kaameita sutturoita, että lasten on parempi elää isättöminä, ja sitten silmät kirkkaina tyytyväisenä myhäillen vielä väitetään, että "meidän matti ja maija ovat niin onnellisia, kun eivät joutuneet menemään isänsä luokse, kun siellä on se kaamea suttura"...Hoh hoijaa. Voiko homma olla yhtään läpinäkyvämpää? Oma itsetunto ei kestä sitä, että se ex-mies ei jäänytkään rannalle ruikuttamaan, vaan meni elämässä eteenpäin, ja sitten alkaa se ultimaattinen "tehdään exän elämästä helvettiä, minuahan ei kukaan suttura korvaa!"-toiminta. Voi voi.
Siis kertakaikkiaan kaameaa luettavaa. Sitten joku isukin uusi puoliso kirjoittaa, että häntä kohdellaan kotonaan kuin p-askaläjää, ja tähänkin katkerat ex-vaimokkeet kommentoivat, että "se on sinun osasi, suttura, sinulla ei ole kodissasi mitään sananvaltaa, ei mitään oikeutta pyytää miehesi lapsilta käytöstapoja, sinun päällesi saa tästä lähtien sylkeä ja sinulla ei ole enää ihmisarvoa"... Ihan oikeasti, hyvät ex-rouvat, jättäkää ne ex-miehenne uusine puolisoineen rauhaan. Antakaa lasten käydä isänsä luona, päästäkää irti katkeruudestanne, jatkakaa elämäänne. Se, että nimittelette ex-miehenne uutta puolisoa täällä keskustelupalstalla naikkoseksi/luuskaksi/sutturaksi, ei tee teistä yhtään sen parempaa ihmistä, vaan päinvastoin. Ja tilityksenne siitä, kuinka ex-mies on uuden puolisonsa kanssa vain rahan takia, ja saadakseen itselleen kalsarinpesijän, saa vain säälimään teitä. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, kuinka haasteellista uusperheen perustaminen varmasti on, ja vaatii niin suurta sopeutumista jokaiselta osapuolelta, että kyllä täytyy kahden ihmisen olla äärettömän rakastuneita ryhtyäkseen sellaiseen pyöritykseen.
Ja eniten tuntuvat olevan äänessä kroonisesti katkeroituneet ex-vaimokkeet, jotka miehen lähdön jälkeen ovat kadottaneet suunnan elämältään ja nyt sitten kostonhimoisina, hullunkiilto silmissään antavat miesparkojen maistaa omaa lääkettään, ja tässä pelissä parhaita nappuloita ovat ne viattomat lapsipoloiset. Aivan hirvittää lukea näitä "meidän maija ja matti eivät enää mene isin luokse, kun isillä on siellä se suttura" -juttuja. Sitten nämä katkeruuteensa tukehtuvat ex-akat naamioivat tämän "suttura-kammonsa" muka-lapsen-parhaaksi, on muka niiiin kaameita sutturoita, että lasten on parempi elää isättöminä, ja sitten silmät kirkkaina tyytyväisenä myhäillen vielä väitetään, että "meidän matti ja maija ovat niin onnellisia, kun eivät joutuneet menemään isänsä luokse, kun siellä on se kaamea suttura"...Hoh hoijaa. Voiko homma olla yhtään läpinäkyvämpää? Oma itsetunto ei kestä sitä, että se ex-mies ei jäänytkään rannalle ruikuttamaan, vaan meni elämässä eteenpäin, ja sitten alkaa se ultimaattinen "tehdään exän elämästä helvettiä, minuahan ei kukaan suttura korvaa!"-toiminta. Voi voi.
Siis kertakaikkiaan kaameaa luettavaa. Sitten joku isukin uusi puoliso kirjoittaa, että häntä kohdellaan kotonaan kuin p-askaläjää, ja tähänkin katkerat ex-vaimokkeet kommentoivat, että "se on sinun osasi, suttura, sinulla ei ole kodissasi mitään sananvaltaa, ei mitään oikeutta pyytää miehesi lapsilta käytöstapoja, sinun päällesi saa tästä lähtien sylkeä ja sinulla ei ole enää ihmisarvoa"... Ihan oikeasti, hyvät ex-rouvat, jättäkää ne ex-miehenne uusine puolisoineen rauhaan. Antakaa lasten käydä isänsä luona, päästäkää irti katkeruudestanne, jatkakaa elämäänne. Se, että nimittelette ex-miehenne uutta puolisoa täällä keskustelupalstalla naikkoseksi/luuskaksi/sutturaksi, ei tee teistä yhtään sen parempaa ihmistä, vaan päinvastoin. Ja tilityksenne siitä, kuinka ex-mies on uuden puolisonsa kanssa vain rahan takia, ja saadakseen itselleen kalsarinpesijän, saa vain säälimään teitä. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, kuinka haasteellista uusperheen perustaminen varmasti on, ja vaatii niin suurta sopeutumista jokaiselta osapuolelta, että kyllä täytyy kahden ihmisen olla äärettömän rakastuneita ryhtyäkseen sellaiseen pyöritykseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juurikin näin!.....ei lisättävää!
No ei varmaan ookkaan, kun vastailee itselleen! Hehheee...
Mitähän ydinperheellinen tältä palstalta hakee....taitaa olla ero mielessä.
Olen itse kasvanut uusperheessä. Isäni kuoli kun olin 10v, ja isäpuoleni astui kuvioihin 4 vuotta myöhemmin. Rakastan isäpuoltani, ja hänen tyttärensä on kuin oma siskoni. Kokemuksia asiasta siis on. Ja voisin laittaa pääni pantiksi, että jos vanhempani olisivat eronneet aikanaan ennen isän kuolemaa, ei äiti olisi alkanut höpöttämään ja estelemään minun isän luokse menoani, vaikka tällä olisi uusi puoliso ollutkin!!
Ydinperheellisellä on ihan hyviä mielipiteitä mutta ei sovi yleistää. Nuo katkerat, uusikkoja mollaavat viestit ja exien sekä lasten haukkuja viestit on surkeaa luettavaa mutta ei todellakaan jokaisen uusioperheen elämää.
Sanoisin että suurinosa uusioperheistä elää normaalia rauhallista perhe-elämää (ainakin kaikki minun tuntemat uusioperheet) ilman toisten mollausta ja haukkumista. Tuntemissani uusioperheissä lapset ovat tärkeitä oli ne sitten omia tai kumppanin. Eikä lapsia/lasten äitiä mollata vaan kasvatus/lasten hoito on yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa järjestynyt ja aikuiset selvittävät omat asiansa sotkematta lapsia asioihin. Samoin tuntemissani uusioperheissä lapsilla on hyvä olla eikä kenelläkään ole ongelmaa olla lasten kanssa.
Olen myöskin ydinperheessä elävä - ainakin toistaiseksi.
En ole tällaiseen menoon oikeassa elämässä törmännyt, mitä tällä palstalla seisoo. Jotain kahnausta tuntemissani uusperheiss' voi olla, kuten kaikissa perheissä toisinaan, mutta tämän palstan ovat vallanneet aivan sekaisin olevat exät ja nyxät tai heitä näyttelevät kirjoittajat, joihin kommentoivat alatyylisesti "vajukki"-viestien lähettäjät. Todennäköisesti tarkoituksena on saada tällä palstalla keskusteleminen kokonaan tyrehdytettyä.
Nyt joku "vajukki" varmaankin kysyy, että miksi luen tai kirjoitan tälle palstalle, mutta tänne saa kommentoida kaikki, joita esim. uusperheen lapset ja yhteiselo jotenkin koskettaa.
Uusioperhettä ie ole,perhe tehdään aina itse ei naapurin lapet voi kuulua kellekään muulle.
Meillä me emme edes ole ikinä nähneetkään ex mihe ja ex isän naikkosia emme halua niitä meille eikä kuulumaan sukuumme, emme tarvii heitä mihinkään. Lapsetkin ovatolleet onnelisia,kun ei ole moisia kantturoita nähneet,kun ei ole pakotettu näkemään.
Eikä naikkoset ilmesty meidän kotiinmme haukkumaan ja kuisaamaan meitä.
Ei lapen pidä kuulua mihinkään mihin hän ja hänen äitinsä ei halua.
Olemme ylpeitä, että ovat saaneet kasvaa täysin rauhasa isän naikkosilta.
Juuri tätä aloituksessani tarkoitin! Tämä lienee provosointitarkoituksessa kirjoitettu, ei kai kukaan nyt tosissaan kirjoita tällaista keskusteluun, jonka avauksessa nimenomaan taivasteltiin tällaista kirjoitustyyliä, ja muutenkin, eihän tämä "onnen ydin perheen" teksti liity millään tavoin edelliseen tai mihinkään muuhunkaan kirjoitukseen tässä ketjussa...?!
Mutta naulan kantaan, juuri tällaista "lapset ovat onnellisia kun eivät ole joutuneet tapaamaan isukin kantturaa"-paskaa tämä palsta on pullollaan. Ja tämähän oli vielä oikein ääripää, täysin överiksi vedetty, täysin katkeruuteensa tukehtuneen mielipuolisen ex-akan meuhkaamista (ja edelleen veikkaan, että täyttä läppää, ei kukaan voi pokerinaamalla tuollaista suoltaa, eihän??).
Sorry "onnen ydin perhe" en jaksa lukea viestejäsi, koska lukihäiriösi on niin vaikea. Sorry - oikeasti.
Tuossa joku arveli ex:ien olevan täällä kitkeriä kirjoittajia, mutta minusta suurin osa kirjoittajista on näitä uusperheen uusia suhteita ja naiseninmistöllä äänessä.
Jokainen varmsti tunnistaa itsensä johonkin kategoriaan, itse en kuulu kumpaankaan en ex:iin, enkä uusioihin.
Olen kokenut vain niin haastavan läheisen elämän näine kaikkine mausteineen, jossa elämän koko skaala on näyttäytynyt hyvinkin karmealla tavalla.
Toivoisin kaikille ihmisille vain hyvää, mutta valitettavasti näin ei aina elämässä käy ja mukaan joutuu silloin niin paljon muitakin pyytämättään, tahtomattaan.
Ero ja uudet suhteet ovat järisyttäviä asioita muillekin kuin ihan teille asian ytimessä oleville. Tuskin teistä mokikaan on niin yksin elämässä, että on vain ex-puoliso ja uusi suhde.
Perheenrikkojilla on huono kohtalo, miksi pitäisi paapoa ja kehua? Aivan älytöntä. Prheenrikkoja hajoittaa toisten kodit, ei heitä pidä kehua se innostaa tekemään niin monta kertaa.
omituista on että näille perheenrikkojille löytyy aina puolustajia, mutta ei sille rikotulle perheelle, lapsille ja exille. He ovat perheenrikkojien mielestä ainuita syypäitä, tottakai, eihän nyt hän itse.
Onneksi kaikien ei tarvi nähdä tai olla tekemisissä perheenrikkojien kanssa, niinkuin minä ja lapste, koskaan ei olla nähty eikä edes haluta nähdä, on niin vastenmielistä edes ajatella, että menisimme perheenrikkojalle syömään tai asustamaan. Huh huh.. parempi vaan olla kaukana, ja maksattaa ex miehellä mahdollisimman paljon lasten kuluja. Se on pieni hinta siitä, että lapset jäi ilman isää, sillä lapsia saa aina mutta isää ei koskaan.