Hei!
Avopuolisoni ja minä olemme pitäneet nyt pari vuotta puolisoni tädin vanhaa norjalaista metsäkissanaarasta, joka nyt on 14-vuotias. Kissa on koko ikänsä aikana joutunut erinäisistä syistä vaihtamaan kotia jonkun nelisen kertaa, viimeisimpänä puolisoni tädin luota meille tämän otettua itselleen uuden pennun, jonka kanssa vanha tyttökisu ei tullut toimeen. Kissa on saanut elää kodissa, jossa ulkoilemaan pääsee pitkälti milloin haluaa, paitsi muutamana vuotena puolison tädillä ollessaan eli kerros- ja rivitalossa, joissa on ollut samaa ongelmaa kuin meilläkin nyt.
Asumme kerrostalossa ja olemme syksyllä ja kesällä ulkoiluttaneet kissaa kerran päivässä-kahdessa ehtimisen mukaan. Kissa on hyvin puhelias, mutta tämän vuoden puolella se on suorastaan mennyt hulluksi: vaikka mitä tekisi, se huutaa koko ajan noin pesukoneen/imurin suuruisella volyymilla. Olemme koettaneet leikittää sitä, päästää sitä parvekkeelle (jonne olemme rakentaneet sille "toimintakeskuksen", vähän kuin ison raapimapuun), käskyttää sitä olemaan hiljaa ja jopa suihkuttaneet suihkupullolla tuon aina maukuessa. Mikään ei kuitenkaan auta ja kissa huutaa hereillä ollessaan nonstoppina muutoin kuin syödessään ja päästesään syliin lierumaan (se on HYVIN ihmisläheinen). Muita eläimiä kissa ei siedä ollenkaan, mutta ihmisistä pitää kovasti.
Avopuolisoni onkin saanut nyt tarpeekseen tästä jatkuvasta huutamisesta ja on sitä mieltä, kuten minäkin alan olla, että kissa pitäisi ehkä lopettaa. Se on kuitenkin niin monesti jo joutunut vaihtamaan kotia ja omistajaa ja on sen ikäinen, että mahtaisiko uuteen kotiin sijoittaminen olla enää järkevää vai tekisikö se kissalle lopulta vain lisää hallaa? Itsestäni vain tuntuu järjettömältä kissan lopettaminen sen puheliaisuuden vuoksi, mutta sitten taas kun puheliaisuus on tyyliin iskuporakone 24/7, alkaa se itseäkin stressata vähän liiaksi.
Mitä tässä tilanteessa siis oikein pitäisi tehdä?? Olemme miettineet päämme puhki ja kyselleet tutuilta ja kavereilta ja sukulaisilta mielipiteitä ja neuvoja ja mahdollista huostaanottoa, mutta kaikilla tutuillamme on jo lemmikkejä tai he asuvat myöskin kerrostalossa, jossa sama ongelma väistämättä toistuu. Olemme hyvin kiintyneitä tähän ihanaiseen karvapalleroon, mutta se ajaa meidät hulluiksi. Hyvät neuvot ovat tarpeen - olkaa siis ystävälliset ja kertokaa mielipiteenne tähän murheenkryyniin.
Paljon kiitoksia asiallisista vastauksista!
Avopuolisoni ja minä olemme pitäneet nyt pari vuotta puolisoni tädin vanhaa norjalaista metsäkissanaarasta, joka nyt on 14-vuotias. Kissa on koko ikänsä aikana joutunut erinäisistä syistä vaihtamaan kotia jonkun nelisen kertaa, viimeisimpänä puolisoni tädin luota meille tämän otettua itselleen uuden pennun, jonka kanssa vanha tyttökisu ei tullut toimeen. Kissa on saanut elää kodissa, jossa ulkoilemaan pääsee pitkälti milloin haluaa, paitsi muutamana vuotena puolison tädillä ollessaan eli kerros- ja rivitalossa, joissa on ollut samaa ongelmaa kuin meilläkin nyt.
Asumme kerrostalossa ja olemme syksyllä ja kesällä ulkoiluttaneet kissaa kerran päivässä-kahdessa ehtimisen mukaan. Kissa on hyvin puhelias, mutta tämän vuoden puolella se on suorastaan mennyt hulluksi: vaikka mitä tekisi, se huutaa koko ajan noin pesukoneen/imurin suuruisella volyymilla. Olemme koettaneet leikittää sitä, päästää sitä parvekkeelle (jonne olemme rakentaneet sille "toimintakeskuksen", vähän kuin ison raapimapuun), käskyttää sitä olemaan hiljaa ja jopa suihkuttaneet suihkupullolla tuon aina maukuessa. Mikään ei kuitenkaan auta ja kissa huutaa hereillä ollessaan nonstoppina muutoin kuin syödessään ja päästesään syliin lierumaan (se on HYVIN ihmisläheinen). Muita eläimiä kissa ei siedä ollenkaan, mutta ihmisistä pitää kovasti.
Avopuolisoni onkin saanut nyt tarpeekseen tästä jatkuvasta huutamisesta ja on sitä mieltä, kuten minäkin alan olla, että kissa pitäisi ehkä lopettaa. Se on kuitenkin niin monesti jo joutunut vaihtamaan kotia ja omistajaa ja on sen ikäinen, että mahtaisiko uuteen kotiin sijoittaminen olla enää järkevää vai tekisikö se kissalle lopulta vain lisää hallaa? Itsestäni vain tuntuu järjettömältä kissan lopettaminen sen puheliaisuuden vuoksi, mutta sitten taas kun puheliaisuus on tyyliin iskuporakone 24/7, alkaa se itseäkin stressata vähän liiaksi.
Mitä tässä tilanteessa siis oikein pitäisi tehdä?? Olemme miettineet päämme puhki ja kyselleet tutuilta ja kavereilta ja sukulaisilta mielipiteitä ja neuvoja ja mahdollista huostaanottoa, mutta kaikilla tutuillamme on jo lemmikkejä tai he asuvat myöskin kerrostalossa, jossa sama ongelma väistämättä toistuu. Olemme hyvin kiintyneitä tähän ihanaiseen karvapalleroon, mutta se ajaa meidät hulluiksi. Hyvät neuvot ovat tarpeen - olkaa siis ystävälliset ja kertokaa mielipiteenne tähän murheenkryyniin.
Paljon kiitoksia asiallisista vastauksista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lisää suihkupulloa ja laita veden sekaan kissanmintttua.
Kyllä se siitä. Aivan varmasti !
Älä missään nimessä vie sitä viimeiselle piikille sen takia että sillä on joku ongelma mitä te ette ole hoksanneet. (esim. jos on pari-kolme kissaa, ne vaativat kaikki oman vessansa.)
MikaToni
Sitä "kyllä se siitä" -mentaliteettia tässä onkin jo pari vuotta koitettu ylläpitää, mutta kun mikään ei auta. Kun tämän tapauksessa ei taida ongelma "kyllä se siitä" mennä. Kissanminttukaan ei tee kissallemme oikein mitään erityistä, korkeintaan se villiintyy entisestään ja naukuu kovemmin kissanmintun ansiosta.
Oletko käyttänyt kissaa eläinlääkärissä? Kenties se on kuuro tai sillä on kipuja. Oletteko kokeilleet Feliway haihdutinta? Onhan kissa leikattu?
Kissaa on käytetty lääkärissä, mutta mitään kipuja ei ole, kuulokin normaali/hyvä. Kissa on leikattu pienenä. Feliway-haihdutinta emme ole vielä kokeilleet, mutta sellaista suihketta kyllä kokeiltiin kuljetuslaatikkoon kun automatkatkin olivat meteliltään hermoja riipiviä, eikä suihke ainakaan auttanut. Olen juuri miettinyt, että haihdutinta emme kyllä ole vielä kokeilleet ja kaverini kissan muuttostressiin se auttoi ja naukuminen loppui. Ehkä sitä haihdutinta tosiaan voisi kokeilla! Kiitos vinkistä!
Haluaisitko kertoa lisää että miten kissa ei pidä muista eläimistä? Miten olette tutustuttaneet kaksi kissaa toisiinsa? Paljonko leikitätte päivässä ja miten? Oletteko kokeilleet naksutin koulutusta tai muuta aivojumppaa?
Minun toinen kissa on todella hellyyden kipeä ja hyvin puhelias (itämainen). Meillä oli ongelmaa huutamisen kanssa mutta se on helpottanut kun lenkkeilemme ihan juosten ja virittelen kisun päätä kun se saa jahdata keppiä. Lisäksi ongelmaan on tuonut helpotusta päivittäiset rapsuttelu hetket. Kissa nauttii hirmu paljon ihan rapsuttelusta ja kiehnää ja kehrää minkä kerkeää.
Myöskin se on helpottanut huutamista että lenkkeilemme säännöllisesti. Kisu tietää että pääsee lenkille n. klo 15 ja klo.20, ei tarvitse huutaa koko päivää ja ootella millon ihminen taipuu viemään ulos.
Minulla on kokemusta huutavasta kissasta! Oma kissani,kun tuli ikää alkoi huutamaan,mutta eläinlääkäri sanoi,että kissoillakin on dementia,eli veikkaan,kun on 14 vuotias,että kyse on vanhuuden vaivoista! Oma kissani ei aiheuttanut stressiä,koska oli meille tosi rakas,eipä tullut mieleen viedä piikille! Kissani eli yli 19vuotiaaksi,ja oli vaikeeta luopua,vaikka loppuajat oli tosiraskasta aikaa!
Minulla kissa 17 v. joka mouruaa tosi kovaäänisesti jos vaan pääsee yksin parvekkeelle, kun olen mukana, on ihan hiljaa, keväällä useamman kk ajan mourusi yöllä, meinasi jo hermot mennä, nyt rauhoittunut yö meluaminen. Näkö ja kuulo alkoi heikentyä viime talvena. Kissa on ollut minulla luovutusiästä asti. Tää kissa on ollut aika vaikea luontoinen aina, eikä ole ollut aikomustakaan sen takia luopua siitä.
Kissaa on tosiaan tutustutettu muihin kissoihin kaikin mahdollisin keinoin, niin pelkkää hajua alkuun antamalla kuin myös näkökentälle saattamisella, tyyliin toinen kissa toiseen huoneeseen ja toinen kissa toiseen ja jotain verkkoa väliin. Aiemmassa kodissaan kissalle hankittiin kaveriksi pentu, jonka tutustuttamisprosessista en tiedä, mutta kuulemma tämä meidän kissamme on koko ajan käynyt kynsin ja hampain toisen kimppuun.
Kissaa leikitetään päivittäin niin paljon kuin jaksetaan. Eihän kukaan normaalissa työssä tai koulussa käyvä ihminen voi kissaa esimerkiksi ulkoiluttaa useampaa kertaa päivässä, kun työkeikkaa sun muuta yllättävää menoa tulee melkeinpä joka päivä. Kaiken lisäksi olemme kokeilleet viedä kissaa esimerkiksi kesäloman aikana kahdesti päivässä säännöllisiin kellonaikoihin ulos, mutta tämä vain aiheuttaa sen, että kissa huutaa alinomaa ulko-ovella matalasti mouruten ja ovea raapien.
Naksutinkoulutus ei sano mitään, mutta erilaisia rangaistus- ja palkitsemismetodeja olemme kokeilleet pitkäjänteisesti tuloksetta. Nyt pitänee vain hankkia se haihdutin ja jotain itseaktivoivaa lelua ja toivoa parasta.
En itse ole missään nimessä viemässä kissaa piikille, korkeintaan hankkimassa sille uutta kotia. Se meteli vain on niin käsittämätöntä, kovaäänistä ja rasittavaa nonstoppitavaraa, ettei sitä kai voi käsittää, ellei sitä itse koe.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa on parasta etsiä kissalle uusi koti. Ulkoilemaan tottuneelle kissalle sisäkissaksi joutuminen on suoranaista kidutusta. On se toki sitä kaikille kissoille, mutta ulkoilemaan tottuneet oirehtivat usein voimakkaammin.
Älkää missään nimessä lopettako, minusta aivan järjetön syy.
Jos kissa on tottunut ulkoilemaan, ulkokisun elämä maalla voisi olla parasta eli uusi maalaiskoti loppuelämäksi tarjolle. Toinen on että jatkaa vain sitä veden suihkutusta / muuta pientä inhoketta jatkuvasti!
Ajattelin että onkin vain aika pieni vaiva, voisi ihan eläinlääkärin päivystykseltä kysyä että minkä takia kissa voisi jatkuvasti mouruta. Tuskin sillä mitään varsinaista hätää on, ehkä se haluaa vain huomiota mutta eläinlääkärit ovat voineet kuulla vastaavista tapauksista ennenkin.
!!Onko naaras leikattu?!! Leikattu naaras vähentää huomattavasti mouruamistaan ja varsinkin kiima-aikoina saattaa olla vain vähän aktiivisempi kuin normaalisti.
Leikkaaminen voi vaikuttaa paljon asiaan, oikeasti, kokemusta on!
Sen lisäksi aktivointilelut ovat ihan mahtavia, useimmat kissat rakastavat niitä. Meilläkin oli esimerkiksi semmoisessa pienessä "labyrintissä" pallo joka piti saada tassuilla ulos oikeaa reittiä pitkin (puu oli muotoiltu niin että pallon näkee ja pystyy liikuttamaan pikkutassulla mutta vain pallo mahtui siihen eikä "päässyt ulos" ilman oikeaa reittiä). Kissamme rakastivat sitä hulluna :3 Sitten meillä oli sellainen muovinen "hieromakeskus" pieni sellainen, jossa oli siis erilaisia nystyröitä johon kissat sitten kiehnäsivät itseään. Siinä oli myös sellainen pallo joka tuoksui kissanmintulle josta katit sitten heti huumautuivat...
Toivotan teille paljon onnea kissalle!
Tyttö on leikattu ja tosiaan itseäkin harmittaa ja on harmittanut jo tämän meidän ollessaan se, että taitaa todella olla yhdenlaista kidutusta hänelle olla näin sisäkissana. Olen juuri tilannut pari aktivointilelua, sillä väittäisin juurikin ulkoilun tuoneen hänelle sellaisia alituisia virikkeitä, jotta tuo ei oikein itsekseen välitä leikkiä. Ehkä sellaiset ns. itsestään toimivat lelut voisivat häntä virkistää. Uutta kotia aletaan kyllä varmasti jo etsiä. Kamalaa sekin, jo pelkkä ajatus karvapallostamme eroamisesta, mutta parempi vaihtoehto kuin piikki.
Kiitoksia kaikille kaikista vastauksista!
Kolleista on kokemusta menneiltä vuosilta. Meille tuotiin pariinkin kertaan ns. leikattu kolli, joka pissaili nurkkiin.
Toisen oli jopa kolme eri eläinlääkäriä todenneet myös leikatuiksi. Neljät eri lääkärissäkäynnit maksettiin. Viidennellä kerralla oli taas eri lääkäri, jota pidin todella pätevänä. Lähes yksin askelein hän tuli huoneesta ulos tarkastettuaan kollin. Kollilla oli piilokives, jota ei kartraation tehnyt lääkäri viitsinyt poistaa, eivätkä myöhemmin kissaa tutkineet huomanneet.
Toinenkin kolli tuli myöhemmin samoilta alueilta, joten veimme kollipojan samalle lääkärille. Vaivat loppuivat siihen.
Tyttökisoista en osaa sanoa, kuullut olen kyllä, jos hiemankin jää ylimääräistä poistettavaa sisään, jäävät myös vaivat.