Mä olen vähän skidi mun mutsin mielestä. Se ei sano mua enää Millaksi vaan Tsat-tsauksi. Mä kai jankutan sitä liikaa, paiskon ovia ja syön purkkaa ruokapöydässä mutsin frendien savulohenlemussa - etikkanhajussa ja siinä viininlöyhkässä - kaikki se kupruilee mun purkkapallon sisällä kellertävänvihreänä oksennushöyrynä vatsahappojen valtakunnassa ja pyrkii ulos kuin kirosanatulva.
Mä hymyilen niille niin, että mun ylähampaat näkyy, oikein maireasti ja vastaan aina: "niin," niiden merkityksettömiin kysymyksiinsä ja niiden tähdettömiin tarkoituksiinsa - ja viruttelen suutani korviin asti, silmät avoinna vain hiuksenhienon veitsenviillon verran.
Täällä on aivan pimeää. Ulkona ujeltava vihreä hirviö repii tukkaansa ja puhkuu jokaisesta suunnasta yhtä aikaa pusertaen kaiken ruttuun, tai sitten paeten yhtä aikaa jokaiseen suuntaan kiskoen kappaleet itsessään irti.
Mä en juuri voi tehdä muuta istua tässä perse märkänä betoniholvin sisällä ja katsella vihreää näyttöä edessäni. Pikkuinen ruutu vilkutteli minulle tekstiä ja kuvia juuri niissä väliköissä jotka sallivat katoava akku.
Minusta tuntui että värkki oli lämmin, mutta toisaalta käteni olivat aivan jäässä, eivätkä märät vaatteeni minua paljon lämmittäneet - joten katselin jo tulosuuntaani näkemättä siellä muuta kuin huojuvat, pimeät betoniseinät ja kaukaisen metallioven, josta olin kammennut itseni sisään tähän piilopaikkaani tuolta vihreältä hirviöltä taivaista.
Silta ylläni kiertyi ruuville, kun tuuli painoi sen kylkiä mutkalle - jostain kuului kammottava pamaus, kun jokin petti ja lensi vihaisena ilman halki osuen betoniholvin seinään. En uskaltanut liikkua. Tuijotin pimeyteen tahtoen tarttua mihin tahansa pehmeään ja lämpimään, vaikka äitiini, mutta täällä ei ollut muita kuin minä.
Tartuin omiin jalkoihini ja puristin ne rintaani vasten niin lujaa,että minun oli höllättävä otetta etten tukehtuisi. Nahkatakkini haisi eläimenraadolta märkänä - selässään ihmiskunnan
Rammstein, lanteillaan ja hihoillaan kaikki se kilinä ja välke - runollisen metallinen viha - kannettuna mukanani vaikka loppuun asti, viimeiselle kiipeämättömälle seinälle opettajaihuoneeseen understatementtinä minun mielipiteestäni, itsestäni, mielipiteestäsi ja itsestäsi. Katso mua maailma, mäkin katson sua.
Vihreä raivo tuntui laantuneen. Se on täysin skitso, tulee ja menee miten huvittaa, repii ja raastaa mihin yltää.
Jeesus miten jäykistynyt minä olen. Otan jonkinlaisen seisoma-asennon ja selkäni ruoto on kuin kylmää tinaa. Hoipun kompastellen oikeaan suuntaan ja löydän karheanmärältä betoniseinältä metallisen ja ruosteisen oven... sen lukkomekanismin kahvan... ja väännän itseni voimat toisinpäin.
Kolahdus. Ilman vähäinen virta vihreästa kaistaleesta maailmaa, kostean lämmintä vettä ja kummallista sähkönhajua - vihreää rätinää taivaalla.
Työnsin jäykän oven kokonaan auki ja jäin ihmeissäni katselemaan joen yläpuolista maailmaa. Minusta tuntui että koko taivas liikkui minusta poispäin vihreänä, sekavana pilvenä pudotellen sisälmyksiensä korkeuksista kattopellinpalasia ja maailmanrojua sinne tänne. Joki itse kuohui ja kihisi valkoisessa vaahdossaan ja löi vielä ylitse pengerten myrkkyään viimeisissä kuolinkouristuksissaan.
Silta oli kestänyt. Se kaartui kauas hämärään sumuun ja katosi vastarannalle lauseena jonka loppua ei kuule.
Mä pistin pääni ulos ja tungin korvanapit takaisin korviini ja painoin "Play."
Samassa kaikki oleva räjähti pois mielestäni, olin vapaa, peloton.
"Sie ist der hellste stern von allen."
Milla
12
795
Vastaukset
- theokratie
Raju nuorisonovelli. Diggailen, kuten kaltaiseni nuoret kalkkikset sanovat.
"Raju" on tässä tapauksessa osapuilleen synonyyminen sanan "hyvä" kanssa, ei analyyttinen käsite: En esitä, että käsittelemäsi aihe tai käsittelytapasi olisi erityisen ravisutteleva tai rajoja rikkova. Ennemminkin olet tavoittanut olennaisia sävyjä teini-ikäisestä (ja tietyssä mielessä toivottavasti koko elämän läpi kantavasta) maailmantuskasta.
Yhtä aikaa vapauttava ja asianmukaisesti teiniahdistuilemiskontekstissa pitäytyvä loppu.
Hämmennyin jossain vaiheessa aikamuodoista. Mikä on preesensin ja imperfektin vaihtelun funktio? En pysynyt siinä mukana.
Tällä otteella syntyisi toimiva nuorisoromaani.- theokratie
Unohtui tuosta edellisestä viestistä: Itsearvoinen ahdistus on tietysti helposti ulkopuolisesta huvittavaa. Siksi novellisi sai ajoittain virnimään hyväntahtoisesti (joku surullisen aikuinen olisi voinut virniä ivallisen vähättelevästikin).
- Fucoo
theokratie kirjoitti:
Unohtui tuosta edellisestä viestistä: Itsearvoinen ahdistus on tietysti helposti ulkopuolisesta huvittavaa. Siksi novellisi sai ajoittain virnimään hyväntahtoisesti (joku surullisen aikuinen olisi voinut virniä ivallisen vähättelevästikin).
Toi on just tään lajin pahin kummitus. Jos sä eläydyt ollakses jotain muuta, niin sä teet sen klassiset virheet ja siitä tulee melodraamaa... joskus jopa ihan tajutonta farssia.
Linja jolla kävellä ei ole järin leveä. Namikoista ei voi tehdä pilkkaa, jos heitä haluaa kuvata.
Mikä on "reesens ja mikä "imprefekti." - chapeau
Kyllä tästä saisi tehtyä oikein bestsellerin. Silleen tyyliin siappari ruispellossa.
Rektioasiaa:
Ihmettelen tuota digata-verbiä.
Siihen liittyy rektio-ongelma. Joku sanoo "digata jotakin", mitä itse pidän jotenkin autenttisempana, mutten osaa sanoa miksi. Toinen muoto taas on tykätä-verbin tapaan "digata jostakin". Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa juntilta.
Onko jollakulla näkemyksiä tähän piinaavaan pulmaan? - theokratie
Fucoo kirjoitti:
Toi on just tään lajin pahin kummitus. Jos sä eläydyt ollakses jotain muuta, niin sä teet sen klassiset virheet ja siitä tulee melodraamaa... joskus jopa ihan tajutonta farssia.
Linja jolla kävellä ei ole järin leveä. Namikoista ei voi tehdä pilkkaa, jos heitä haluaa kuvata.
Mikä on "reesens ja mikä "imprefekti."Jos kysymyksesi aikamuodoista oli retorinen, pyrit varmaan ilmaisemaan näkemystäsi muotojen suhteellisuudesta. Oletan kuitenkin rohkeasti, että kyseessä oli kysyvä kysymys.
Minua hämmensi siis se, kun kirjoitit välillä menneestä (imprefekti) ja välillä nykyhetkestä (reesens):
"Vihreä raivo tuntui laantuneen."
"Se on täysin skitso"
"Jeesus miten jäykistynyt minä olen."
"Työnsin jäykän oven kokonaan auki"
Jos hämmennykseni johtuu siitä, että missasin jonkin olennaisen kerronnallisen piirteen, sano. - Fucoo
theokratie kirjoitti:
Jos kysymyksesi aikamuodoista oli retorinen, pyrit varmaan ilmaisemaan näkemystäsi muotojen suhteellisuudesta. Oletan kuitenkin rohkeasti, että kyseessä oli kysyvä kysymys.
Minua hämmensi siis se, kun kirjoitit välillä menneestä (imprefekti) ja välillä nykyhetkestä (reesens):
"Vihreä raivo tuntui laantuneen."
"Se on täysin skitso"
"Jeesus miten jäykistynyt minä olen."
"Työnsin jäykän oven kokonaan auki"
Jos hämmennykseni johtuu siitä, että missasin jonkin olennaisen kerronnallisen piirteen, sano.Mulla on jonkinlainen aikamuoto-sokeus. Mä en todellakaan tajua piirtää veteen viivaa menneen ja nykyisen välille. Mulle on ennenkin sanottu tosta...eikä mulla ole mitään käsitystä siitä mistä se johtuu????
Tiedän että se sekottaa lukemista, mutta minkäs teen. - Fucoo
chapeau kirjoitti:
Kyllä tästä saisi tehtyä oikein bestsellerin. Silleen tyyliin siappari ruispellossa.
Rektioasiaa:
Ihmettelen tuota digata-verbiä.
Siihen liittyy rektio-ongelma. Joku sanoo "digata jotakin", mitä itse pidän jotenkin autenttisempana, mutten osaa sanoa miksi. Toinen muoto taas on tykätä-verbin tapaan "digata jostakin". Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa juntilta.
Onko jollakulla näkemyksiä tähän piinaavaan pulmaan?Kyllä ton "diggailun saa toimimaan katukielessä...ja meibii paprullakin, mutta siihen täytyy ehdottomasti liittää esiohjeellistettu suomenkielen vahvin kirosana eteen - sittese toimii - mutta sittenkin vain kielteisessä muodossa.
Liikaa negaatioita: fiftaria ja alhaisia bensanhintoja, pillerihattuja ja valiumia :) - zieber
chapeau kirjoitti:
Kyllä tästä saisi tehtyä oikein bestsellerin. Silleen tyyliin siappari ruispellossa.
Rektioasiaa:
Ihmettelen tuota digata-verbiä.
Siihen liittyy rektio-ongelma. Joku sanoo "digata jotakin", mitä itse pidän jotenkin autenttisempana, mutten osaa sanoa miksi. Toinen muoto taas on tykätä-verbin tapaan "digata jostakin". Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa juntilta.
Onko jollakulla näkemyksiä tähän piinaavaan pulmaan?Sinänsä älytöntä pistää noinkin puhekielisen ilmauksen suunnilleen yhtä käytettyjä rektioita minkäänlaiseen arvojärjestykseen - tästä ei ole olemassa normitettua kielioppia: oikean muodon määrittää vain puhe sinänäsä.
Mutta jos nyt ihan analyyttiseksi ruvetaan, niin tässä on englannin dig-verbiä (merkityksessä 'pitää', 'tykätä') lainattu suoraan sosiaalisiin murteisiin. Tuntuisi luonnolliseslta ajatella, että pitää-tykätä säilyttäisi alkuperäisen rektionsa elatiivin.
Ja partitiivirektio esiintyy lähinnä tuota merkitystä vahvempia tunteita kuvattaessa (rakastaa, jumaloida, vihata, inhota ym.).
Täten veikkaan elatiiviversiota varhaisemmaksi kehitysasteeksi. Olettaisin, että tuo partitiivimuodon näköinen muoto on muodostunut edellisestä reduktiivisin äänteenmuunnoksin - s on pudonnut päätteestä pois. - chapeau
zieber kirjoitti:
Sinänsä älytöntä pistää noinkin puhekielisen ilmauksen suunnilleen yhtä käytettyjä rektioita minkäänlaiseen arvojärjestykseen - tästä ei ole olemassa normitettua kielioppia: oikean muodon määrittää vain puhe sinänäsä.
Mutta jos nyt ihan analyyttiseksi ruvetaan, niin tässä on englannin dig-verbiä (merkityksessä 'pitää', 'tykätä') lainattu suoraan sosiaalisiin murteisiin. Tuntuisi luonnolliseslta ajatella, että pitää-tykätä säilyttäisi alkuperäisen rektionsa elatiivin.
Ja partitiivirektio esiintyy lähinnä tuota merkitystä vahvempia tunteita kuvattaessa (rakastaa, jumaloida, vihata, inhota ym.).
Täten veikkaan elatiiviversiota varhaisemmaksi kehitysasteeksi. Olettaisin, että tuo partitiivimuodon näköinen muoto on muodostunut edellisestä reduktiivisin äänteenmuunnoksin - s on pudonnut päätteestä pois.Tervehdin teitä monsieur Z, jälleennäkemisen syvästä ilosta.
- zieber
chapeau kirjoitti:
Tervehdin teitä monsieur Z, jälleennäkemisen syvästä ilosta.
Juu, olen palannut.
Tai melkein. (Palaankohan koskaan ennalleni?)
Tänään jäljellä 27.
Ja sitten haistakoon tämä luovuuden tappava, musertavan epä-älyllinen instituutio pitkän vitun! - Fucoo
zieber kirjoitti:
Juu, olen palannut.
Tai melkein. (Palaankohan koskaan ennalleni?)
Tänään jäljellä 27.
Ja sitten haistakoon tämä luovuuden tappava, musertavan epä-älyllinen instituutio pitkän vitun!Kaivautukaatte pois poteroistanne sodan koirat
laskekaatte aseenne ajan tomuun
ja kuulkaatte miten natsat sammuvat
tähtikirkkaan taivaan alle
:) :)
- chapeau
"Mä olen vähän skidi mun mutsin mielestä. Se ei sano mua enää Millaksi vaan Tsat-tsauksi."
Tämä on helkutin hyvä aloitus! Mainio.
Tekstissä samaa fucoolaista tyylittelyä kuin aina ennenkin. Uhkarohkeita kielikuvia jne. jne.
Miten vaikkapa tulisi ottaa seuraava:
"Minusta tuntui että koko taivas liikkui minusta poispäin vihreänä, sekavana pilvenä pudotellen sisälmyksiensä korkeuksista kattopellinpalasia ja maailmanrojua sinne tänne. Joki itse kuohui ja kihisi valkoisessa vaahdossaan ja löi vielä ylitse pengerten myrkkyään viimeisissä kuolinkouristuksissaan."
Aika villiä, aika villiä, Herr Fucoo.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373645Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal253202- 652845
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792633- 351718
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801660- 281487
- 151455
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231444- 271415