Kirjoitan tänne kysyäkseni onko teitä biovanhempia ollut tässä samaisessa tilanteessa mikä minulla on edessä..
lapseni menivät sijaisperheeseen mm päihdeongelmien vuoksi. nyt on kulunut pian 3 vuotta täsät sijotuksesta. olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että pääsisin jaloilleni ja saisin uuden elämän. tämän uuden elämän aikana on tapahtunut paljon hyvää, kaikki on muuttunut ja päihde-elämä on ollut loitolla myös tämän n. 3 v. elämääni tuli uusi mies reilu vuosi sitten ja vaikka rakkautta on riittänyt ja avoimuutta..on entisen elämäni kokemukset tulleet elettäväksi uudelleen tulevien
elämänmuutosten kautta..olemme järjestelemässä yhteisen kodin hankintaa ja muuttoa kauas nykyiseltä paikkakunnalta. miehelläni on myös kaksi lasta, jotka ovat hänella joka toinen vloppu. nämä kaikki tapaamisasiat menee nyt uusiksi ja uuden kodin hankinnassa tulevat esiin tilaseikat..
nyt pelkään että omat lapseni jäävät huonompaan asemaan eivätkä saa omaa huonetta kuten saavat mieheni lapset..pelkään että mieheni ei hyväksyisi lapsiani jotka joskus voivat kotiin palata. tälläinen mahdollisuus on annettu ja nyt he alkavat päästä ensi vuonna yökyläänkin. miehestäni pelkoni tuntuvat älyttömiltä..hän maksaa talomme ja sanoo että koti on yhteinen meille..minä en voi laittaa euroakaan taloon kun en omista luottotietoja vielä. Onko tästä kokemusta että talo olisi ollut toisen nimissä ja olisit silti kokenut että se on sinunkin kotisi?..pelkään että hän heittäisi minut pihalle sieltä jos tulisi tilanne että lapset palaavat...voiko sellaista elukkaa olla että näin tekisi? ei kai tästä varmuutta voi täysin saada. ja aikaista on vielä puhua lasten palaamisajankohdasta, mutta tulevaisuudessa. haluaisin jotenkin saada selkeyden siitä että mieheni on varmasti käsittänyt mihin sitoutuu..en valitse mieheni ja lasteni väliltä. hän joko ottaa meidät kaikki tai on yksin.
pelkään niin paljon että tuntuu itsestäkin älyttömältä. en vain halua että lasteni olemassaoloa mitenkään kyseenalaistetaan..
miten siis on..miten uusi kumppani on ottanut lapset vastaan, oletteko hakeneet tukea ennen kotiutumista vai miten..ja sitten tuo talon
nimissäoleminen..onko siitä kokemusta että on vain toisen nimissä?
kiitän jos joku jaksoi tämän tilityksen lukea ja ehkäpä vastata:)
tekstini on pelokkaan ihmisen tekstiä, menneisyys jonkin verran sanelee miltä tuntuu. on ollut vain huonoja kokemuksia ja nämä muutokset ovat niin suuria että mietin riskejä ja sitä että lapset ei enää joutuisi kärsimään!
lapseni menivät sijaisperheeseen mm päihdeongelmien vuoksi. nyt on kulunut pian 3 vuotta täsät sijotuksesta. olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että pääsisin jaloilleni ja saisin uuden elämän. tämän uuden elämän aikana on tapahtunut paljon hyvää, kaikki on muuttunut ja päihde-elämä on ollut loitolla myös tämän n. 3 v. elämääni tuli uusi mies reilu vuosi sitten ja vaikka rakkautta on riittänyt ja avoimuutta..on entisen elämäni kokemukset tulleet elettäväksi uudelleen tulevien
elämänmuutosten kautta..olemme järjestelemässä yhteisen kodin hankintaa ja muuttoa kauas nykyiseltä paikkakunnalta. miehelläni on myös kaksi lasta, jotka ovat hänella joka toinen vloppu. nämä kaikki tapaamisasiat menee nyt uusiksi ja uuden kodin hankinnassa tulevat esiin tilaseikat..
nyt pelkään että omat lapseni jäävät huonompaan asemaan eivätkä saa omaa huonetta kuten saavat mieheni lapset..pelkään että mieheni ei hyväksyisi lapsiani jotka joskus voivat kotiin palata. tälläinen mahdollisuus on annettu ja nyt he alkavat päästä ensi vuonna yökyläänkin. miehestäni pelkoni tuntuvat älyttömiltä..hän maksaa talomme ja sanoo että koti on yhteinen meille..minä en voi laittaa euroakaan taloon kun en omista luottotietoja vielä. Onko tästä kokemusta että talo olisi ollut toisen nimissä ja olisit silti kokenut että se on sinunkin kotisi?..pelkään että hän heittäisi minut pihalle sieltä jos tulisi tilanne että lapset palaavat...voiko sellaista elukkaa olla että näin tekisi? ei kai tästä varmuutta voi täysin saada. ja aikaista on vielä puhua lasten palaamisajankohdasta, mutta tulevaisuudessa. haluaisin jotenkin saada selkeyden siitä että mieheni on varmasti käsittänyt mihin sitoutuu..en valitse mieheni ja lasteni väliltä. hän joko ottaa meidät kaikki tai on yksin.
pelkään niin paljon että tuntuu itsestäkin älyttömältä. en vain halua että lasteni olemassaoloa mitenkään kyseenalaistetaan..
miten siis on..miten uusi kumppani on ottanut lapset vastaan, oletteko hakeneet tukea ennen kotiutumista vai miten..ja sitten tuo talon
nimissäoleminen..onko siitä kokemusta että on vain toisen nimissä?
kiitän jos joku jaksoi tämän tilityksen lukea ja ehkäpä vastata:)
tekstini on pelokkaan ihmisen tekstiä, menneisyys jonkin verran sanelee miltä tuntuu. on ollut vain huonoja kokemuksia ja nämä muutokset ovat niin suuria että mietin riskejä ja sitä että lapset ei enää joutuisi kärsimään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uusperheen ongelmat, äitipuoli ja isäpuoli.
Väestöliiton näkemyksiä uusperheistä.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/isa-ja_aitipuolen_rooleista/
-------