Turun Sanomat julkaisi uutisen, joka ei jättänyt kylmäksi. Hieman pani miettimäänkin. Eilen Turun Poliisilla oli päivä, kun löytyi 4 vainajaa kotiinsa ajat sitten kuolleina. Osa jo viikkoja sitten kuolleina. Mätänemistila jo alkanut. Heitä ei ollut kukaan kaipaillut.
Poliisin mukaan joka viikko näitä tapauksia tulee ilmi.
Ollaanko me jo todellakin niin vieraannuttu yhteisvastuusta, että ei pätkääkään kiinnosta, miten vanhuksemme, naapurimme, ystävämme voivat. Ovatko edes hengissä.
Luotammeko sokeasti siihen, jotta asia kuuluu viranomaisten ja yhteiskunnan velvollisuuksiin. Tarkkailla yksinäistä vanhusta.
Nykyaika vaatii ihmisiltä osallistumista kaiken sorttisiin kissanristiäisiin, harrastuksiin ja työelämän paineisiin vastaamiseen. Lähimmäiselle eikö enää riitä aikaa.
Kuitenkin kysyn, pitääkö meidän syyllistää itseämme moisten tapausten vuoksi.
Jotakin kumminkin pitäisi asialle tehdä. Mitä, siinäpä onkin miettimistä.
Poliisin mukaan joka viikko näitä tapauksia tulee ilmi.
Ollaanko me jo todellakin niin vieraannuttu yhteisvastuusta, että ei pätkääkään kiinnosta, miten vanhuksemme, naapurimme, ystävämme voivat. Ovatko edes hengissä.
Luotammeko sokeasti siihen, jotta asia kuuluu viranomaisten ja yhteiskunnan velvollisuuksiin. Tarkkailla yksinäistä vanhusta.
Nykyaika vaatii ihmisiltä osallistumista kaiken sorttisiin kissanristiäisiin, harrastuksiin ja työelämän paineisiin vastaamiseen. Lähimmäiselle eikö enää riitä aikaa.
Kuitenkin kysyn, pitääkö meidän syyllistää itseämme moisten tapausten vuoksi.
Jotakin kumminkin pitäisi asialle tehdä. Mitä, siinäpä onkin miettimistä.
Vastaukset 104
Vanhimmat
Mistä tällainen äkillinen empatiapurskahdus? Vastahan hiljattain purit jossain ketjussa raivoasi itsetuhoisiin, sairaisiin ihmisiin.
Mitä tuolla näkemykselläsi on tämän uutisen kanssa tekemistä?
Itsetuho, sen estäminen tai salliminen on eri asia kun kuolla yksin kotiinsa, kenenkään huomaamatta aikoihin tapahtunutta.
Itsetuhoinen kyllä viestittää, että nyt tapahtuu.
Tänään oli SSS:ssa mielipidekirjoitus siitä, miten hyvä paikka vanhainkoti on ollut monelle iäkkäälle. On ollut seuraa ja hoivaa. Itsekin olen sanonut, että ihan hyvin vietän aikani paikallisessa vanhainkodissa, jos sinne pääsen, huom. ei joudun, kun en itse enää selviä. Ei se yksinelo kaikille sovi. Toisaalta ihmisen on itsekin huolehdittava siitä, että ihmissuhteita on eikä vain odotettava, että joku tulee viihdyttämään. Ja tämä on aloitettava silloin, kun vielä pystyy olemaan riennoissa mukana. Omalla kohdallani olen sisäistänyt sen, että tuo viimenen askel on otettava yksin. Eikä se sitten haittaa, vaikka pidempäänkin odottaisi tuhkausta. Mutta ei varmaan ole mieltä ylentävää poliisina tehdä moisia löytöjä.
On kuntia, joissa ei auta edes loitsu eikä rukous: eläkeläiskotiin ei pääse.
Sairaat ja liikuntakyvyttömät ikäihmiset palautetaan ns. "kotihoitoon" sairaalasta, vaikka ihminen ei pääse edes vessaan yksikseen.
Kodinhoitaja tai muu vastaava tulee 15 minuutiksi käymäseltään, joissakin paikoissa ihan kaksi kertaa päivässä! Suuremmoista.
Ruokapalvelu pelaa, Rynnätään sisään omilla avaimilla, paiskataan ruoka pöydälle, täyskäännös ja ulos. Pojalla on kiire.
Kuka siivoaa? Kuka kylvettää? Kuka korjaa lattialle pudonneet tavarat? Kuka seuraa mitä jääkaapissa on?
Omaiset käyvät jos ehtivät ja voivat, mutta suurimman ajan vanhat kuitenkin ovat yksin, mielellään kotonaan, jos jaksavat, mutta varmasti on ahdistavaa kun ovi sulkeutuu kävijän jälkeen, ja seuraava tulee tuntien päästä. Jos olet kaatunut lattialle, siinä sitten odottelet esim. viikonlopun yli.
Ei kai se välinpitämättömyyttäkään ole. Itsekkin asun kerrostalossa ja ei ole tapana ja ei toivottuakaan udella ja tarkkailla naapureiden elämää. Ihmiset haluavat olla omissa oloissaan. On eri asia jos joku antaa ymmärtää, että on hyvä jos joku pitää silmällä tai jopa pyyttää tarkkailemaan: näkyykö valoja, kuuluuko liikettä. Kun lähden viikon reissuun, ilmoitan että en ole saunomassa ym. Mitä tämä sitten on, että ihmsillä ei ole tarvetta tai ei ole tapana olla yhteisöllisempiä.
Kyllä niissä kissanristijäisissa juostaan ja tavataan, mutta ei tavata kotona tai vain sovituissa tilanteissa.
En koe syyllisyyttä, jos joku saa sairaskohtauksen ja löytyy kuolleena asunnostaan. Itse voin olla ihan joskus tuollainen löydös. Kuitenkin viikon päästä viimeistään alkaisi kyselyt, että missä rouva luuraa?
Samanlaiset ajatukset tuli minunkin mieleeni. Taidan kyllä itse lukeutua niihin, jotka saa kuolla kotiinsa, eikä kukaan kaipaa viikkoin. Olen kuitenkin suht´terve, joten lapseni ja naapurini ei paljon hätäile, koska voin olla ulkona liikkumatta ja verhot kiinni viikkojakin.
Ruokaa on aina pariksikin viikoksi, joten kauppaan ei tarvitse lähteä.
Naapurusto kyllä pitäisi huolta ja huolestuu heti niistä, jotka joka päivä ovat ulkona ja sitten ei näy liikettä. Meillä voi tilata kodinhoitajan tarkastuskäynnille, sillä heillä on yleisavaimet. Itse olen sellainen erakko, että ketään en kutsu kylään, enkä liioin juttele kenenkään kanssa "hyvää päivää" enempää.
Itse olen onnellinen yksinäisenä. En kaipaa ketään seuranpitäjäksi. Jos vointi menee huonosti niin laitokseen, sielläkin haluan olla mahdollisimman rauhassa, ilman vierailijoita, virikkeiden tuputtajia ja ulkoiluttajia. Jos joku haluaa, se on oma asiansa.
Naapureitako tässä pitäisi alkaa kyttäämään? Enhän minä edes tunne kuin muutaman, enkä ole kuin kolmen kanssa niin hyvä tuttu, että olen kahvilla käynyt. Voin heitä kyllä sanoa ystäväksi, mutta muita ei ole.
Minulle ei kukaan edes viikottain soita, omat vanhemmat ovat kuolleet aikapäiviä sitten, sisaruksista yhden kanssa olen puhelimitse yhteydessä kerran pari vuodessa. Muihin en edes halua pitää yhteyttä, eivätkä he minuun. Hyvä niin.
Tykkään taloyhtiöstämme. Pidämme huolta toisistamme, tunnemme toisemme, istumme tiistaisin nokkapokalla taloyhtiön tarjoamassa ns. lenkkisaunassa.
Taloyhtiössämme on runsaasti vanhuksia. Jos joku ei ole ulkoillut pariin päivään joku menee soittamaan ovikelloa jne.
Itse olen paljon pois ja kun palaan heti tullaan kuulumisia kertomaan. Lähtiessäni kerron poissaoloaikani. Yhtenä päivänä oveni oli jäänyt auki. Naapuri oli ihmetellyt ja kertoi lopuksi menneensä sisään ja huhuilleensa onko ketään kotona. Kun en ollut sulki oven.
Hän pyysi toimimaan samoin jos hänen ovensa on jäänyt auki, sillä ties mikä sairauskohtaus olisi yllättänyt hän perusteli.
Petze tulee tarkistamaan onko kaikki hyvin jos ei tavoita minua mökillä asuessani, kuin myös toisinpäin jos hänen lapsensa ovat reissussa kuten esim. nyt.
Pitäkää huolta toisistanne ; )
Sama täällä,kyllä ne soitot on harvassa,menee päiviä ettei kukaan kysele enää mitä kuuluu, ihan kuin pikkuhiljaa kaikki katoaa jonnekkin.
Joskus mietin, tällaistako nyt elämäni tulee olemaan vähän yli kuuskymppisenä naisena suurkaupungissa.
Vanhemmistani olen huolehtinut,toinen kuoli hiljattain, muut sukulaiset ei välitä asioitten hoitamisesta, kaiken joudun hoitamaan.
Nyt olis aikaa matkustaa ja elää itselleen, velvollisuudet pitää kiinni, entäs sitten kun tulen itse vanhaks, visionsa näkee hyvin selvänä kuin tunneittain tulevat aamu-uutiset.
Meitä tällaisia on paljon,ei ole ollenkaan ihme kun löytyy kuolleena asunnostaan.Kenenkään elämään et saa puuttua,sanoa mitään vaikka näkisitkin epäkohtia, ne ei kuulu sulle, jos kyselet, tulee laki vastaan.
Toisaalta on taas näitä jotka tietää asukkaista kaiken seuraten heidän elämäänsä, varsinkin kerrostaloissa mutta kun ja jos kysyt jotain, he eivät "tiedä mitään".
Niinpä, aamulla lukiessani uutisia heräsi mieleeni epäillys.
Joka toteutui kun palstan avasin.
Siellähän se.
Mutta asiaan, jokainen roska ei ole noukkimisen arvoinen, niistä moni maatuu itsekseenkin.
Siksi on yhteiskunnalle luotu keinot huolehtia ympäristöstämme.
Kun nenään tarttuu haju, tai kenkään puru-kumi, on kansan-huolto ollut vastuuton.
"Jos posket ei näy takaa-päin, niin missä vika on? no, sosiaali-huoltohan on ollut vastuuton...Eput)
Se vaan menee niin, että livessä-eläminen vaatii liian paljon, naapuri-kyttäys jää väkisinkin vähemmälle. Harmi kylläkin, että jopa elävien vanhempien lapsetkin syyllistyvät tuohon liveen.
H.
No enpä tiedä.
Luulen että olen juuri tuollainen tapaus. Aikani yksikseen tässä elelen, ei täällä tyttären lisäksi juuri muita käy ja hänen kyseenalainen kunniansa lienee joskus löytää miut kuolleena kotoa jos en satu kaatumaan tuonne ulos ihmisten ihmeteltäväksi.
Mutta jos kaipaisin tässä jotakin väkeä perääni vahtimaan, kai olisin sitä jo hankkinut. Hyvä näin.
Vai siullai "huuhkaja" on vain tuo yks tyttö kuten miullai, joka hieman "huolta" pitää, siis soittelee, kun apua tarvitsee. Toinen lapsi on huidellut tuolla "mualimalla", eikä todellakaan meilaile, kuin korkeintain kerran vuodessa, mutta en minäkään.
Olen halunnut erakoitua, .....niin, koska....mitäpä se toisille kuuluu? Asun kuitenkin rivitalossa ja käyn tupakalla ovenraossa, siis väliovi kiinni, ettei savut sisään mene, mutta ei se todista naapureille mitään, jos en siinä käykään, sillä olenhan vihdoinkin voinut tehdä sen tupakkalakon tai tyytynyt tuohon sähkötupakkaan.
Oletan, että en ihan "seisovilta jaloilta" kuole ja joudun tilaamaan palveluja, joita täällä on tarjolla kiitettävästi. Ruoka tuodaan kotiin, saunotetaan, lääkkeet käydään jakamassa ja tarvittaessa lääkäri käy kotona. Ei tänne salaa kuole jos ei lähde kävelemään tuonne läheiselle järvelle, kuten yksi dementikko teki, mutta hänetkin haettiin helikopteri etsintöjen avulla takaisin.
Nyt vain mietin, että pitäisikö leppyä tuolle tyttärelle ja mennä häntä auttamaan? No, pariviikkoa tekee hänelle hyvää opetella, kuinka äidille puhutaan!!!
Naiset taitavat olla sen verran sitkeämpiä ja hitaampia kuolemaan että ehtivät yleensä johonkin hoitolaitokseen vaivoineen. Miehet kaatuvat usein niille sijoilleen, kun on milloin sydänkohtausta, milloin aivoinfarktia. Ei niitä ehdi etukäteen lääkäreille valittaa.
Mitä ihmettelemistä tuossa on?
Ihminen itse yleensä haluaa vanhuuttaan erakoitua.
Kuka enää katsoo mökki-ikkunastaan onko naapurin Miina päästänyt kissansa ulos, ja joko aamukohvi keittyy savupiipun osoittamassa lämmössä.
Kuka kerrostalossa soittelee naapurien ovikelloja varmistuen, että Esteri ja Erkki ovat vielä elävien kirjoissa, jos ei heihin koskaan muutenkaan ole ollut puhevälejä.
Ei ketään meistä ole tehty uppo-outojen veljiksi, saati sisariksi.
Niin se vain on, yhä enentyvässä määrin. Eikä kaikilla ole muita kuin joulukorttisukulaisia.
"Nykyaika vaatii ihmisiltä osallistumista kaiken sorttisiin kissanristiäisiin", minua ei ainakaan vaadi.
Vanhusten yksinäisyys on tämnä päivänä todellinen ongelma. Kukaan ei käy ei soita . Osa vanhuksista haluaakin olla omissa oloissaan, mutta vielä useampi haluaisi edes läheistensä seuraa ja kanssakäymistä heidän kanssaan, kuulumista edes johonkin yhteisöön.
Pitääkö syyllistää, jaa-a. Ehkä täällä maaseudulla kuuluu kuvioihin pitää vähän silmällä naapuriakin. Jos tietää että verhot ei avaudu tai talvella ei näy jälkiä porrasedessä lumessa, joku menee katsiomaan onko kaikki kunnossa.'
Liian moni vanhus viruu kotinsa lattialla jopa vuorokausia pääsemättä itse ylös tai kenenkään tietämättä. Kun kukaan ei kaipaa. Minusta surullista.
"Lusiina"
No, tulitpa tehneeksi kommentin, johon keräsit kaikkien aikasempien kirjoittajien ajatukset.
Voi turhuuksien turhuus.
H.
Onko se sinulta pois?
"- ? -"
Tuskinpa, tuli vaan tunne kuin Mustikka-haran ostajalle, joka kotonaan totesi että hänellä ei ole Mustikka-metsiä lähi-maillakaan.
Lähti kuitenkin muiden maille, ja merkkasi Joulu-kuusen-näköisiä.
H.
Tota noin
jotenkin toi rakasta- vaatimus
on aika imelä ja kohtuutonkin
-paljon jo olisi jos ihmiset edes sietäisivät
tai pitäisivät toisistaan.
Useimmat osoittavat voimakasta torjuntaa, liian lähelle ei saa tulla.
Jonkun iloinen, herttainen reipas juttelu tuntemattomallle tai parisuhteessa elävällekin tulkitaan vokotteluksi, petolinnun perseilyksi.
"senkin vanha huuhkaja, mun ukkoo et kyllä vie..."
"ei ihan helppoo.."
Tota...mulle..tosissaan?
No vastataan kuitenkin.
Rakasta polviasi kuin lähimmäistäsi.
Siellä kuitenkin kallein sukusi on.
Polvesi kertovat sinulle, kenelle on syytä koukistua.
Jos oikea on hän, hän nostaa sinut kyllä pystyyn.
Oikea tunne pitää jalat aina raiteillaan.
Sateen-kaari on aina oikeiden raiteiden päässä.
Vaikka Ukko Pekkaa vetäisee.
H.
Hunksi, ymmärrän sinua. sinunlaisiakin kaivataan :). Sinä et ole yksin, sinulla on tämä palsta :)
Siis mua ainaki naurattaa sun jutut, aikuisten oikeasti. siis täällä.Oot noine töksäytyksinensi huvittava väri tässä palstassa :). Mutta jos joku sanoisi mulle noin päin pläsiä tosissaan, saisit huutia! Nyt tyydyn vain hyväntahotiseen hymyilyyn juhannussiivousten lomassa .
Kivat Jussit sullehi :)
Minä olen kuules ainakin ihan omilla mailla :)
Sitä paitsi mulla on hara ja metsät ihan tossa noin lähellä. Vaelltelen niissä maastoissa vähintään 114:45 tuntia per kolme viikkoa,
Ja se jos mikä ei todellakaan ole turhaa.
"Lusiina"
Kuten tapanani on kuitata nuo päivä-toivotukset, kerron sinullekin että kaatukoon piha-koivusi, tuhotkoon niiden juurien ylös-nousu kukka- ja salaattipenkkisi.
Olkoot makkarasi jumalaisiksi kypsyneitä.
Kivaahan se on, kun kaikki eivät aina ala lukea minua kurttu-otsin.
Vaan Botox-vapain silein otsin, jotka viittaavat hämmästyksestä avoimiin-silmiin.
Uikoon Kiiski sinusta ohitse, aamu-alaston-uinnillasi.
H.
Antaa Hunksin olla Hunksi, hieman tuollainen äreä teräväkielinen nallekarhu. Ei se varmaan kenellekään oikesti ärise, ei vaan osaa muuta mutta haluaa olla joukossa :).
Hanski Lutunen, tuo kaikki on jo tapahtunut, lienetkö loihenu loitsusi jo aiemmin :)).
"Uikoon Kiiski sinusta ohitse, aamu-alaston-uinnillasi."
Woi että. Tuo oli kaunein ja omalaatuisin juhannuksentoivotus mitä olen koskaan saanut :)). Kiitos.
Ai niin ja Kiitos samoin, muista laittaa uikkarit :).
"Lusiina"
Hauki on kala kala-keitossakin.
Ja minä en välitä pienistä.
H.
Taidat olla parempikin tuttu "Hanskin" kanssa.
Niin mut hauki voi välittää :))
Ai mää vai?
Voihan se olla että entisessä elämässä jossain. En tiedä. voi olla tai sitten ei.
Kai sitä kuitenkin voi olla ihminen ihmisellle muutakin kuin susi.
Yksityisasiat on parempi hoitaa muualla eikä paljastaa nimiä täällä.
Yksityisasiat? Paljastukset?
Ei ymmärrä ei.
"mieti asiaa"
Viisas olet.
Aikuisen ihmisen pitää aina tietää missä raja kulkee.
H.
Sul on tainnu mennä sekasin palsta ja yksityiselämä, kun naiset tääl paljastelee, kantsis varoo.
Woi weljet. Jos ois jottain paljastettavaa en varppina sitä kuuna kullan juhannusaattona sitä täällä paljastaisi. Mutta kun ei ole , tietääkseni, kai.
Niin silloin voi höpöstellä ihan rauhassa ja tehdä vaikka Hunkszista paremmin suomalaiseen muottiin istuvan Hanskin.
Ja Hunkszille:
Ihminen on erehtyvänen ja inhimillistä joskus otollisessa tilanteessa käyttää jalka rajaviivan toisella puolella. Sitä sanotaan yliastumiseksi jota ei tässä elämän kisassa hyväksytä :).
Tervetuloa hunksia sietävien joukkoon, Lusiina. Olet jo huomannutkin, että sillä kartuttaa kivasti omaa miinustiliään ja joutuu erilaisten epäilyjen kohteeksi..))
Huumorilla hänen juttuihinsa täytyy suhtautua ja bonusta on se, jos oivaltaa niiden monimielisyyden, salaviisauden, joka niissä (toisinaan) piilee...
Huumori iskee minunkin nauruhermooni, en vaan viitsi aina sitä ilmaista, ettei sankarimme ylpisty. Siihen hänellä ei olisi varaa...))
Parempi käyttää nimimerkkiä jonka kukin on valinnut.
"demeter"
Justiinsa, toisinaan Joukon ja Lusiinan väliin ei kuulu pilkku, eikä aina viivakaan.
Vaikka kuinkakin ainoa valoisa hämärässä olisi.
Ylpeänä otan kuitenkin vastaan ällön-hellän murto-värisen viittasi heilautuksen.
Myös Jousimies voi olla kuin yön-musta Härkä.
H.
Ja lurps, lärps ja plaah.
Jätskiäkö nuolet?
Sä sentäs erotat mustan valkosesta, demeter on liian luottavainen.
"jo vuosia seurannut"
Demeter on kuitenkin yksi harvoista, joka tuntuu tietävän miten minut pitää ottaa.
Eihänhän tietenkään käsiksi pääse, mutta neuvon-antajana on naisista ehkä parhain.
Joskus musta tuntuu taas, että olisi kiva kuulla kommentteja minusta ihmiseltä joka aamulla aikaisin istuu koneensa ääreen ja toteaa: Nyt minä otan selvää tuon HUNKSZ:in aivoituksista.
Hörppää kuumasta Kahvi-mukistaan ja aloittaa.
Eikä aina hätäisen-heti ota minuun kantaa omalla aivollaan.
Kunnolla ajatteleminen on mitä parhain laihdutus-keino. Aivo ottaa paljon läskiä ja sen energiaa. :)
H.
Minä, minä, minä ja minä.
Sanos muuta (jo vuosia seurannut). Toisaalta, en katso menettäneeni mitään.
Parempi tulla huijatuksi kuin huijata itse..))
Niinhän se aina, kaiken keskipisteenä on kai kiva olla. Yhtä kun kehuu niin moni suuttuu, tarkoituksellista toimintaa.
Jos se on sitä kuppikuntaa, jota pikkutilli pönössä nautitaan?
";)))))))))"
No yritetään toisin.
Oletetaan että olen nimimerkki converter.
Sinä outo nimimerkki saat minut kummastelemaan.
Mistä tuo kirjainten sotku?
Sinä luot runoja outoja, taivaalle kummia ratoja.
Olen miettinyt sinua kauan, paljon enemmän kuin muita,
Sinusta on tullut yksi taivaani kuita, kuistani suurin olet.
Miksi sinä et anna rauhaa, anna toisen radallaan liitää?
Sinä olet kuin sieluni musta aukko, sinä sorrat minut jonnekin pois.
Sinä pelotat minua, veto-voimasi kauhistuttaa, koska voitat arkuuteni.
Sinä olet voima joka olet sortanut minua kauan, mutta valittaen olen aina vaipunut.
Tuskani valitus on sinulle kuin hymyni hellä.
Kun haivun, et sinä pois saa mennä, lennä, lennä, sinua aina jossain odotetaan. :)
H.
Seurapiiri kokoontuu keskustelutukiota viettämään.
Olipa hieno runoelma.
"Siedän Hunksia" ihan samalla tavalla kuin muitakin täällä. Ihmiset on.erilaisa ja kukin tavallaan ainutlaatuisia ja ainutkertaisia luomuksia. Miinuksista en piittaa. koska ne on tavallaan kiusaamisvälineitä eli saaneet näillä palstoilla ihan eri merkityksen kuin alunpitäern ilmeisesti on ollut tarkoitus. Miinustetaan kirjoittajaa, ei kirjoitusten sisältöä.
Minusta Hunksi on kivasti erilainen, varmaan juttuihinsa liittyy usien viisauksia joita tällainen tavallinen maalainen ei aina ymmärrä, mutta en ota niistäkään paineita.Ja toisakseen en taida olla siinä asemassa että minun kirjoituksistani ylpistyisi tai lannistuisi :)). Joten sekaan vaan.
"ai kun hienoa"
Me vaan kuin yhtenä miehenä yleisesti.
Me kun osaamme olla aikuisesti.
H.
Vai on hunksila ollu naisii lapistaki saakka
Hankosta Nuorkamiin.
Jaa,saattaa olla. Minulla ei heistä tietoa.
Kun nyt näin yksinolevia lähes kaikki ollaan ja välit muihin ihmisiin joko viilenee, vähenee tai vaikenee lopullisesti, voisi kysyä miten itäisi lähestyä.
Ensi viikolla varovainen tervehdys ja
seuraavalla viikolla (tuttuja jo) kenties pari lausetta
sitten pihalla tai lähikuppilassa tunkea samaan pöytään.
Siitä se lähtee, jos lähtee, tai sitten se menee niinkuin tähän astikin, en sano mitään, ettei hänen tarvitse sanoa mitään,
ei voi tuppautua, voi tulla riesa, ........
Tällaisiako meistä nyt sitten kehkeytyy, luulen, että siinä taudissa on huono ennuste, reinot oven viereen ja kuulolaite pois päältä, dementiaa kohti.....
En ala tuohon leikkiin - moni on -
Jälleen kerran nousivat reinot esiin kuin jokin iso ja musta taivaanrannalla.
Minulle ne tosiaan merkitsevät vanhuutta ja unohrusta kaikesta sivussa olemista.
Kirjotit hyvin asiasta,ei ole kuin joukko epämääräisiä vaihtoehtoja joko kultaa kukkaroon tai santaa sieraimiin.
Reinot elävät kaksijakoista elämää. Sisätiloissa - iäkkäät - laitoskäyttö, kun toisenlainen trendikkyys nuorilla esim. mustana, pinkkinä koulu-, opiskelu ym. näkyvillä olo. Tiedän yhden tytön, joka käytti reinoja koko lukion ajan.
Reino ja Aino kisatkin järjestetään eräässä maalaispitäjässä, aitoustodistus pitää olla ja sarjoissa on myös pienille omat numeron mukaan, kisa on todella suosittu.
Eli arvojalkineet ovat , suomalaiset............
Läheltä ohi, tällä kertaa Reinoista.
Olisin minäkin sellaiset ostanut, vaan eihän ihmisistä puolillakaan ole niihin sopiva jalka. Kelvoton tuote minulle ja monelle muulle.
Ei kaikilla ole varpaat ulospäin viistossa tai muuten keskivarvas pisin, niinkuin Reinon ja Ainon suunnittelijalla.
Minulla ja yllättävän monelle muulla, nähtävästi enemmistöllä, ukkovarvas on pisin ja sojottaa suoraan eteenpäin. Tällaisiin räpylöihin on silti vaikea löytää minkäänlaista kenkää. Miksi ei tehtäisi kenkiä jalan mukaan, oli sitten nimenä vaikka Yrjö ja Pirjo?
Vanhukset ovat varmaan yhtä sosiaalisia kuin ennenkin / kuin muutkin, kyllä he kaipaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan,
mutta he ehkä ajattelevat, ettei heitä haluta. että heidän pitäisi jo kuolla.
Ainakaan minä en ole yhtä sosiaalinen kun nuorenpana, tunnen monia muitakin samanlaisia.
En välittäisi vaikka jälkikasvu ei kävisi ikinä, silti välitän ja rakastan heitä varmaan enemmän kuin moni muu omiaan.
Vieraista en välitä, jos joku meinaa tulla käymään en avaa ovea tai minulle tulee kiireellinen meno.
Jos tapaan sattumalta kauppareissulla tuttuja voin olla ihan sosiaalinen, juttelen ja nauran, minusta saa iloisen vaikutelman.
Yksi asia on, se varmaan selittää paljon, on yksi ihminen josta en häiriinny, hän saattaa olla luonani pari yötä viikossa. Olen hänen seurassaan ihan tyytyväinen vaikka en kauan jaksa katsella häntäkään.
Olen joutunut lähes koko elämäni elämään levottomien ihmisten ympäröimänä, haaveeni oli aina saada joskus koti jossa voin olla rauhassa.
Kaikkein onnellisin olen kesäaamuna mökkini rappusilla, käki kukkuu ja linnut ovat pesimispuuhissa.
Pärjään ihan hyvin ihmisten kanssa jos haluan. Olisin varmaan aika suosittukin jos en pitäisi niin tarkkaa etäisyyttä muihin.
Olen nyt onnellinen. Mitä se haittaa jos kuolen yksin, kalmo ei tunne enää kipua, kunhan ei joutuisi kauan kitumaan.
Hieno kirjoitus, "kuudenkymmenen ja k". Jotkut meistä saavuttavat tuon kaltaisen eheyden ja tyyneiden tilan ja ajattelen itsekin, että se olisi tälle ikävaiheelle sopiva tavoite: ei olisi riippuvainen muista, pärjäisi omillaan ja olisi tyytyväinen. Tuo tietysti edellyttää riittävän hyvää terveyttä ja sitähän ei kaikkilla
ole.
Aloituksesta: Vaikka pidän itseäni - ja myös aloittajaa palstatuntemuksen perusteella - myötätuntoisena henkilönä, en osaa kovasti kauhistella noita
ruumislöytöjä. Emme tunne vainajan tarinaa, emmekä tiedä mitään hänen viime vaiheistaan, oliko yksin omasta halustaan, oliko lähtö tuskallinen vai tuskaton,
kuoliko vain elämästä kyllänsä saaneena.
Olen 1943:n kanssa samaa mieltä siitä, että jos pelkää vanhuuden yksinäisyyttä, voi itsekin toimia monin tavoin sen välttämiseksi. Kerrostalonaapureiden varaan minäkään en laskisi mitään. Monet haluavat olla omissa oloissaan, eivätkä välitä solmia siteitä naapureihin.
Jos jostakin, niin minusta nuo löydöt kertovat siitä, että vastuuta "heikoimmista" ei voi ulkoistaa viranomaisille, eikä se "yhteisöllisyys", jota nyt lääkkeeksi tarjotaan, toteudu toivotusti. Vastuu on ja pysyy omaisilla ja läheisillä, onnellinen
se, jolla heitä on.
demeter valvoo
Miksi sä aina mainitset toisia kirjoittajia nimeltä ja annat pisteitä? Onko sinut Demeter palkattu tehtävään? On tosi ärsyttävää.
hunksilla on sama tapa.
Anteeksi kuinka, llliitu ? Nimeltä on melkein pakko kutsua, jos vastaa tietylle henkilölle, sen jälkeen kun puumalli poistettiin. Pisteitä en sen sijaan anna,
siis en plussaa enkä miinusta. Tai, plussan heitän joskus, kun en ehdi "kehua", ylläpitää tätä "nuolijan" mainetta. Miinusta en anna koskaan.
Valitan, jos tapani ärsyttää. Voin lohduttaa sinua: et ole ainoa, jota se ärsyttää.
Totta kai olen huomannut, ettei kehuminen ole talon tapa, mutta luontoni nyt sattuu olemaan sellainen, että on pakko kehua, jos toisen kirjoitus kolahtaa.
dem Just kaltaisesi karkottavat hyvät kirjoittajat palstalta. Opettele kirjoittamaan rehellisesti älä lieroile.
Ai yhtä rehellisesti kuin sinä (pistejono)..)) Anteeksi taas, mutta nyt meni jo överiksi.
Just pääsin tuolla toisessa ketjussa sanomasta, että minua on kohdeltu/siedetty täällä hyvin. Lisäsin siihen vielä veikkaukseni, että kyllä se tästä huononee...
Ja niinhän tuo näyttää käyvän..))
Oletpa ikävän häijy, ketä tarkoitat kaltaisillaan?
Sepä kiinnostaisi minuakin (reilu peli). Että onko meitä lieroja täällä enemmänkin ?..)) Toisaalta, onhan lieroilla oma virkansakin: möyhentävät maata ja silla tavoin pieneltä osaltaan edistävät kaiken kasvua. Ei paha..))
Ihan vakavissani vielä kysyisin pisteviivalta, mihin perustuvat väittteesi epärehellisyydestäni, kun niin tietävästi siitä kirjoitat ? Minusta täälläkään ei pitäisi esittää väitteitä ilman perusteluja, etenkään toisen kirjoittajan persoonaan kohdistuvia. Entä millä tavoin minä ja "kaltaiseni" karkotamme hyvät kirjoittajat palstalta ? Ei tuollaistakaan pidä väittää, ellei ole näyttöä.
Jos oman toiminnan pontimena on epämääräinen kauna, ryvettää lopulta vain itsensä.
Yleensä puskasta tulevat sohaisut eivät ansaitse huomiota, nehän kuitataan täällä sohaisijan "pahan olon" purkauksiksi. Itse en haluaisi tyytyä tuohon. Kaikilla meillä on vastuu sanomisistamme, myös niillä, jotka omaa avuttomuuttaan heittävät puskista herjoja muille. Eihän heitä tietenkään vastuuseen saa, mutta olkoon tämä saarna haaste vaikka pisteviivalle ryhtyä tasavertaiseen keskusteluun herjatun kanssa. Odotan mielenkiinnnolla.
"Vastuu on ja pysyy omaisilla ja läheisillä, onnellinen
se, jolla heitä on."
Nimenoamaan ja juuri näin. kaikilla pitäisi olla joku muu läheinen kuin edunvalvoja.
Kuitenkin kun jututtaa näitä jotka sitten eivät ole ehtineet kuolla vaan selviävät näistä parinkin päivän lattiallamakuusta ihmeen kaupalla hengissä, ovat he ja omaisensa hyvin järkyttyneitä sitä miten näin pääsi käymään.Minuuttikin on pitkä siinä maatessa kun tieää että mahdollisesti kukaan ei tule eikä tiedä.
Mistä kellään on ketään. Jos kaksi ainoata lasta menevät naimisiin, eikä lapsia kuulu.
Luuletko, että kaukana, muilla paikkakunnilla asuvat serkut ovat kovinkaan huolestuneita heistä. Eivät.
En luule einkä osaa sanoa siihen ratkaisua. Toisaalta etukäteen ei kannata pelätä mutta kannattaako sitten etukäteen varautua.
Itse olen ajatellut että kun askel alkaa lyhentyä ja jalannousu madaltua hankkiudun johonkin sellaiseen asumismuotoon jossa saa sitten ajan myötä laajentaa näitä palveluiden saamisia tarpeen mukaan. En tiedä, kai niitä joksikin senioriasunnoiksi sanotaan. Sinne asuntoon sitten valvontalaitteet. Et joku tulis kattomaan jos en ole sängystä noussut tai nousen sopimattomaan aikaan. Siis sitten kun muisti alkaa enemmänkin pätkiä.Jottain tämmöstä. Ja toisaalta niin kauan kun on kaksin ei ole yksin.
Juu, kaksin ollaan, toisiimme nojautuen.
Kaikkea vain aina ajattelee, ja kuvittelee.
Usein lykkää päätöksiä, sitten kun.
Ja koskaan ei kai onneksi tiedä, mitä huomenna tapahtuu.
Nii taikka vaikka ei nyt niin nojautuisikaan, onpahan joku joka sitten auttajat soittaa :).
No se oiskin ikävä jos elämän tietäisi etukäteen. Huomisia tapahtumia tai vaikka tämäniltaisiakaan ei tiesä kukaan. Ei kukaan teisä jusiin juhlintaa aloittaessaan että kuolee sepalus auki veneillessä.
siis korjaan tiedä
Parempi lie kerralla sepalus auki, kuin vuosia kroonikko-osastolla maaten.
Minä ainakaan en kykene näkemään arvottomana sitä laitoshoidossa olevan vanhuksenkaan elämää. Ihminen elää niin kauan kuin elää ja sitten kun on aika, nukkuu pois.
Kyllä minusta olisi parempi kuolla jo eläessään vaikka jonkun lempiharrastuksensa parissa.
Ihmiselämä on jokaisella samanarvoinen.
Mitä muiden arvostaminen asiaan kuuluu, jos makaavalla on paha ja kivulias olo.
Kuolla jo eläessään :). Hauskasti ilmaistu. Harva kuollut kuolee uudelleen. Vaikka ymmärrän mitä tarkoitit ja en ole samaa mieltä.
Auttajien kuuluu katsoa kenellä on paha ja kivulias olo ja etsiä keinot siihen mahdollisuuksien mukaan. Moni laitosvanhus elää ihan siedettävää elämää sillä toimintakyvyllä mikä hänellä on jäljellä.
Koti on kuitenkin koti jokaiselle.
On ollut puhettakin siitä, ettei kotiinsa saisi kuolla,
koska rahamaailman ihmisten mielestä asunnon hintaa joudutaan pudottamaan
jos on löytynyt omistaja vainajana. Joku hyötyteemako?
Monet yhtiöt rakentavat esm uusia kerrostaloja, asunnon rahoitukseen käy vanhat omakotitalot, mökit ym. Jotkut sanoo kokeneensa painostustakin ympäristön taholta pakkomuuttamiseen. Tai asuntojen tyhjentämiseen omaisuudesta etukäteen -
tai varallisuuden kadottamiseen johonkin yhteishyvään.
Eiköpän kuolemanpelko tunteena on kaikkein pahin jokaisella - ei itse kuolintapahtuma, ellei joudu väkivallan tai harkitun murhan kohteeksi?
"pahin tunne mikä"
Tuollahan oli aloitus politiikan raadollisuudesta.
Jos äänestät, olet sinäkin yksi raadoista.
Miksi jaksat jauhaa iki-vanhaa asiaa?
Osta tontti Seilin saaresta, ja luo sinne omasi.
H.
Kuolema kotona on ok, mutta jos siellä sitten joutuu virumaan niin kauan että alkaa haista, se ei ole enää inhimillistä. Hyvään kuolemaan, kuuluu myös asianmukaiset toimet heti kuoleman jälkeen. Ketään ei siirretä laitoksiin sen vuoksi että asuntojen hinnat laskee jos viikatemies käy kotona.
"Eiköpän kuolemanpelko tunteena on kaikkein pahin jokaisella - ei itse kuolintapahtuma, ellei joudu väkivallan tai harkitun murhan kohteeksi?"
Tuota en oikein ymmärtänyt. Minä en pelkää kuolemaa enkä kuolintapahttumaa. Sitä pelkään että kuolen täältä ennen aikpojaan ja lapset jää ilman äitiä liian varhain :)
Ai niin ja vielä, enhän haluaisi jättää äitiänikään, hän vasta kohta alkaa tarvita minus enemmän.
Oma mikä?
No joka tapauksessa raadollisuus on ihmisessä aina -
politiikan kera tai iliman.
Ja sitten, mitäpä on ihmiset, haisee tai ei.
Yritäpäs vielä sinäkin jaksella - valoisasta ilosta piteneviin varjoihin.
Siksi kysyin kun kuolemaa pidetään piilotettuna mystisenä tabu-aiheena,
sekin kun on vain osa maanpäällistä vaellusta.
Lusiina
Mä tarkoitin sitä että joutuu pelkäämään lisäksi muita tai toisia ihmisiä,
epäluotettavia rikollisia, taistelemaan hengestään ja elämästään.
Luopumaan ja luovuttamaan henkensä ennenaikaisesti, vastoin omaa tahtoaan.
Stressi moninkertainen kärsimyksen lisäksi .
Vanhusten uhat
Eikös tuollainen kuitenkin liene aika harvinaista??
Moni vanhus kokee joka kuukausi kauhun hetkiä eläkkeenmaksupäivänään, kun alkoholisoitunut lapsi saapuu vierailulle.
No tuo taitaa olla kyllä totta. Aika vähän se kuitenkin paljastuu ulkopuolisille. vanhukset salaavat sen mahdollisimman pitkälle usein.
Tai sekin että iäkkäistä pariskunnista toinen pahoinpitelee toista niin fyysisesti kuin henkisesti.
Niinpä, ja lisäksi monella yksinäisyyttä pelkäävällä naisella on "poikaystävä", alkoholisoitunut nuorempi mies joka tulee eläkepäivänä pullon ja ruokakassin kanssa ja viipyy muutaman päivän kunnes vanhuksen rahat ovat loppu.
Sen jälkeen alkaa itku kun asuminen on kallista ja ruokaa ei ole, tuttavilta ollaan vippiä hakemassa seuraavaan eläkepäivään. Mutta onhan naapureille esittää, että onhan mulla mies.
kirjoittaa joskus tärkeätä a s i a a, sellaista josta meidän 60 vuotta jo sivuuttaneiden tulisi keskustella!
"Rakasta lähimmäistäsi
Tase pappa
Turun Sanomat julkaisi uutisen, joka ei jättänyt kylmäksi. Hieman pani miettimäänkin. Eilen Turun Poliisilla oli päivä, kun löytyi 4 vainajaa kotiinsa ajat sitten kuolleina. Osa jo viikkoja sitten kuolleina. Mätänemistila jo alkanut. Heitä ei ollut kukaan kaipaillut.
Poliisin mukaan joka viikko näitä tapauksia tulee ilmi.
Ollaanko me jo todellakin niin vieraannuttu yhteisvastuusta, että ei pätkääkään kiinnosta, miten vanhuksemme, naapurimme, ystävämme voivat. Ovatko edes hengissä.
Luotammeko sokeasti siihen, jotta asia kuuluu viranomaisten ja yhteiskunnan velvollisuuksiin. Tarkkailla yksinäistä vanhusta.
Nykyaika vaatii ihmisiltä osallistumista kaiken sorttisiin kissanristiäisiin, harrastuksiin ja työelämän paineisiin vastaamiseen. Lähimmäiselle eikö enää riitä aikaa.
Kuitenkin kysyn, pitääkö meidän syyllistää itseämme moisten tapausten vuoksi.
Jotakin kumminkin pitäisi asialle tehdä. Mitä, siinäpä onkin miettimistä."
Olen miettinyt sitä, että jospa erään ystävättäreni kanssa myisimme kaksiomme kumpainenkin, ja muuttaisimme 4h k asuntoon, joka olisi varustettu isolla kh:lla, jossa (mahdollisesti tulvaisuudessa, jos niin kävisi), pyörätuolillakin pääsee kääntymään, hissillä yms.
Hyökkäisivätkö fundamentalistit syyttämään meitä lesboiksi, joita emme todellakaan ole, kumpikin leskeksi jääneitä useiden lasten äitejä.
Siinä olisi se hyvä puoli, että jos toinen saisi sydänkohtauksen tms, niin toinen soittaisi ambulanssin ja apua.
Kun mummo kaatui sen käden päälle, jossa oli turvapuhelinranneke, hän ei päässyt eteiseen, jossa oli toinen turvapuhelin, vaan sitten tuntien kuluttua oli hiukan saanut raahauduttua niin, että sai tavalliseln puhelimen yöpöydältään nostettua lattialle ja sai soitettua meille hätäpuhelun. paremmalla kädellään.
Eikö muiden kuvitelmat ole ihan sama tuon asian yhteydessä.
Toinen, ja tärkeämpi olisi, kun jompi kumpi sairastuisi, alkaako toinen hoitamaan, jos menee kovinkin huonoon kuntoon.
Onhan olemassa seniori-taloja palveluineen.
taa, kun jollain on aina kuvitelmat jostain seksistä päällimmäisinä, vaikka vanhoilla ja varsinkin huonokuntoisilla vanhoilla on pärjääminen arjessa se kaikkein tärkein asia.
Jotkut fundamentalistit OMIA likaisia mielikuviaan paheksuvat TOISISSA ihmisissä, joille sellainen ei ole tullut mieleenkään!
Kyllä koti on koti. Laitos on laitos.
ja likaista mielikuvitustaan nämä "muka-uskovaiset"
heijastavat toisiin ihmisiin. Projisoivat, sanovat psykiatrit.
Kaikilla uskiksilla on seksirikollisuutta ja siksi ne sitä anteeksantoo anoo.
Kaksi murhaa minäkin satun tietämään "viidesläisten" tehneen.
Sit se rukoilee Jeesuksen veressä saavasa anteeksi rikokset että saisivatten ite jatkettuu sitä inhaa elämäänsä iankaiken.
Senioritaloja lisää, ja sinne vaan asumaan. Ei voi velvoittaa naapureita vahtimaan ja usein saa jo häirikön leiman jos vahtii.
Yhteiskunta vois myös auttaa, rakentamalla taloja jossa hyvä asua vanhana. Ei myös aikuiset lapset jaksa eikä kerkeä, on oma perhe ja jos ei välit ole kunnossa sukulaisiin, mikä ei liene harvinaista, vaikea on auttaa.
palstan paras juhannusketju, ylivoimaisesti. Mielestäni.
Ja miten haiseva raato liittyy juhannukseen, mielestäsi?
Juhannusketju?!
Eikös se perinteisesti mene kokolailla päinvastoin juuri juhannuksena? Hengissä selvinneet eivä siist syyllisty itse, vaan syyllistävät niitä jotka menivät juhannuksena hukkumaan tai juhannuksen ruuhkissa kolarin osapuoleksi änkeämään ja kuolemaan.
Mitä tulee aloitukseen, niin en osaa kovasti ihmetellä sitä, että ihmisen elämä päättyy kuolemaan. Kotona kuoleminen taitaa olla aika luonnollinen kuolema ja aika usein oma valintakin kai.
lämpö ja hyvyys on tässä ketjussa paikoin suurta! Siksi paras.
Ahaaa no sitte, ilman muuta juu
Hyvä kun alleviivasit, "Lähimmäisyyden", en osannut kiinnittää huomiota, mistä lie johtuu.