Nykylasten ongelmat aiheutuvat vapauden ja liikunnan puutteesta

Miksi nykylasten ei anneta temmeltää, juosta ja seikkailla kuten lasten ennen annettiin tehdä?

Te järkevät, vastuuntuntoiset vanhemmat, antakaa lapsille tilaa ja mahdollisuus "löytää maailma"! Se on heidän oikeutensa ja teidän velvollisuutenne. On osattava päästää irti, antaa pikku hiljaa lisää ja lisää vapauksia. Se takaa että lapsen "siivet kantavat" kun on sen aika.

Siksikö rajoitetaan kaikkea tekemistä, ettei vain kaadu ja tule polviin pientä haveria? Ettei putoa puusta ja tule mustelmaa? Ettei vain itsenäisesti keksi ja löydä uutta, löydä maailmaa? Siis apua, työntää vielä herneen nenäänsä!

Miksei lapsia voi jättää keskenään leikkimään? Siksikö että voi tulla eripuraa? Ja jos riitaa aikuisen valvovan silmän alla tulee, rientää aikuinen heti selvittämään välejä ettei vain tule tukkanuottasia tai käsirysyä. Lapsi ei opi tarvittavia sosiaalisia taitoja, miten selvitä toisten kanssa, ryhmässä, yhteiskunnassa. Ei opi tuntemaan itseään, kuka on, millaiset vahvuudet ja heikkoudet hänellä on.

Onko kauheaa jos kaikki ei suju kitkattomasti, ilman kärhämää? Eikö sekin kuulu osaksi lapsuutta? Onko pahasta että lapset oppivat itse selvittämään riitansa, sitä taitoa tarvitaan ystävien kanssa, avioliitossa, työelämässä, yhteiskunnassa...

Nykyisin moni on kovin joustamaton, itsekäs, kapeakatseinen. Seurauksina kirjava joukko ongelmia: lisääntyvä määrä avioeroja, omien lasten heitteillejättöjä, opiskeluinnon laantumista, täydellisyydentavoittelun ajamaa ylisuorittamista, loppuunpalamista, lisääntyviä vankilatuomioita, ahdistusta, kaikki-mulle-tänne-heti-asennetta, päämäärättömyyttä, sitoutumattomuutta, välinpitämättömyyttä.

Lapsi ei opi millaista on liikunnan tuoma riemu. Ei kehity liikkuvaiseksi, hyvän tasapainon omaavaksi, ketteräksi, fyysisesti vahvaksi. Ei opi ymmärtämään miten hyvä olo fyysisestä rasituksesta ja liikunnasta seuraa, terveyden ja muiden etujen lisäksi. Seurauksena sisällä tv:n ja tietokoneen edessä tai baareissa notkuvia, elämässään hukassa olevia aikuisia, joilla on rapakunto.

Lapsi ei opi sietämään epäonnistumisia, tuntemaan omia rajojaan, kestämään pientä kipua, selviämään tappioista, etsimään itse apua sitä tarvitessaan. Hoitava ja auttava aikuinen on aina läsnä, valmiina auttamaan pienimmästäkin tarpeen ilmaisusta. Mitä tapahtuu kun lapsi kasvaa nuoreksi ja halu itsenäistyä iskee, missä ovat taidot pärjätä? Aikuisena hän jää avuttomana yksin ilman hoivaavan huoltajan tukea. Kuinka silloin kasvattaa omia, järkeviä, osaavia lapsia kun omatkin taidot ovat hukassa?

Seurauksena terveyskeskukset ja psykiatrien vastaanotot täyttäviä nuoria ja aikuisia, jotka eivät kestä kipua, tappioita ja epäonnistumisia. Eivät tiedä keitä ovat, mistä ovat tulossa ja minne menossa, ilman tukiverkkoa, epätietoisina siitä mitä elämältä haluavat ja voivat odottaa. Eivät tunnista omia mahdollisuuksiaan koska heidän ei ole koskaan annettu niitä itse etsiä ja löytää!

Kun lapsi ei voi hieman riehua, temmeltää, seikkailla, uskaltaa ja mokatakin lapsena, se tehdään teininä, ehkä alkoholin voimalla. Rajat on jotenkin rikottava. Se on normaalia, kuuluu ihmisen kehittymiseen ja kasvamiseen. Mutta kuuluisi tehdä lapsuudessa. Entisaikoina nuoret olivat niitä jotka veivät yhteiskuntaa eteen päin, tarmolla, sisulla, suuret unelmat ja päämäärät mielessä, uskoen itseensä ja ympäröiviin ihmisiin, yhteen hiileen puhaltaen. He tiesivät keinot joilla päästä tavoitteisiinsa. Ympäristö tuki heitä. Yhteiskunta tuki heidän pyrkimyksiään.

Olen itse tämän päivän nuori aikuinen. Kokenut sekä rajoitteita että vapautta ja liikunnan riemua. Kokenut toisaalta huolenpitoa joka useissa kohdin on livennyt selvästi ylisuojelevaisuuden puolelle, toisaalta välinpitämättömyyttä ja etäisyyttä jotka tosin ovat antaneet vapauden itse kokeilla, epäonnistua, onnistua, hakea vaihtoehtoja, yrittää uudestaan, korjata virheitä. Olen lapsena nähnyt hukassa olevat vanhemmat - he ovat hukassa edelleen - ja avioerolapsena näin toisen vanhemman luona hyvin erilaista arkea kuin toisen luona. Kumpikin omalla tavallaan epäedullista. Mutta jos valita pitäisi, vapaus on vahvistanut, kasvattanut ja valmistanut minua paremmin elämää varten.

Jos lapsella on vapautta sopiva määrä, mitkä mahdollisuudet lapselle ja tulevaisuuden aikuiselle aukenevatkaan!

Antakaa lasten kokea ja löytää maailma! Hengissä kaikki vanhemmatkin sukupolvet ovat selviytyneet. Ihminen on selviytyjäluonne, kunhan hänelle vain antaa mahdollisuuden kokeilla omia siipiään ja luottaa itseensä. Se on yksi onnellisuuden avaimista.