Piti oikein kaivaa Kirkko ja kaupunki-lehti koiran vesikupin al-

minkälaisia ovat protu-leirit, joista nyt pojan 14-v. kaverit meuhkaavat.

Tämä löytyi:

Protuleirillä kunnioitetaan jokaisen vakaumusta 17.06.2013

Anna Veijalainen asetti kolumnissaan (K&k; 29.5.) riparin ja protuleirin tiukasti vastakkain. Protun puheenjohtaja Aatu Komsi vastasi mielipidekirjoituksellaan (K&k; 12.6.). Haluaisin tuoda esiin myös rivijäsenen näkökulman.

Olen itse koulutukseltani teologi ja ollut ohjaamassa sekä rippi- että protuleirejä. Koskaan en ole kokenut, että protupiireissä omaa tai kenenkään toisenkaan maailmankatsomusta olisi arvosteltu tai väheksytty ”vääränlaisena”. Ihmisen omaa vapautta päättää vakaumuksestaan on kunnioitettu, ja keskustelu eri katsomusten välillä on ollut hyvin hedelmällistä. Eräänkin kerran olen ollut leirillä, joka on pidetty baptistiseurakunnan tiloissa, ja yksi seurakunnan jäsenistä otettiin vastaan leirille kertomaan omasta uskostaan.

Veijalainen oli huolissaan 14-vuotiaan kyvystä päättää omasta vakaumuksestaan ja antoi esimerkin omasta itsestään, kuinka oli riparilla enemmän keskittynyt hiusten laittoon kuin sisällölliseen asiaan. Olen huomannut saman trendin ohjaamillani rippileireillä.

Sen sijaan protulle tulevat ovat olleet keskimäärin valmiimpia pohtimaan omaa vakaumustaan. Syyksi arvelen juuri sitä, että he ovat joutuneet näkemään vaivaa päästäkseen leirille, kun taas riparille mennään, kun ”kaikki muutkin menevät”, kuten Veijalainen sanoi. Poikkeuksia toki löytyy puolin ja toisin. Missään tilanteessa en kuitenkaan ole kokenut protua ja riparia uhkana toisilleen.

Essi Avela
teologian maisteri