uroksen leikkauttaminen? Epäsosiaalinen?

koskakohan olisi paras aika leikkauttaa poika?
seuraavaksi täyttää 10kk ja mietin, että eikö kohta voisi leikkauttaa?
Pallit ovat laskeutuneet ja muutenkin alkaa löytymään "äijäilyn" merkkejä,
merkkailua, isottelua, haastamista.. Kotona pienempi koira, uros myös,leikattu, enkä tahtoisi mitään riitoja. Tällä hetkellä pienempi on pomo, mutta selvästi pentu alkaa hakemaan pomon paikkaa. Leikkiminen alkaa menemään rajuksi, eikä välttämättä lopeta kun vanhempi koira komentaa. Sitten loppuu kun itse komennan. En kumminkaan voi koko ajan vahtia leikkejä pihalla, tarhassa kun ovat päivisin muutamia tunteja keskenään hyvällä ilmalla.

Ja ihan mielenkiinnosta kysyisin myös, että katoaako sellainen "turha" arkuus ja epäluulo iän kanssa, vai onko hermoissa koiralla vaan vika? Ihan pikku pennusta poika ei meillä ole ollut, joten sosiaalistaminen ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. :( Hihnassa kaupungilla ei ole ongelmia, todella nätisi sivulla menee, ei kisko eikä mäyhää.ihmisitä ei välitä. Mutta kotona sisällä ei pidä uusista ihmisistä, käy haistamassa mutta sitten taaksepäin ja murina/ulvonta,( siihen olen sanonut ettei välitä koirasta, eikä anna huomiota ) ja ulkoilu kotopuolessa maaseudulla.. Yksittäinen ihminen,koira tms tulee vastaan niin niskakarvat pystyssä haukutaan,muristaan.. Ei anna silittää ihmisten,mulkoilee alta kulmien ja kääntää päätä pois. Olenkin sanonut ihmisille, ettei tarvitse tulla lääppimään, kun ei poika tykkää. Sitten kuulen kuinka on päävikainen yms! :( Koitan selittää että tässä sitä opetellaan pikkuhiljaa, siedätetään uusiin tilanteisiin yms. koiran omilla ehdoilla. Kosketuksiin pikku hiljaa sitten kun koira on rento uusien ihmisten lähellä ja niin edelleen.. Käskyt ottaa hyvin vastaan, sivulle, istu,maahan yms. Metsälenkit ovat parasta, varasinkin kun saadaan koirakavereita mukaan.

Korjaantuuko ajan kanssa, vai menikö hyvä koira pilalle pentuajan takia? :(
itse valmis tekemää ntöitä, jotta pojan saisi kuntoutettua..