Jumalan arvomaailman erikoinen järjestys

Kristinuskon Jumalan arvomaailmassa Jumalalle merkitsee enemmän se, että hän saa ihmisen palvontaa, kuin se, miten ihminen kohtelee kanssaihmistään.

Jumala kykenee antamaan anteeksi ihmiselle joka on tappanut toisia ihmisiä, kenties ollut pedofiili tai tehnyt jotain muuta karmeaa toisia ihmisiä kohtaan, kunhan loppuviimeksi vaikka kuolinvuoteellaan tulee uskoon. Tähän kristinuskon Jumala siis pystyy.

Mutta hän ei pysty antamaan anteeksi sitä, jos joku ihminen kohtelee edes siedettävästi kanssaihmisiä mutta epäilee esimerkiksi uskontojen lukumäärän, raamatun ristiriitaisuuden, luonnonlakien tai monien muiden seikkojen vuoksi kristinuskon Jumalan olemassaoloa.

Johtopäätöksenä on helppo vetää että Jumalan arvomaailmassa kanssaihmisten kohtelu on toisarvoista Jumalan palvontaan nähden.

Muutama kysymys aiheeseen liittyen:

Miksi Jumala on siitä anteeksiantamattoman vihainen jos ihminen ei usko, ja siten palvo häntä. Eikö Jumala saa palvontaa monilta ihmisiltä aivan riittävästi?

Jos Jumala on vahvin ja kestävin olento jonka rakkaus on ylivertaisen suurta, niin eikö tällöin Jumala kykene sulattamaan sitä että joku ei palvo häntä ja pitää tärkeämpänä sitä että ihminen kohtelee läheisiään hyvin?